Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Odottava ja innostunut. Kohta lomalle suomeen ja sitten paasee kapertymaan mukaviin paikkoihin kuten lapin mokin maailman mukavin sohva. Lisaksi saa suolakurkkuaja, salmiakkia ja ruisleipaa.
Lisaksi odotettavissa on sopiva maara hyvaa ruokailua, shamppanjaa ja kauan odotettuja nakemisia.
Tasta taitaa tulla hyva viikko!
 
Ei enää niin levoton ja odottava, kun vaimo soitti sairaalasta, että on tuotu heräämöstä osastolle ja kaikki on vissiin OK.
 
Työkaveri vaihtoi autoa.
Nyt itelläkin ihan karmee autokuume.
 
Tukee jotenkin oudon haikea ja kodikas olo kun katselee tiehallinnon kelikameroilla kotimaamme, eritoten harvaan asuttujen seutujen, maisemia tällaisena talvi-iltana. Ihmettelee, että tuollakin tuollaista elämää, valoa ikkunassa, autojen nostattamia lumipöllyjä, potkukelkka-mummo tuiskussa ja muutakin niin hiljaista elämää.
 
Hellyttävää seurata Juskasen arkea. Sitähän vituttaa lähes yhtä usein kuin minua.
 
Siltä varalta, että vitutukseen voi kuolla, niin heippa kaikille!

Iso halirutistus ja jaksamisia!
Tiedän että tuo tuntuu tappavalta!
Jos sulla on seurasta puute niin terve tuloa määtteämään torstaina kallioon. Otetaan muutamat oluset kavereiden kanssa. Yksin oleminen ei oo hauskaa lain tuossa tilassa. Voidaan vähän turista etäsuhteen vaikeudesta. Mulla kun siita on kokemusta riittamiin.
 
jos pikaisesti pitäisi veikata niin yhtälö:
Lumipyry + VR

... vaikuttaa tähän paljon.
Lisätään tuohon vielä yöllä alkanut flunssa, jonka kanssa taistelin töihin perutuista junista huolimatta. Vissiin sit se lumipyryssä ja tuulessa asemalla värjöttely sai sit olon kääntymään kunnolla kipeän puolelle. Kympin aikaan oli pakko luovuttaa. Lääkärin kautta himaan. Torkuin tossa reilut neljä tuntia, ja jos mahdollista niin olo on vielä paskempi kuin ennen sitä.

Tällasina päivinä oikeesti ahistaa se, että toinen on poissa. Kaipais sitä syliä nyt.
 
Lisätään tuohon vielä yöllä alkanut flunssa, jonka kanssa taistelin töihin perutuista junista huolimatta. Vissiin sit se lumipyryssä ja tuulessa asemalla värjöttely sai sit olon kääntymään kunnolla kipeän puolelle. Kympin aikaan oli pakko luovuttaa. Lääkärin kautta himaan. Torkuin tossa reilut neljä tuntia, ja jos mahdollista niin olo on vielä paskempi kuin ennen sitä.

Tällasina päivinä oikeesti ahistaa se, että toinen on poissa. Kaipais sitä syliä nyt.

On sinulla kyllä harvinaisen rankka talvi, kun koko ajan olet kipeänäkin. :dunno:
 
Ylös