Renessanssinero
Perusfeidaaja
Lähde: Seura 8.2.1991
Mika Häkkinen starttaa legendaarisella Lotuksella F-ykkösiin
Maailmanmestaruus on ulottuvillani
- ”Minun täytyy olla hullu!” Näin totesi Mika Häkkinen kokeiltuaan ensi kerran Formula 1:tä kilparadalla.” – ”Se oli kammottavaa ja ihanaa. Koko pääni meinasi irrota”, Mika kertoi Seuralle äsken Silverstonessa, kun takana oli ensimmäinen testiajo Lotuksella, jolla on tapana voittaa maailmanmestaruuksia.
Formula 3:n mestaruuden viime vuonna voittanut Mika Häkkinen sanoo, että kolmoset olivat ykkösten rinnalla kuin hidastettua elokuvaa. – ”Kolmosilla ei ole mitään tekemistä kuninkuusluokan kanssa. Kauhukseni huomasin Lotuksen yli 300 kilometrin tuntinopeudessa, etteivät silmäni pysyneet vauhdissa mukana. Se oli kammottavaa. Vilkuilin haltioissani takapeiliin, kun parin metrin pituiset lieskat syöksivät tulta auton takana.” Mika on vastikään palannut Japanista kotiin Englantiin Silverstone-kilparadan kuuluisaa asvalttia ulvottamaan. Hän katselee tarunhohtoista Lotus-autoa kuin edessä olisi puhdasta kultaa. Unelma on täyttynyt. – ”Jokainen kilpa-ajaja haaveilee tallisopimuksesta F-ykkösiin. Jos joku kiistää sen, hän joko valehtelee tai pelkää.”
Aion voittaa maailmanmestaruuden
Mikaa odottaa kaikkien aikojen kilpailukausi. Millään, mitä hän on tehnyt tähän asti, ei ole ensi maaliskuun avauskisan lähtöruudukossa tosiasiallista merkitystä. On turha mennä sanomaan muille, että minä poika olen tottunut vain voittamaan. Siksi Mika suhtautuu nöyrästi. Se ei kuitenkaan estä häntä asennoitumasta kilpailuihin määrätietoisesti, päinvastoin. – ”Olen varma, että taistelen joissakin avauskauden osakilpailuissa pistesijoista kuuden parhaan joukossa.” Tallisopimus F 1:ssä ja erityisesti sopimus formula-aatelin parhaisiin tiimeihin kuuluvan Lotuksen ajajana on parasta, mitä Mikalle on tapahtunut. Silti hän lisää: - ”Yksi unelma odottaa vielä. Se on F 1:n maailmanmestaruus. Ja varmaa on, että ainakin aion voittaa sen.
Kerroin Playboylle kyvystäni
Japanissa Mika kävi esittäytymässä kilpa- ja urheiluautojen show-tilaisuudessa kollegojensa Gerhard Bergerin ja Thierry Boutsenin seurassa. Kolmen päivän aikana paikalla kävi 150 000 ihmistä. Formulahirmujen rinnalla Mika esiteltiin japanilaisille lentävänä suomalaisena, sikäläisille jo tosin tuttuna miehenä Formula 3:sta. Häntä haastateltiin valtavan ihmisjoukon edessä, ja julkisuutta kertyi moottoriurheilulehtien kansikuvissa. Mika kertoo, että häntä haastateltiin myös Playboy-lehteen. – ”Toimittaja keskittyi henkiseen valmentautumiseeni. Kerroin, että F 1:ssä henkisen tason pitää olla korkealla. Laskukaudet voitetaan lujalla tahdolla ja itsetunnolla. Viittasin siihen, että 10 vuotta täytettyäni voitin yhdeksänä vuonna mestaruuksia, kunnes vuonna 1989 F 3:een päästyäni räpelsin mitalisijojen ulottumattomissa. Vain hammasta purren ja peiliin tiukasti katsomalla kokosin itseni ja olin viime vuonna kolmosten nopein.” Mika myöntää, että onnistuminen riippuu suuresti myös kalustosta. Kuka tahansa ei kuitenkaan aja huippusijoituksia, vaikka käytettävissä olisi paras auto. – ”Parhaat Hondat, Ferrarit tai Lotukset ovat ykkösissä sellaisia pelejä, ettei puikoissa pärjää kuin tarvittavat lahjat ja fyysisen kunnon omaava kuski.”
Vinguin vanhemmiltani auton
Mika on saanut autourheilulta kaiken, mihin hän on tähän mennessä ryhtynyt. Nyt, 22-vuotiaana, hän on viimeisimmästä valtauksestaan yhtä veijarimaisen innostunut kuin käydessään pikkupoikana ensimmäisiä kertoja käsiksi isältä ja äidiltä saadun mikroauton rattiin. Pistoksen moottoriurheiluun Mika sai yllättäen äidin puolelta. – ”Äidin velipuoli ajeli rallia ja rakensi moottoripyöriä. Nelikesäisenä sain ensimmäisen moponi. Se oli mahtavaa. Sitten aloin kuljeskella Keimolan moottoriradalla lähellä kotiamme Vantaalla.” Verkkoaidan takaa Mika kurkotteli ja venytti kaulaansa ja näki Kekenkin. Mika meni kaverinsa kanssa tutustumaan mikroautorataan. Pojat vuokrasivat auton – eikä mitään ollut enää tehtävissä. – ”Tajusin, että nyt on toimittava. Aloin vinkua vanhemmilleni – siinä olin jo mestari – ja isän ja äidin oli pakko ostaa minulle mikro. Olin kauhea vinkumaan. Se oli hyvä idea. Koko perhe rupesi pörisemään mikron kanssa. Sitä kautta sain paljon kavereita, joita yhteinen harrastus innosti.”
Kiitän menestyksestä isää ja äitiä
Silloin Mika tutustui Taru Rinteeseenkin, tänään menestyvänä ja hyvännäköisenä moottoripyöräilijänä mainetta niittäneeseen kilpailijattareen. – ”Meillä oli tiukkoja kisoja Tarun kanssa. 10-vuotiaiksi asti voitettiin vuorotellen. Tarussa oli jo silloin vetovoimaa. Hän tuli aina luokseni ja kertoi salaisuutensa. Nyt harmittaa, että olin silloin niin pieni”, Mika nauraa. Mika vietti kaikki viikonloppunsa auton alla äidin velipuolen kanssa. Siitä näkökulmasta autoihin kätkeytyi kiehtovia salaisuuksia. – ”Joskus sain koeajaa oikeaa autoa yksityisalueella.” Koulunkäynti oli Mikalle vakava asia. Hän oli hyvän keskitason oppilas, joka yritti parhaansa. – ”Olisin pystynyt parempaankin. Peruskoulua kävin pakolliset yhdeksän vuotta, lukioon asti halut eivät riittäneet.” Hän oli päättänyt, ettei lopeta ajamista koskaan. Nyt, huipulle päästyään, Mika kiittää erityisesti äitiä ja isää. Koti oli lämminhenkinen paikka, jossa perhe piti yhtä. – ”Vanhemmat ymmärsivät minua hyvinä ja huonoina päivinä. Olin onnekas, sillä olen nähnyt toisenlaisiakin perheitä.”
Mafiapäällikön loistava polku
10-vuotiaana 1978 Mika alkoi kiertää ulkomaita. Paria vuotta myöhemmin hän voitti mikroilla Lappland Cupin Ruotsissa. Koko perhe siskoineen ja koirineen seurasi kilpailuja. Mika ajoi mikroja, kunnes täytti 18-vuotta. Lappland Cupin lisäksi hän ehti voittaa Ruotsissa Ronnie Pettersonin muistokilpailun, EM-joukkuekilpailun Länsi-Saksassa sekä Suomen mestaruudet vuosina 1983-86. – ”1987 siirryin Formula Fordiin. Voitin suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruudet. Seuraavalla kaudella autoni oli Opel Lotus. Voitin EM:m ja olin toinen Englannin sarjassa. Sitten tuli mainittu nousu F 3:een, epäonnisia hetkiä siellä. Oli vaikeata kun en enää voittanut. Hain turvaa ystävistä ja isästä ja äidistä. Luulin, että olin kokonaan väärällä alalla, että oli tapahtunut jokin suurempi erehdys.” Kauden päättyessä Mika sijoittui seitsemänneksi. Joku toinen olisi ollut iloinen, mutta Mika suri ja raivosi vuorotellen. Viime vuosi meni Mikalta sitäkin komeammin. F 3:n 17 osakilpailusta hän voitti yhdeksän. Tarkoitus oli voittaa kaikki, mutta toinen Mika Suomesta, Salo sukunimeltään, tuli ja kuittasi kuusi ykkössijaa. – ”Se oli suomalaisen mafian myyräntyötä koko vuosi. Muut olivat ihmeissään, me vain hymyilimme.”
Saan mietiskelystä voimaa
Keke Rosberg oli jo Mikan managerina. Tärkeitä neuvoja hän sai – ja saa päivittäin – myös kuuluisalta James Huntilta. Maailmanmestari Ayrton Sennan henkilökohtainen valmentaja puolestaan on opastanut Mikan mietiskelyn ja henkisen latautumisen maailmaan. - ”Transkendenttisestä mietiskelystä on ollut minulle arvaamatonta apua. Se auttaa rauhoittumaan ja keskittymään, mikä on ennen kilpailua tärkeätä. Mietiskelen säännöllisesti, poistun tästä hälinästä puoleksi tunniksi kerrallaan. Mika iloitsee taidostaan. Kun muut pomppivat ennen starttia tasajalkaa ympärillä, hän on tyyni ja keskittyy. – ”Moninkertainen voima syöksyy ytimistäni sen jälkeen. Ensimmäiset kierrokset ratkaisevat usein. Virheetön ajo voi tietää voittoa. Mietiskely auttaa myös tiedostamaan auton rajat ja sen suorituskyvyn.”
Aika on pahin vastapelurini
Juuri nyt Mika on helpottunut. Jos sota sallii, Formula 1-sarja alkaa maaliskuun puolivälissä Yhdysvaltain Phoenixissa jatkuakseen parin viikon välein lähes vuoden loppuun. Vastassa ovat maailman huiput, omien maidensa kansallissankarit, miehet, jotka uhmaavat kuolemaa ja joiden ympärillä suuri raha ja kauniit naiset levittäytyvät. – ”Joudun matkustamaan ja yöpymään hotelleissa enemmän kuin koskaan. Joudun esittelemään sponsoreitani, tiimiäni ja itseäni. Tapaan lehdistöä enemmän kuin koskaan. Siitä huolimatta tärkeintä on ajaminen. Ja testit, autoon tutustuminen ja sen saaminen huippukuntoon, niitä haluan lisää ja lisää. Tiimi, jolla ei ole varaa testiajoihin, on häntäpään tiimi, mutta Lotuksella ei ole niitä huolia.” Phoenixissa Mikan ensimmäinen ongelma on aika. Hänellä on puolitoista tuntia tutustua rataan, kun suurin osa muista tuntee käänteet entuudestaan. – ”Auto on rakennettava sen perusteella. Mutkat on opeteltava, mietittävä, mitä autolle tapahtuu missäkin. Sitten säädetään ja toivotaan vain parasta.”
Lotus on yksi suurimmista
- ”Jos pystyn ajamaan autollani niin kovaa kuin uskallan, niin pistesijat ovat mahdollisia silloin tällöin. Tietysti yritän pisteille joka kisassa. Mikan ongelma on siinä, ettei kaasua voi pitää pohjassa aina kun haluaa. Autolla on rajansa. Mikäli hän ei pääse pisteille kertaakaan, pettymys on suuri. - ”Lotus-tiimiin on kuitenkin pakko uskoa. Osaaminen ja perinteet ovat siellä huippuluokkaa.” Jo historia velvoittaa Mikaa. Pelkästään sellaiset maailmanmestarit kuin Jim Clark, Graham Hill, Jochen Rindt, Emerson Fittipaldi ja Mario Andretti ovat tuttuja Lotukselta. Ayrton Senna taas ajoi ensimmäisen Grand Prix –voittonsa vuonna 1985 Lotuksella. Yhtenä samanmerkkisen auton kirkkaimmista tähtikuljettajista muistetaan myös Ronnie Petterson. Yhtä legendaarisen nimen auton ja Lotuksen kehittäjänä saavutti sen omistaja Colin Chapman. Sellaiset kilpa-autojen hienoudet kuin nelivetojärjestelmä, maaefekti (jolla kori saadaan imeytymään tiukasti radan pintaan) sekä jousituksen säätämisen ajon aikana mahdollistava aktiivijousitus ovat Chapmanin ja Lotuksella nytkin työskentelevän pääinsinööri Peter Wrightin käsialaa. Omistajasuvun perineitä tallissa jatkaa nykyään Clive Chapman.
Mika Häkkinen starttaa legendaarisella Lotuksella F-ykkösiin
Maailmanmestaruus on ulottuvillani
- ”Minun täytyy olla hullu!” Näin totesi Mika Häkkinen kokeiltuaan ensi kerran Formula 1:tä kilparadalla.” – ”Se oli kammottavaa ja ihanaa. Koko pääni meinasi irrota”, Mika kertoi Seuralle äsken Silverstonessa, kun takana oli ensimmäinen testiajo Lotuksella, jolla on tapana voittaa maailmanmestaruuksia.
Formula 3:n mestaruuden viime vuonna voittanut Mika Häkkinen sanoo, että kolmoset olivat ykkösten rinnalla kuin hidastettua elokuvaa. – ”Kolmosilla ei ole mitään tekemistä kuninkuusluokan kanssa. Kauhukseni huomasin Lotuksen yli 300 kilometrin tuntinopeudessa, etteivät silmäni pysyneet vauhdissa mukana. Se oli kammottavaa. Vilkuilin haltioissani takapeiliin, kun parin metrin pituiset lieskat syöksivät tulta auton takana.” Mika on vastikään palannut Japanista kotiin Englantiin Silverstone-kilparadan kuuluisaa asvalttia ulvottamaan. Hän katselee tarunhohtoista Lotus-autoa kuin edessä olisi puhdasta kultaa. Unelma on täyttynyt. – ”Jokainen kilpa-ajaja haaveilee tallisopimuksesta F-ykkösiin. Jos joku kiistää sen, hän joko valehtelee tai pelkää.”
Aion voittaa maailmanmestaruuden
Mikaa odottaa kaikkien aikojen kilpailukausi. Millään, mitä hän on tehnyt tähän asti, ei ole ensi maaliskuun avauskisan lähtöruudukossa tosiasiallista merkitystä. On turha mennä sanomaan muille, että minä poika olen tottunut vain voittamaan. Siksi Mika suhtautuu nöyrästi. Se ei kuitenkaan estä häntä asennoitumasta kilpailuihin määrätietoisesti, päinvastoin. – ”Olen varma, että taistelen joissakin avauskauden osakilpailuissa pistesijoista kuuden parhaan joukossa.” Tallisopimus F 1:ssä ja erityisesti sopimus formula-aatelin parhaisiin tiimeihin kuuluvan Lotuksen ajajana on parasta, mitä Mikalle on tapahtunut. Silti hän lisää: - ”Yksi unelma odottaa vielä. Se on F 1:n maailmanmestaruus. Ja varmaa on, että ainakin aion voittaa sen.
Kerroin Playboylle kyvystäni
Japanissa Mika kävi esittäytymässä kilpa- ja urheiluautojen show-tilaisuudessa kollegojensa Gerhard Bergerin ja Thierry Boutsenin seurassa. Kolmen päivän aikana paikalla kävi 150 000 ihmistä. Formulahirmujen rinnalla Mika esiteltiin japanilaisille lentävänä suomalaisena, sikäläisille jo tosin tuttuna miehenä Formula 3:sta. Häntä haastateltiin valtavan ihmisjoukon edessä, ja julkisuutta kertyi moottoriurheilulehtien kansikuvissa. Mika kertoo, että häntä haastateltiin myös Playboy-lehteen. – ”Toimittaja keskittyi henkiseen valmentautumiseeni. Kerroin, että F 1:ssä henkisen tason pitää olla korkealla. Laskukaudet voitetaan lujalla tahdolla ja itsetunnolla. Viittasin siihen, että 10 vuotta täytettyäni voitin yhdeksänä vuonna mestaruuksia, kunnes vuonna 1989 F 3:een päästyäni räpelsin mitalisijojen ulottumattomissa. Vain hammasta purren ja peiliin tiukasti katsomalla kokosin itseni ja olin viime vuonna kolmosten nopein.” Mika myöntää, että onnistuminen riippuu suuresti myös kalustosta. Kuka tahansa ei kuitenkaan aja huippusijoituksia, vaikka käytettävissä olisi paras auto. – ”Parhaat Hondat, Ferrarit tai Lotukset ovat ykkösissä sellaisia pelejä, ettei puikoissa pärjää kuin tarvittavat lahjat ja fyysisen kunnon omaava kuski.”
Vinguin vanhemmiltani auton
Mika on saanut autourheilulta kaiken, mihin hän on tähän mennessä ryhtynyt. Nyt, 22-vuotiaana, hän on viimeisimmästä valtauksestaan yhtä veijarimaisen innostunut kuin käydessään pikkupoikana ensimmäisiä kertoja käsiksi isältä ja äidiltä saadun mikroauton rattiin. Pistoksen moottoriurheiluun Mika sai yllättäen äidin puolelta. – ”Äidin velipuoli ajeli rallia ja rakensi moottoripyöriä. Nelikesäisenä sain ensimmäisen moponi. Se oli mahtavaa. Sitten aloin kuljeskella Keimolan moottoriradalla lähellä kotiamme Vantaalla.” Verkkoaidan takaa Mika kurkotteli ja venytti kaulaansa ja näki Kekenkin. Mika meni kaverinsa kanssa tutustumaan mikroautorataan. Pojat vuokrasivat auton – eikä mitään ollut enää tehtävissä. – ”Tajusin, että nyt on toimittava. Aloin vinkua vanhemmilleni – siinä olin jo mestari – ja isän ja äidin oli pakko ostaa minulle mikro. Olin kauhea vinkumaan. Se oli hyvä idea. Koko perhe rupesi pörisemään mikron kanssa. Sitä kautta sain paljon kavereita, joita yhteinen harrastus innosti.”
Kiitän menestyksestä isää ja äitiä
Silloin Mika tutustui Taru Rinteeseenkin, tänään menestyvänä ja hyvännäköisenä moottoripyöräilijänä mainetta niittäneeseen kilpailijattareen. – ”Meillä oli tiukkoja kisoja Tarun kanssa. 10-vuotiaiksi asti voitettiin vuorotellen. Tarussa oli jo silloin vetovoimaa. Hän tuli aina luokseni ja kertoi salaisuutensa. Nyt harmittaa, että olin silloin niin pieni”, Mika nauraa. Mika vietti kaikki viikonloppunsa auton alla äidin velipuolen kanssa. Siitä näkökulmasta autoihin kätkeytyi kiehtovia salaisuuksia. – ”Joskus sain koeajaa oikeaa autoa yksityisalueella.” Koulunkäynti oli Mikalle vakava asia. Hän oli hyvän keskitason oppilas, joka yritti parhaansa. – ”Olisin pystynyt parempaankin. Peruskoulua kävin pakolliset yhdeksän vuotta, lukioon asti halut eivät riittäneet.” Hän oli päättänyt, ettei lopeta ajamista koskaan. Nyt, huipulle päästyään, Mika kiittää erityisesti äitiä ja isää. Koti oli lämminhenkinen paikka, jossa perhe piti yhtä. – ”Vanhemmat ymmärsivät minua hyvinä ja huonoina päivinä. Olin onnekas, sillä olen nähnyt toisenlaisiakin perheitä.”
Mafiapäällikön loistava polku
10-vuotiaana 1978 Mika alkoi kiertää ulkomaita. Paria vuotta myöhemmin hän voitti mikroilla Lappland Cupin Ruotsissa. Koko perhe siskoineen ja koirineen seurasi kilpailuja. Mika ajoi mikroja, kunnes täytti 18-vuotta. Lappland Cupin lisäksi hän ehti voittaa Ruotsissa Ronnie Pettersonin muistokilpailun, EM-joukkuekilpailun Länsi-Saksassa sekä Suomen mestaruudet vuosina 1983-86. – ”1987 siirryin Formula Fordiin. Voitin suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruudet. Seuraavalla kaudella autoni oli Opel Lotus. Voitin EM:m ja olin toinen Englannin sarjassa. Sitten tuli mainittu nousu F 3:een, epäonnisia hetkiä siellä. Oli vaikeata kun en enää voittanut. Hain turvaa ystävistä ja isästä ja äidistä. Luulin, että olin kokonaan väärällä alalla, että oli tapahtunut jokin suurempi erehdys.” Kauden päättyessä Mika sijoittui seitsemänneksi. Joku toinen olisi ollut iloinen, mutta Mika suri ja raivosi vuorotellen. Viime vuosi meni Mikalta sitäkin komeammin. F 3:n 17 osakilpailusta hän voitti yhdeksän. Tarkoitus oli voittaa kaikki, mutta toinen Mika Suomesta, Salo sukunimeltään, tuli ja kuittasi kuusi ykkössijaa. – ”Se oli suomalaisen mafian myyräntyötä koko vuosi. Muut olivat ihmeissään, me vain hymyilimme.”
Saan mietiskelystä voimaa
Keke Rosberg oli jo Mikan managerina. Tärkeitä neuvoja hän sai – ja saa päivittäin – myös kuuluisalta James Huntilta. Maailmanmestari Ayrton Sennan henkilökohtainen valmentaja puolestaan on opastanut Mikan mietiskelyn ja henkisen latautumisen maailmaan. - ”Transkendenttisestä mietiskelystä on ollut minulle arvaamatonta apua. Se auttaa rauhoittumaan ja keskittymään, mikä on ennen kilpailua tärkeätä. Mietiskelen säännöllisesti, poistun tästä hälinästä puoleksi tunniksi kerrallaan. Mika iloitsee taidostaan. Kun muut pomppivat ennen starttia tasajalkaa ympärillä, hän on tyyni ja keskittyy. – ”Moninkertainen voima syöksyy ytimistäni sen jälkeen. Ensimmäiset kierrokset ratkaisevat usein. Virheetön ajo voi tietää voittoa. Mietiskely auttaa myös tiedostamaan auton rajat ja sen suorituskyvyn.”
Aika on pahin vastapelurini
Juuri nyt Mika on helpottunut. Jos sota sallii, Formula 1-sarja alkaa maaliskuun puolivälissä Yhdysvaltain Phoenixissa jatkuakseen parin viikon välein lähes vuoden loppuun. Vastassa ovat maailman huiput, omien maidensa kansallissankarit, miehet, jotka uhmaavat kuolemaa ja joiden ympärillä suuri raha ja kauniit naiset levittäytyvät. – ”Joudun matkustamaan ja yöpymään hotelleissa enemmän kuin koskaan. Joudun esittelemään sponsoreitani, tiimiäni ja itseäni. Tapaan lehdistöä enemmän kuin koskaan. Siitä huolimatta tärkeintä on ajaminen. Ja testit, autoon tutustuminen ja sen saaminen huippukuntoon, niitä haluan lisää ja lisää. Tiimi, jolla ei ole varaa testiajoihin, on häntäpään tiimi, mutta Lotuksella ei ole niitä huolia.” Phoenixissa Mikan ensimmäinen ongelma on aika. Hänellä on puolitoista tuntia tutustua rataan, kun suurin osa muista tuntee käänteet entuudestaan. – ”Auto on rakennettava sen perusteella. Mutkat on opeteltava, mietittävä, mitä autolle tapahtuu missäkin. Sitten säädetään ja toivotaan vain parasta.”
Lotus on yksi suurimmista
- ”Jos pystyn ajamaan autollani niin kovaa kuin uskallan, niin pistesijat ovat mahdollisia silloin tällöin. Tietysti yritän pisteille joka kisassa. Mikan ongelma on siinä, ettei kaasua voi pitää pohjassa aina kun haluaa. Autolla on rajansa. Mikäli hän ei pääse pisteille kertaakaan, pettymys on suuri. - ”Lotus-tiimiin on kuitenkin pakko uskoa. Osaaminen ja perinteet ovat siellä huippuluokkaa.” Jo historia velvoittaa Mikaa. Pelkästään sellaiset maailmanmestarit kuin Jim Clark, Graham Hill, Jochen Rindt, Emerson Fittipaldi ja Mario Andretti ovat tuttuja Lotukselta. Ayrton Senna taas ajoi ensimmäisen Grand Prix –voittonsa vuonna 1985 Lotuksella. Yhtenä samanmerkkisen auton kirkkaimmista tähtikuljettajista muistetaan myös Ronnie Petterson. Yhtä legendaarisen nimen auton ja Lotuksen kehittäjänä saavutti sen omistaja Colin Chapman. Sellaiset kilpa-autojen hienoudet kuin nelivetojärjestelmä, maaefekti (jolla kori saadaan imeytymään tiukasti radan pintaan) sekä jousituksen säätämisen ajon aikana mahdollistava aktiivijousitus ovat Chapmanin ja Lotuksella nytkin työskentelevän pääinsinööri Peter Wrightin käsialaa. Omistajasuvun perineitä tallissa jatkaa nykyään Clive Chapman.
