Onko teillä sellaisia rikkaita ystäviä, jotka auttavat teitä, siksi että heillä on siihen varaa.
Minulla ei ole. Vaikka minulla onkin paljon rikkaita kavereita.
Jos teillä on varakkaita kavereita, jotka eivät anna rahaa teille, silloin kun te sitä tarvitsisitte, niin tuntuuko teistä se että se on väärin.
Kutsutteko te näitä rikkaita tai reilusti teitä varakkaampia kavereitanne ystäviksinne.
Miksi kutsutte ?
Oletteko sitä mieltä jokaisen omaisuus on jokaisen omaa ja teille kuuluu vain se mitä teillä on.
Niin se ei ole. Vaan se on elämän valinta. Tahtooko elää ihmisiksi vai tehdä rahaa. Sitä joka aina: Aina on pois jostakin yhteisestä.
Valinta on myös ahneus. Ei se ole luonteen piirre. Se on valinta. Valittu eettinen suhde yhteiseen.
Tuottaa työttömyyttä ja taloudellista epätasa-arvoa ja mahdollistaa tämän maailman vajoamisen yhä syvemmälle aineelliseen kurjuuteen; moraalisen kurjuutensa vuoksi.
Ja tästä kaikkien tajuamisesta, helposti käsitettävästä ja kaikkialla näkyvillä olevasta yleisimmästä ihmiskunnan tilaa koskevasta totuudesta on tullut maailmaan "Kuoleman hiljaisuus".
Oletteko ajatellut että rahan tarpeisten ja heidän rikkaiden ystäviensä välillä vallitsee todellakin kumma sopulias mykkyys.
Raha on asia josta ei puhuta yhteisenä asiana, vaikka varattomanpi siitä joskus mainitsisikin.
Se on alue jolle ei ole soveliasta astua.
Mistä syystä.
Siitä että raha ei ole oikeastaan inhimillisenkään alueen asia.
Eikä sillä sanattoman sopimuksen vuoksi ole hyvä sotkea välejämme.
Ja olettehan huomanneet että epäonnen kohdatessa teitä, äkillisenä köyhtymisenä, vaikkapa sairauden takia; nämä rikkaat ystävänne tapaavat teitä silloin yllättävän harvoin.
Oletteko miettineet miksi pidätte heitä edelleen ystävinänne. Miksi ette sano vain tutuiksi. Tai tiedätte heidän. Sen ja Sen.
Eiväthän He, minkään ystävyyden määritelmän mukaan, ole ystäviänne.
Jos ystävyyden tunnukseksi ajatellaan, esimerkiksi; ystävänä, ystävän auttaminen.
Kuinka perkeleellinen on se juoni, jossa rahallinen rikkaus ja omaisuus ovat saavuttaneet tuollaisen näkymättömän olemuksen, vaikka kysymys nimenomaan on aineesta.
Siitä jonka läpi he eivät näe mitään.
Aineellisesta ihmisyydestä. Toisen puutteen käsittämisestä ja siihen regoimisesta. Reagoimattomuudesta.
Myös avun pyytämisestä on tullut "ystävien" kesken mahdoton asia.
Sitä ei kertakaikkiaan voi tehdä. Sille alueelle ei voi mennä "ystävyyttä" vaarantamatta.
Ja uskovien veljien ja sisarien kesken asia vasta vaikea on.
Koska kirkko ei varmasti auta köyhiään. Sitä varten on kaikille kansalaisille yhteinen ja yleinen sosiaalitoimi.
Piispa Eero Huovinen julisti aikanaan, ei niin kovin kauan aikaa sitten, että työttömyys ei kuuluu kirkon asioihin, sillä kirkko on henkisten asioiden tyyssija ja työttömyys on maallinen asia. Kirkko ei ole katsonut aiheelliseksi oikaista tätä jakoa henkiseen ja maalliseen. Regimentteihin. Kotimaisesta poliittisesta historiasta löydämme tätä koskevan oivan esimerkin: Valkoinen Suomi toteutti sisällissodan jälkeen ideologisen puhdistuksen ja pakkosiirsi punalapset. Papiston tehtävänä oli kunnallisten viranomaisten kanssa etsiä ideologisesti puhtaita koteja Pohjanmaalta ja Etelä-Savosta. Kirkolla oli rikkaat kaverit ja köyhillä ei ollut oikeutta edes omiin lapsiin.
Jeesuksen puheet asiasta ovat aivan päin vastaisia, ihmisen, lähimmäisen auttamisen kohdalla.
Ja minusta Jeesusta vahvempaa köyhän puollustajaa ei maailman historiassa ole.
Eikä kukaan toinen niin vahvasti ja vaativasti kehota jakamaan omaisuuksia keskenämme niin että niistä olisi kaikille tarpeensa mukaan.
ja että ylimääräinen on annettava pois.
Miksi sitten emme ojenna rikkaita ystäviämme, heidän omaisuuskäsityksiensä suhteen.
Ja miksi vielä kutsumme rikkaita ystäviemme "Ystäviksi".
Eikö se pelkkä, kaveri, tuttu, Se ja Ykspähän; nimeltään Se ja Se, riitä.
Tai ihan koko nimi, että asia alkaa saada todelliset kasvot.
Kuten Antero Parma, Esa Saarinen, Pekka Himanen, Matti Korhonen, Hjalar Sundvik ja vaikka Jorma ja Aake Kalliala, Jukka ja ne monet, jotka eivät välittäneet minusta seitsemän vuotisen helvetin aikana mitään.
Pappi Teemu Laajasalo, sanoi nähdessämme, että hän jo sanoi jo Artolle, että aivan varmaan se Jussi tappaa itsensä tuohon tuhoonsa.
Metropoliitta Ambrosius, jota luulin ystäväkseni, eväsi minulta Ortodoksisen kirkon avun sanomalla, etteivät Piispat oikein saa puuttua noihin auttamisasioihin.
Samoin toimi ev.lut.Kirkko, jolle luulin tehneeni hyvinä päivinäni hyvää työtä, talkoo hengellä.
Miksi en lakkaisi pitämästä heitä ystävinäni tai hyvinä kavereinani, kun hei eivät sitä ole.
Kun he eivät siis sittenkään ole ystäviämme.
Mutta julmia he osaavat olla. Omistaminen toi väkivallan maailmaan. Ja hei eivät tekojensa perustalta ole sen ulkopuolella.
Maatessasi syvässä depressiossa, voimakkaassa lääkityksessä ja tulevaisuuteni hahmon kadottaneena Hesperian psykiatrisessa sairaalassa, tuli yllättäen huoneeseen entinen tyttöystäväni, joka oli auttanut minua taloudellisesti ja ollut hyvin reilu.
Jokin minulle uusi ihmisestä iski hänestä esiin, ja tilanteeni nähden ja voimattomuuteni haavoittuvuudessan käsittäen; hänkin tuli hulluksi.
Haukui minut rosvoksi ja iditootiksi. Ja alkoi antaa velkasuhteestani häneen, jutun lehteen. Ison ja minut lopullisesti tuhoavan.
Sitten hän huusi kauan ja päätti sen pistesanoillla:"Haista vittu!"
Sen jälkeen hän paiskasi huoneeni oven kiinni ja meni tiehensä.
Olen hänen kanssaan edelleenjonkinlainen takakireä kaveri ja kun pystyn täysin palaamaan työelämään, maksan hänelle kaiken rahallisen takaisin.
Ihmisarvostusta hänen suhteensa minulla ei ole. Varsinkin kun kuulin jälkeenpäin hänen itsensä kertomana, että hän oli esittänyt samaa mieltä oleelle "kaverilleen", joka on myös minun ystävä-kaverini, että minut pitäisi hakata. Piestä rangaistukseksi rahattomaksi joutumisestani.
Ymmärtäkäämme kuitenkin inhoakin vastaan, rahansa kanssa typertyneitä kanssaihmisiämme, mutta teroittakaamme heille samalla, ettei heidän käytöksensä ole millään tavalla myötäelämistä aineellisen puutteemme kanssa, ja että he ovat itsekkäitä, eivätkä käyttäydy lainkaan niin kuin ystävät.
Tai edes tavalliset tuntemattomat ihmiset.
Ja että he menettävät pian ihmiset maailmastaan ja tulevat entistä enemmän henkisesti köyhemmiksi yksinäisiksi.
Ja että heidän käytöksensä on niin luontaan työntävää, ja etteivät he ole pitkään aikaan kohdanneet meidän köyhien taholta minkäänlaista aitoa ystävyyttä.
Ja välittämistä.
Uutinen jonkun heidän kuolemastaan, ei kauan askaruta mieltämme. Eikä tee meitä surullisiksi.
Eivät he olleet meillekkään yhtään sen arvokkaimpia kuin me heille.
Kun eivät olemuksensa voi. Särkeä yleistä inhimillisyyttä maailmasta.
Antaa vaan heidän seisoa keskellä hienoja vaatteitaan ja ihailla samanarvoisten ihmisten pukeutumisen tyylikkyyttä tai uutta autoa.
Ja mahtavaa illallista, siellä hotellissa Venetsiassa ja tätä iltaa, kun kaikki on niin hyvin.
Antaa heidän vain pitää maailmaa sellaisena kuin se on ja järjestää kyllä asiansa, ilman "aktivistejakin". Aivan luonnostaan.
Sillä ennen pitkää heillä on vain toisensa. Aivan luonnostaan.
Älkäämme menkö viemään heille ihmisarvoa, edelleen pystyssä olevalla henkilöllämme.
Tai puhumaan, meille joitakin oleellisia asioita, joita köyhä tai sairas elämämme on meille opettanut. Ihan kokemusviisautta.
Toivottavasti emme joskin muusta syystä, kuin tuosta loppumattomasta aineellisesta itsekkyydestä sitten, joudu helvetiin.
Ja näkemään heidät jälleen.
Varokamme tekemästä mitään niin pahaa, että he liittyvät meihin, täällä tai tuolla puolen.
Hävettää ajatella koko elämäänsä ja sitä että ei ole sanoutunut irti noista perkeleistä:
HEIKON LUONTONSA VUOKSI JA KUVITELMASSA ETTÄ ME IHMISET MUODOSTAMME JONKINLAISEN YHTEISÖN
Se mikä tässä on niin inhottavaa, että nyt kun olen saanut tehnyt hyvän elokuvan ja onnistunut levittämään sen ulkomaille ja minusta tulee jälleen hyvä varainen, niin ihmiset ovat alkaneet tervehtiä minua iloisesti ja hymyilevät ystävällisesti.
Kirjoitin tämän tekstin ettei kukaan manitsemistani ja ne monet muut, jotka joiden kanssa minulla oli hyvät välit: eivät vain soitaisi minulle ja onnitelisi minua.
Siitä saisin sentään sen ilon että heillä on edes jonkinlaista häpyä.
Ja nyt kun jälleen olen päässyt ajattelun maailmaan, olen saanut samalla myös vapautuksen niistä joita ikävöin, kylmässä, pimeässä, nälkäisenä ja yksin.
Näin on hyvä.
Voimia elämään.
