Schumi on kyllä ollut ykkösinhokki kautta aikojen, mutta kaikesta huolimatta, tunnustan, ettäkova kuski se on/oli. Vaikka taustalla hyvää jengiä onkin häärinyt, kyllä kaveri silti on oman osana hyvin tehnyt.
Hyvinkin samoja mietteitä itsellä. Yksi asia missä Schumi mielestäni (ekalla urallaan) nousi muiden yläpuolelle, oli kyky ottaa kaikki irti autosta kelillä kuin kelillä. Ns. huonoja päiviä miehellä ei tuntunut olevan lainkaan. Miten paljon tässä oli osansa selvällä ykköskuskin statuksella/osaavalla tiimillä, niin en tiedä. Samaten hän pystyi vähän huonommallakin autolla ajamaan jatkuvasti hyville sijoille. Olihan ne alkuaikojen Ferrarit melkoisia kottikärryjä. Mieleen on näiltä ajoilta jäänyt useampikin sadekelin kisa, jossa Schumi nöyryytti muita ajamalla sekuntitolkulla kovempaa per kierros.
Kaikesta vastenmielisyydestään huolimatta (tai ehkä sen takia?) yksi kaikkien aikojen parhaita kuljettajia. Historian kirjoissa tämä mies tullee pyörimään vielä pitkään ylhäisessä yksinäisyydessään melkein kaikkien tilastojen kärjessä. Niitä historian kirjoja tosin "vääristää" varmaankin ennennäkemätön dominointi ylivoimaisella Ferrarilla vuosituhannen alussa.
Jos Schumacherin uraa noin muuten tarkastelee, niin tulihan hän aika rysäyksellä lajiin sisälle. Mielettömän nopea heti ekana viikonloppunaan, ja siitä Benettonille antamaan Piquetille kyytiä. Seuraavina vuosina muutamat hienot taistelut esim. Mansellin, Sennan ja Prostin kaltaisia kuskeja vastaan, ja kun vanhat mestarit poistuivat kuvasta kukin tyylillään (Prost fiksusti kun oli vielä voitolla, Senna antaessaan radalla kaikkensa ja Mansell nolattuaan itsensä McLarenilla), ei Schumacherilla ollut juurikaan haastajia. Damon Hill ei koskaan ollut todella Michaelin tasolla, ja tämä on jäänyt mullekin valitettavan hyvin mieleen formuloiden seuraamiseni alkuajoilta. Villeneuve antoi paremman vastuksen, mutta vasta Mika oli Sennan jälkeen ensimmäinen, joka pystyi Schumacheria nopeudellaan todella haastamaan.
Pikkuhiljaa Ferrarista rakentui se voittamaton organisaatio, joka sai fiankin etsimään säännöistä apua muiden pyristelylle. Tässä vaiheessa alkoi nousta esiin nuoremman kaartin kuljettajia, kuten Montoya, Kimi ja Alonso, jotka kukin vuorollaan pyrkivät Schumacherin valtaistuimeltaan syrjäyttämään. Lopulta Ferrari ja Bridgestone tekivät sen ihan itse. Siltikin, yli kymmenen vuoden ajan Schumi oli se mittatikku, johon muiden kuljettajien tekemisiä verrattiin. Ja mulle tämä on merkki aikansa parhaasta kuljettajasta. Esim. tällä hetkellä mä en näe että ykkösissä olisi vastaavan statuksen omaavaa kuljettajaa. Alonsolle sellaista viittaa välillä yritetään pukea, mutta mun mielestä se on turhaa höpinää.
Schumin toisesta visiitistä ykkösissä ei mulla ole kovin paljon kerrottavaa. Ihan kunnioitettavan kovaa kyytiä yli nelikymppiseltä kaverilta, mutta jotenkin väljähtänyt maku tästä jää. Tervemenoa Michael. En jää kaipaamaan, mutten voi saavutuksiasi tai taitojasi myöskään kiistää. Vuodet 1994-2004 tullaan aina muistamaan Schumacherin aikakautena.
