Työryhmä ehdottaa:
Valtiojohto voisi mitätöidä sotasyyllisyyden
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ei usko, että valtiojohdon mahdollinen sotasyyllisyyslausunto vaikuttaisi Suomen ulkosuhteisiin. Hän esitti näkemyksensä ottaessaan vastaan ministeriön teettämän selvityksen vuoden 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä.
Selvityksen mukaan oikeudenkäynnissä rikottiin monia oikeusvaltion periaatteita. Tutkimuksen tehneet oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt ja oikeustieteen lisensiaatti Stiina Löytömäki eivät kuitenkaan suosita, että tuomioiden mitätöimiseksi säädettäisiin erityislaki. Tämä toisi näet mukanaan nipun ongelmia.
Sen sijaan he ehdottavat, että esimerkiksi presidentti tai pääministeri antaisivat lausunnon, jolla sotasyyllisyysoikeudenkäynti todettaisiin oikeusvaltion periaatteiden vastaiseksi.
- Olen tästä jo alustavasti informoinut presidenttiä ja pääministeriä, Brax totesi.
Ainoa anteeksipyyntö vuodelta 2000
Korkein oikeus on jo aiemmin katsonut, etteivät tuomioiden purkamista koskevat säännökset sovellu sotasyyllisyystuomioiden purkuun.
Jukka Lindstedtin mukaan tutkijat tarkastelivat selvitystä varten vaihtoehtoa, jossa eduskunta säätäisi erityislain. Sen nojalla korkein oikeus voisi tutkia sotasyyllisyysoikeuden menettelyn lainmukaisuutta.
- Tällöin kuitenkin tuomioistuimen riippumattomuus vaarantuisi ja eduskunta astuisi tuomioistuimen alueelle. Korkeimmalle oikeudelle tulisi jättää vapaa harkinta päättää asiasta, eikä sitä voisi lainmuotoilulla esimerkiksi painostaa tietynlaiseen lopputulokseen, hän huomautti.
Ongelmallinen olisi Lindstedtin ja Löytömäen mukaan myös julkinen anteeksipyyntö historiallisen tapahtuman takia. Anteeksipyyntöihin liittyy muun muassa kysymys, kuinka pitkälle ajallisesti valtiovallan edustajat ovat vastuussa edeltäjiensä ratkaisuista, jotka on tehty aivan erilaisissa oloissa.
Ainoa selkeä valtiovallan esittämä anteeksipyyntö on vuodelta 2000, jolloin silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) pyysi anteeksi kahdeksan juutalaispakolaisen luovuttamista saksalaisille vuonna 1942. Pakolaisista kaikki yhtä lukuun ottamatta kuolivat saksalaisten käsissä.
Rikottiin monia oikeusvaltion periaatteita
Selvityksessä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä luonnehditaan poliittisluonteiseksi prosessiksi, jossa rikottiin monia oikeusvaltion periaatteita.
Tutkijat listaavat tästä useita esimerkkejä: luotiin erityistuomioistuin, sotasyyllisyyslaki oli taannehtiva, syytettyjen puolustautumista rajoitettiin ja tuomioistuinta painostettiin voimakkaasti. Lisäksi osa tuomareista oli ilmeisen jäävejä.
Stiina Löytömäki huomauttaa myös, että syytettävät valittiin osin yhdenvertaisuusperiaatetta loukaten. Syytettyjen penkille joutui poliittista, vaan ei sotilasjohtoa.
Kaikesta huolimatta Suomi sai järjestää oikeudenkäynnin omassa maassaan ja oman oikeudellisen järjestelmänsä piirissä, jolloin vältettiin muun muassa mahdolliset kuolemantuomiot, sekä sotilasjohdon oikeudenkäynti.
- Kansainvälisesti katsoen tuomiot olivat lieviä, Löytömäki lisäsi.
STT
