Vellu
Kuninkaalleninen
Näinpä. Kyllä se etäsuhde loppuu sun tapauksessasi alle parissa kuukaudessa.Piristin juuri itseäni lukemalla juttua siitä, miten etäsuhteet eivät ikinä kestä :jaska:
Näinpä. Kyllä se etäsuhde loppuu sun tapauksessasi alle parissa kuukaudessa.Piristin juuri itseäni lukemalla juttua siitä, miten etäsuhteet eivät ikinä kestä :jaska:
Näinpä. Kyllä se etäsuhde loppuu sun tapauksessasi alle parissa kuukaudessa.
yleensäkin on helpottavaa purkaa sydäntä munkaltaisille läheisille ystäville.Phuuuh, olipa kiva avautua :ahem:
Miten niin ? Pari kuukautta ja etäsuhde ohi ja suhde jatkuu, niin mitä siinä miettimistä?
Muuten mun kummipojan vanhemmat viettivät vuoden toisistaan erossa. Äijä (vanha luokkakaverini) oli Lontoossa ja vaimonsa oli Montrealissa. Hyvin kesti.:ahem:
Se oli päivän huumoripläjäys.Miten niin ? Pari kuukautta ja etäsuhde ohi ja suhde jatkuu, niin mitä siinä miettimistä?
Negatiivisuus kunniaan. Vittu aina jaksa olla iloinen ja positiivinen. Sitäpaitti 24/7-positiivarit on perseestä. Hirveitä. Ei niitä kestä kukaan. Murjota, murjota! Mene vaikeimman kautta. Ota kalsarikännit ja ryve itsesäälissä. Sieltä se nousu alkaa!Alle kaks kuukautta enää. Jotenkin vaan viime ajat on ollu paljon vaikeampaa kuin alussa, vaikka kelkka on jo kääntynyt. Kevät ei oo koskaan ollu kovin valoisaa aikaa mulle. Mutta ihan just se helpottaa, kun alkaa olla kunnolla vihreää ulkona.
Ja siis tää on ihan mun omaa hajoilemista, eikä johdu suhteesta sinällään. Näemmä vaan itte jumitan negatiivisiin asioihin, enkä pysty keskittymään positiiviseen kuten pitäisi. Tänään oli loistoesimerkki kaupan kassalla. Ei mulla mihinkään kiire ollut, mussa kassajonossa kesti ja kesti. Tuntu, että kaikki urpoilevat siinä edessä kassaneitiä myöten. Kihisin kiukusta, kun pääsin ulos kaupasta. Siitä kotiin kävellessä sit vedinkin happea syvään useamman kerran, pystymättä silti täysin rauhoittumaan. Ei ole ihan tyypillistä mulle tällanen.
Phuuuh, olipa kiva avautua :ahem:
Elin tämän suhteen alussa etäsuhteessa n. kaksi vuotta eli näimme pahimmillaan kahden viikon välein viikonlopun ajan. Välimatkaa oli se 200 km.Piristin juuri itseäni lukemalla juttua siitä, miten etäsuhteet eivät ikinä kestä :jaska:
Juup, eiköhän se ole hahmoista itsestään kiinni ja tapauskohtaisia juttuja. Eroa toki voi myös olla siinä, jos ensin olisi asunut esim. 2 vuotta yhdessä ja sitten toinen joutuisikin asumaan 200km päässä seuraavat 2 vuotta.Elin tämän suhteen alussa etäsuhteessa n. kaksi vuotta eli näimme pahimmillaan kahden viikon välein viikonlopun ajan. Välimatkaa oli se 200 km.
Hyvin homma kesti! Nyt asutaan yhdessä ja oltu yhdessä jo neljä vuotta.
Joten se siitä ei ikinä:stä :ahem:
Juu, kyllähän tämä suhdekin tulee kestämään, siitä nyt ei ole mitään epäilystäkään. Vaikka välimatkaa onkin rapiat 1500km ja kahden viikon välein näkeminen olis luksusta. Mä vaan olen niin kypsä tähän kituuttamiseen välillä. Tuntuu, että mikään ei tunnu miltään, etten osaa nauttia kivoistakaan asioista.Elin tämän suhteen alussa etäsuhteessa n. kaksi vuotta eli näimme pahimmillaan kahden viikon välein viikonlopun ajan. Välimatkaa oli se 200 km.
Hyvin homma kesti! Nyt asutaan yhdessä ja oltu yhdessä jo neljä vuotta.
Joten se siitä ei ikinä:stä :ahem:
Niin juuri :thumbup: On sentään joku jota rakastaa ja jopa joku joka rakastaa.No, kyl se tästä. Yritän nyt keskittyä hyviin asioihin, ja jättää tän täysin turhan märehtimisen. Kun oikeastihan mulla on asiat perhanan hyvin.
Juup, eiköhän se ole hahmoista itsestään kiinni ja tapauskohtaisia juttuja. Eroa toki voi myös olla siinä, jos ensin olisi asunut esim. 2 vuotta yhdessä ja sitten toinen joutuisikin asumaan 200km päässä seuraavat 2 vuotta.
Siis ja kaks kuukautta enää odotella? Tollasen ajan seisoo vaikka päällään :thumbup:Juu, kyllähän tämä suhdekin tulee kestämään, siitä nyt ei ole mitään epäilystäkään. Vaikka välimatkaa onkin rapiat 1500km ja kahden viikon välein näkeminen olis luksusta. Mä vaan olen niin kypsä tähän kituuttamiseen välillä. Tuntuu, että mikään ei tunnu miltään, etten osaa nauttia kivoistakaan asioista.
No, kyl se tästä. Yritän nyt keskittyä hyviin asioihin, ja jättää tän täysin turhan märehtimisen. Kun oikeastihan mulla on asiat perhanan hyvin.
Ihminen pystyy monenlaisiin asioihin, kun on pakko.Aikamoisia saavutuksia pojilla. Varmaan riippuu ihmistyypistäkin, miten etäsuhde sopii vai sopiiko lain. Mulle ei sovi. Jos joku olis pari vuotta sitten sanonu, että tulen elämään etäsuhteessa useamman kuukauden, niin olisin nauranut päin naamaa. En olis ikinä uskonut, että pystyn tähän.