Mikko Hirvonen - takana loistava tulevaisuus

Don Vito

Sekakäyttäjä
Liittynyt
2.3.2000
Viestit
4748
Sijainti
Event horizon
Mikä se sellainen "palo" oikeastaan on? Ma vain kysyn:doubtful: Kuulostaa mystiseltä. Vaan onko se sitä? Ei ole ollut tarpeeksi hyvä(kö)? Sori, mulle tulee näistä palo-jutuista ja muista vastaavista aina mieleeni Juha Mieto, joka vaati nykyhiihtäjiämme "sukkuroimaan ihtiänsä" äärimenestykseen. :D
Se palo on sitä, millä esim. Latvalan Jartse saa "sukkurootua" ittensä voittamaan Jyväskylässä ja painostettua Ogieerin tekemään kaksi ratkaisevaa ajovirhettä ja ajamaan esim. Mikkelseenille jäljet selkään. Olisiko Hirvonen Volkkarilla pystynyt siihen vai olisko vain tyydytty arpomaan autoon uusia säätöjä joka huollossa?
 

anti-lag

enabled
Liittynyt
14.3.2009
Viestit
1395
Mikä se sellainen "palo" oikeastaan on? Ma vain kysyn:doubtful: Kuulostaa mystiseltä. Vaan onko se sitä? Ei ole ollut tarpeeksi hyvä(kö)? Sori, mulle tulee näistä palo-jutuista ja muista vastaavista aina mieleeni Juha Mieto, joka vaati nykyhiihtäjiämme "sukkuroimaan ihtiänsä" äärimenestykseen. :D
Se on sitä, että vihataan häviämistä yli kaiken, osataan vaatia tiimiltä ja itseltä asioita ja tuloksia, eikä vaan pätkän maalissa kehuta maisemia ja pidetä hauskaa. Huumoria toki saa ja pitääkin olla näissä hommissa mukana, mutta jos meinaa mestariksi edetä, niin lajille on annettava kaikkensa ja keskityttävä oleelliseen.
 

anti-lag

enabled
Liittynyt
14.3.2009
Viestit
1395
Varmaan se on sitä, että rallimenestys on maailman tärkein asia ja riskiä otetaan enemmän kuin on viisasta. Jos mennään metsään, foorumi ilkkuu, jos mies on huonon tuloksen jälkeen myrtynyt, foorumi ilkkuu, pää ei kestä jne. Mutta jos ajaa tasaisen varmasti, eikä ota heikompaakaan tulosta kovin raskaasti, vaan on realisti, niin palo puuttuu ja foorumi ilkkuu taas.
No niin, kyllä se rallimenestys huippukuljettajalle pitää olla aika tärkeä asia. Palkkaa maksetaan voittamisesta eikä vain osallistumisen ilosta. Ralliin kuuluu myös riskinotto. Kritiiikkiä saa esittää jos on aihetta, ja sitä kyllä on Latvalan ja Hirvosen urille riittänyt, vaikka katsoisi minkälaisten rillien läpi tahansa. Kuten olen sanonut, hyviä kuljettajia ovat, mutta eivät kyllä aikaisempien suomalaismestarien tasoisia.
 

WebSlave

Trackman
Liittynyt
9.2.2005
Viestit
29660
Kuten olen sanonut, hyviä kuljettajia ovat, mutta eivät kyllä aikaisempien suomalaismestarien tasoisia.
Tai sitten ovat, mutta eivät ole kestäneet nykykehityksen kelkassa, eli Loeb ja Ogier ovat omaksuneet nykyautojen ajotyylin paremmin. Ehkei se aikaisempien suomalaismestarien taso enää riitä?
 

JoneZi

User
Liittynyt
17.3.2012
Viestit
7571
Tai sitten ovat, mutta eivät ole kestäneet nykykehityksen kelkassa, eli Loeb ja Ogier ovat omaksuneet nykyautojen ajotyylin paremmin. Ehkei se aikaisempien suomalaismestarien taso enää riitä?
Siksi EP Lappiin kohdistuukin odotuksia, kun on ajanut oikeastaan koko ralliuransa nykyaikaisella kalustolla ja alunperin tähtäsi ratapuolelle.
 

anti-lag

enabled
Liittynyt
14.3.2009
Viestit
1395
Tai sitten ovat, mutta eivät ole kestäneet nykykehityksen kelkassa, eli Loeb ja Ogier ovat omaksuneet nykyautojen ajotyylin paremmin. Ehkei se aikaisempien suomalaismestarien taso enää riitä?
Kankkunen esimerkiksi osoitti aivan tarpeeksi omaksumiskykyä vaihtaessaan takavetoisen Toyotan 205-Peugeotiin ja siitä A-ryhmän Lanciaan ollen koko ajan kilpailukykyinen. Uskon kyllä, että nuori Kankkunen omaksuisi nykyautotkin. En usko hetkeäkään että Ogier tai Loeb pyyhkisivät Mäkisellä, Kankkusella, Sainzilla, Toivosella tai Röhrlillä lattiaa, mikäli kaikki olisivat parhaiden päiviensä vedossa samaan aikaan. Mutta tää on tätä, aikakausia on turha verrata etenkään, kun puhutaan jo käytännössä eri lajista kuin mitä se on ollut vielä 20-30 vuotta sitten.
 
Viimeksi muokattu:

larzzon

Well-known member
Liittynyt
29.3.2000
Viestit
356
Kuten olen sanonut, hyviä kuljettajia ovat, mutta eivät kyllä aikaisempien suomalaismestarien tasoisia.
Ihan turhaa sössötystä. Grönholmkin keräsi kasan hopealusikoita Loebia vastaan ja hän on kuitenkin yksiselitteisesti "aikaisempien suomalaismestarien tasoinen".

Sitten taas jonkun Mäkisen suoritukset Mitsulta lähdön jälkeen on toinen hyvä esimerkki suomalaismestarien tasosta. Ihan räpiköintiä.

Jos nyt vaan hyväksytään se, että ennen Latvalan VW-pestiä Grönholm oli edellinen suomalainen, joka on saanut ajaa mestaruudesta sarjan parhaalla autolla.
 

Rontti

Well-known member
Liittynyt
18.4.2009
Viestit
143
Tai sitten ovat, mutta eivät ole kestäneet nykykehityksen kelkassa, eli Loeb ja Ogier ovat omaksuneet nykyautojen ajotyylin paremmin.
Tämän lisäksi Loeb ja Ogier ovat kiilanneet nuoteissa suomalaisten ohi, joka on kuitenkin Esuppia lainatakseni, 'puolet vauhdista'. Loeb oli aikanaan uraa uurtaja nuoteissaan ja Ogier jatkaa samoilla jalanjäljillä. Myös Neuville siirtyi Loeb tyylin nuotteihin Citikka vuosinaan.

Monta on monessa, silloin on syytä ottaa yksi kerrallaan.
 

anti-lag

enabled
Liittynyt
14.3.2009
Viestit
1395
Ihan turhaa sössötystä. Grönholmkin keräsi kasan hopealusikoita Loebia vastaan ja hän on kuitenkin yksiselitteisesti "aikaisempien suomalaismestarien tasoinen".

Sitten taas jonkun Mäkisen suoritukset Mitsulta lähdön jälkeen on toinen hyvä esimerkki suomalaismestarien tasosta. Ihan räpiköintiä.

Jos nyt vaan hyväksytään se, että ennen Latvalan VW-pestiä Grönholm oli edellinen suomalainen, joka on saanut ajaa mestaruudesta sarjan parhaalla autolla.
Kaikki tässä elämässä on turhaa sössötystä, kun kaikki kuollaan kuitenkin.:rolleyes:

Otitko kuitenkin huomioon, että Mäkinen oli jo 38-vuotias ja voittanut kaiken mahdollisen tullessaan Subarulle? Ei hän ollut enää mikään nuori ja nälkäinen. Grönholm sössi kyllä pari mestaruutta omiin hölmöilyihinsä, mutta kuitenkin oli kilpailukykyinen.
Ja tosiaan Loeb ajoi ylivoimaisella autolla tiimissä, joka oli rakennettu hänen ympärilleen ylivoimaisilla resursseilla.
 

markoj

Custom User
Liittynyt
28.12.1998
Viestit
38925
Tämän lisäksi Loeb ja Ogier ovat kiilanneet nuoteissa suomalaisten ohi, joka on kuitenkin Esuppia lainatakseni, 'puolet vauhdista'. Loeb oli aikanaan uraa uurtaja nuoteissaan ja Ogier jatkaa samoilla jalanjäljillä. Myös Neuville siirtyi Loeb tyylin nuotteihin Citikka vuosinaan.

Monta on monessa, silloin on syytä ottaa yksi kerrallaan.
Mikä nuotituksessa on muuttunut?
 

Rontti

Well-known member
Liittynyt
18.4.2009
Viestit
143
Mikä nuotituksessa on muuttunut?
Sanotaanko että tarkentunut. Loebilla oli ilmoitettu jokaisen mutkan pituus joko numerolla tai sanallisesti, etenkin katvealueelle jäävät mutkat. Pääpainona aina etukäteen tietää mutkan apexin sijainti.
Suomalaisilla, ja toki muillakin se on melko suurpiirteinen tuohon verrattuna, vaikka lyhyt- ja pitkä- nuotit löytyvätkin.
 

Pärre

Well-known member
Liittynyt
15.4.2008
Viestit
3352
Sijainti
Lahti
Varmaan se on sitä, että rallimenestys on maailman tärkein asia ja riskiä otetaan enemmän kuin on viisasta. Jos mennään metsään, foorumi ilkkuu, jos mies on huonon tuloksen jälkeen myrtynyt, foorumi ilkkuu, pää ei kestä jne. Mutta jos ajaa tasaisen varmasti, eikä ota heikompaakaan tulosta kovin raskaasti, vaan on realisti, niin palo puuttuu ja foorumi ilkkuu taas.
:D Hyvin tiivistetty. Vielä lopuksi se palo saattaa tulla väärin sammutetuksi! :frown:
 
Viimeksi muokattu:

Pärre

Well-known member
Liittynyt
15.4.2008
Viestit
3352
Sijainti
Lahti
Se on sitä, että vihataan häviämistä yli kaiken, osataan vaatia tiimiltä ja itseltä asioita ja tuloksia, eikä vaan pätkän maalissa kehuta maisemia ja pidetä hauskaa. Huumoria toki saa ja pitääkin olla näissä hommissa mukana, mutta jos meinaa mestariksi edetä, niin lajille on annettava kaikkensa ja keskityttävä oleelliseen.
Ei jää paljon tilaa huumorille kun vain yksi voi voittaa. Muut jää sitten äksyilemään ko vihaavat häviämistä yli kaiken. Vielä kun joku sanoo, että "palo" tarkoittaa 110% panostusta, niin sukkuroomisen mysteerio on selvitetty. ;)
 

Vämpylä

Well-known member
Liittynyt
2.10.2005
Viestit
1028
Sijainti
South Park
Sanotaanko että tarkentunut. Loebilla oli ilmoitettu jokaisen mutkan pituus joko numerolla tai sanallisesti, etenkin katvealueelle jäävät mutkat. Pääpainona aina etukäteen tietää mutkan apexin sijainti.
Suomalaisilla, ja toki muillakin se on melko suurpiirteinen tuohon verrattuna, vaikka lyhyt- ja pitkä- nuotit löytyvätkin.
En ymmärrä ranskaa sacrebleuta enempää mutta olen elänyt käsityksessä että Loeb ja Ogier käyttäisivät nuotteja joissa ilmoitetaan mutkien jyrkkyys astelukuina. Kun asiaa kelailee niin luulisin että kun tuollaisiin nuotteihin kunnolla tottuu niin olisi etulyöntiasema "epätarkemmilla" nuoteilla ajaviin.
 

Ayrton-Ana

Well-known member
Liittynyt
5.2.2005
Viestit
911
Oli sen verran mielenkiintoista kirjoittelua, että piti taas liittyä mukaan pitkästä aikaa. Varotuksen sanana nyt tulee taas tekstiä aika paljon, mutta kirjoitetaan nyt sitten kerralla taas enemmän tauon kunniaksi.

Kuten joskus aikasemminkin taisin jossain kirjottaa, Mikosta tulee kuljettajaprofiililtaan kovasti Richard Burns mieleen. Tasainen ja varma kuljettaja, nopeissa sorakisoissa joskus jopa vauhdillista eliittiä ja molemmat erinomaisia kuljettajia vaikeissa olosuhteissa ja sumussa, tähän varmaan kanssa molempien tarkat nuottisysteemit on auttanu. Burns saavutti tällä tyylillä mestaruuden, Mikolta se jäi pisteen päähän. Toista ääriluokkaa on sitten Colin McRaen tyyppinen kuljettaja joka on äärimmäinen luonnonlahjakkuus ja joka pystyy uskomattomiin yksittäisiin suorituksiin ja venymisiin, mutta toisaalta taas metsä kutsuu enemmän ja ei ole yhtä hyvä vaikeissa oloissa kuten sumussa (alkeellisemmat nuotit).

Ehkä Loeb ja Ogier on sitten sopivasti näiden kahden äärilaidan välillä, sopivasti äärimmäistä nopeutta ja kontrollia yhdistettynä toisiinsa, sen oikean balanssin löytämisestähän se menestys yleensä juontaa juurensa. Ogier on vähän enemmän McRaen äärilaitaan päin ja Loeb Mikon/Burnsin suuntaan päin. Jos Loeb ja Ogier ottaisivat molemmat mittaa toisistaan parhaassa terässään, laittaisin yksittäisessä rallissa rahani Ogierille mutta mestaruussarjassa ehdottomasti Loebille.

Tuosta palosta sen verran, että sitä on aina vaikea ihan tarkkaan ulkopuolisena sanoa millainen palo kullakin on sisällä. Toiset uhoaa ulospäin enemmän ja se kuuluu osana ihan siihen persoonaan se että sitä paloa tuodaan myös paljon muille esille. Jollain Aleenilla ("Jos mä haluun ajaa pohjat, mä ajan pohjat") tai Ogieerilla se palo saattaa tulla vähän räväkämmin ja ylimielisemmin ulospäin esille kun jollain Loebilla tai Kankkusella, vaikka toisaalta se palo sisällä palaisi ihan yhtä suurella liekillä kaikilla.

Ja kun oli tuosta vertailusta menneisiin kuskeihin juttua niin laitetaan nyt siitäkin mielen virikkeeks jotain vaikka melko turhaahan se on varsinaisesti vertailla. Tehdään niinpäin ettei "verrata" nykyisiä kuskeja entisiin vaan menneitä nykyisiin, en nyt lähde kaikkia legendoja analysoimaan mutta joitain poimintoja.

Walter Röhrl: Vaikea ehkä suomalaisena myöntää, mutta B-ryhmän aikakauden paras kuljettaja kokonaisuutena ja objektiivisesti katsottuna. Pystyi sekä täysin uskomattomiin venymisiin (1980 Arganil) ja toisaalta tasaisen varmoihin suorituksiin, monella tapaa aikaansa edellä. Toisaalta taas itsensä pahin vihollinen siinä mielessä, että omasi itsepäisiä päähänpinttymiä ja ei tämän takia tullut Suomeenkaan. Sääli, sillä oli nopeissa sorakisoissa ehkä vahvimmillaan Monten lisäksi. Mikkolakin tais jossain todeta, että suomalaiset oli onnekkaita ettei Röhrl Suomeen uskaltanut tulla. Tästä syystä kanssa kovasti aliarvostettu täällä Suomessa. Särmällä luonteella varustettu, kovin Ogierin tyyppinen kuljettaja, mutta paremmalla varmuudella. Menestyisi varmasti nykypäivänä jos joku vain saisi taivuteltua ajamaan kaikki rallit kalenterissa ja nuorennettua miestä 30 vuotta.

Henri Toivonen: Aikakautensa luonnonlahjakkuus ja vauhdillista potentiaalia oli vaikka maailman tappiin asti sitä ei voi kukaan kiistää. Etenkin asvaltilla vauhdillisesti täysin pitelemätön ja spekulaatiot vaihtoehtoisesta menestyksekkäästä formulaurasta ei oo perusteettomia. Mutta olisiko Toivosesta koskaan kasvanut niin varmaa kuljettajaa, että olisi pystynyt ajamaan useista mestaruuksista? Suuren mestarin rooliin kasvun merkkejä kuitenkin oli ilmassa hieman ennen kuolemaa, mutta lopulta se viimeinen potentiaali jäi samalla lailla arvoitukseksi kuin 86' Korsika. Lähimpänä nykykuskeista ehkä Latvalaa jonka suuri idoli Henkka ainakin joskus oli.

Carlos Sainz: Varman ja tasaisen kuskin maine, mutta monet ehkä unohtaa, että Sainz dominoi myös nopeudellisesti 90-luvun alussa Celicalla, liito vuosina 1990 ja 1991 oli sellaista ettei siihen ollut kellään mitään asiaa. Tiedä sitten veikö Australian '91 huima kaato jotain viimestä särmää pois, 90' kauden puolivälistä 91' kauden puoliväliin kuitenkin meno oli melko musertavaa ja siihen aikaan jotkut asiantuntijat puhuivat Sainzista kaikkien aikojen ralliautoilijana jo. Uskomaton ura kuitenkin, taisteli vielä äärimmäisellä tasaisuudella mestaruudesta päälle nelikymppisenä Loebia ja Solbergiä vastaan, joten täydet rispektit. Jos tähdet olis ollu vähän eri asennossa ei yhden käden sormet riittäisi laskemaan Sainzin mestaruuksia. Lähinnä Loeb tulee nykykuljettajista mieleen, jotenkin se äärimmäinen ammattimaisuus huokuu koko Sainzin olemuksesta.

Didier Auriol: Nyt täytyy hakea formulapuolelta vertaus, rallin Kimi Räikkönen. Kun se auto joskus kerran tai kaks vuosikymmenessä sattu osumaan käteen, ei miestä pidätellyt kukaan eikä missään. Nopea kuski joka alustalla, mutta äärimmäisen herkkä kuski joka vaati auton joka osuu käteen just eikä melkein jonka seurauksena tulokset heitteli melko rajusti. Hyvänä päivänä maailman paras, huonona täysin kadoksissa.

Juha Kankkunen: Kankulla riitti tyyliä ja varmuutta, mukavan rento kuljettaja niin pikataipaleella kuin sen ulkopuolellakin. Heikohko asvalttitilasto (toisaalta yksittäisiä väläytyksiä oli assullakin kuten 95' Katalonia) heikentäisi kyllä mahdollisuuksia tänä päivänä, mutta toisaalta ajoi mestaruutensa aikakautena jossa ei asvalttiin tarvinnut paljoa panostaa jos halusi mestaruuksia voittaa. Ei ehkä myöskään äärimmäiseltä nopeudeltaan aikakautensa ihan parhaita. Nykykuskeihin vähän vaikea verrata, tulee ehkä eniten juuri joku Mikko aivan parhaimmillaan mieleen, mutta se taas toisaalta ei tee oikeutta Kankulle.

Colin McRae: Yleisön suursuosikki. Autoja romuttui paljon sitä ei kukaan kiistä mutta mieleen jäi se periksiantamattomuus jolla auton romuilla jatkettiin matkaa niin kauan ne liikkuivat ja ei siinä ainakaan julkisesti juuri turhia murehdittu tai analysoitu epäonnistumisia vaan uutta matoa laitettiin koukkuun heti kun pyörät osoitti taas maata kohden. Äärimmäinen lahjakkuus myös mutta joka ei ehkä hionut lahjakkuuttaan ihan tappiin asti. Ajoi melko alkeellisilla nuoteilla (pienempi informaatiomäärä) verrattuna muihin kärkikuskeihin ja tämän takia ei Suomessakaan oikein koskaan loistanut. Ulosajoherkkyyttä on ehkä turhaan korostettu, Mäkinen romutti aivan yhtä paljon autoja samalla aikakaudella ja jos Subarun tekniikka olisi ollut 90-luvun lopulla luotettavampaa olisi Colinillakin enemmän kuin yksi mestaruus tilillä. Uniikki kuljettaja monella tavalla jota on vaikea verrata kehenkään nykykuljettajaan oikein, ehkä formulapuolen legendoista Gilles Villeneuve on melko lähellä.

Tommi Mäkinen: Jotenkin se murhaava voitontahto ja keskittyminen paistoi juuri Tommin katseesta läpi. Colinin tyyppinen kuljettaja melko paljon, kakkossijoja ei paljoa keräilty ja autoja romuttui paljon, mutta toisaalta taas välillä tuli uskomattomia loppuhetkien venymisiä. Toisaalta taas äärimmäisen hyvä vaihtuvissa olosuhteissa josta neljä Monte voittoa putkeen kertoo aika paljon, tai San Remo 99' loppuvenyminen. Tähän ei paljon Subaru-aikoja kannata liikaa analysoida, veikö sitten 02' Argentiinan jättimälli jotain viimeistä särmää pois, mene ja tiedä. Loeb on jossain sanonut että menneiden aikojen kuskeista piti erityisesti Mäkisen ajotyylistä ja yritti ottaa Mäkiseltä vaikutteita, tämäkin kertoo jotain.

No niin, eiköhän se riitä tältä erää, tekstiä tuli kun CCMK:lla parhaimmillaan, mutta jos kerran vuodessa postaa niin se toivottavasti sallittakoon. Nämä toki vain omia mielipiteitä, ja eriäviä näkemyksiäkin näistä olisi kiva lukea. Tämän saa toki siirtää johonkin muuallekin kun juttua tuli paljon myös muista kun Mikosta.

Ja kevyet mullat Björn Waldegårdille. Sain tiedon hänen kuolemasta tätä viestiä kirjoittaessa :(. Oman aikansa pioneeri hänkin.
 

Vämpylä

Well-known member
Liittynyt
2.10.2005
Viestit
1028
Sijainti
South Park
Juha Kankkunen: Kankulla riitti tyyliä ja varmuutta, mukavan rento kuljettaja niin pikataipaleella kuin sen ulkopuolellakin. Heikohko asvalttitilasto (toisaalta yksittäisiä väläytyksiä oli assullakin kuten 95' Katalonia) heikentäisi kyllä mahdollisuuksia tänä päivänä, mutta toisaalta ajoi mestaruutensa aikakautena jossa ei asvalttiin tarvinnut paljoa panostaa jos halusi mestaruuksia voittaa. .
No voiko tuota Kataloniaa kuitenkaan nyt laskea kun siihen vaikutti tojotan turbovilunki.
 

Ayrton-Ana

Well-known member
Liittynyt
5.2.2005
Viestit
911
No ennen poistumista tallikaveri Auriol ainakin jäi kiitettävästi taakse tuossa kisassa, häneltähän ne laittomat osat rallin jälkeen löydettiin vaikka Kankullakin eittämättä sama turbo oli käytössä. Tämä tosin taisi olla yksi niitä Didierin off-kisoista joista puhuin, joissa auto ei ollut alkuunkaan mieleinen. Mutta ei se Kankku nyt ihan toivoton tapaus asvaltilla ollut all in all, Montestakin liuta podiumeita vaikka se nyt ei puhdas asvalttikisa olekaan. En tiedä sitten missä vaiheessa kautta Toyota tuolloin sen turbovilungin aloitti, Portugaliin ainakin tuli huomattavasti lisää suorituskykyä jostain. Edellisillä säännöillähän Toyota nautti tehoetua Subaruun ja muihin kilpailijoihin nähden ja se vilunki taisi olla shokkireaktio siitä kun uusilla säännöillä 1995 kauden alussa ei enää sitä etua ollutkaan.
 

Lunssila

Well-known member
Liittynyt
6.6.2008
Viestit
18215
Oli sen verran mielenkiintoista kirjoittelua, että piti taas liittyä mukaan pitkästä aikaa. Varotuksen sanana nyt tulee taas tekstiä aika paljon, mutta kirjoitetaan nyt sitten kerralla taas enemmän tauon kunniaksi.

Kuten joskus aikasemminkin taisin jossain kirjottaa, Mikosta tulee kuljettajaprofiililtaan kovasti Richard Burns mieleen. Tasainen ja varma kuljettaja, nopeissa sorakisoissa joskus jopa vauhdillista eliittiä ja molemmat erinomaisia kuljettajia vaikeissa olosuhteissa ja sumussa, tähän varmaan kanssa molempien tarkat nuottisysteemit on auttanu. Burns saavutti tällä tyylillä mestaruuden, Mikolta se jäi pisteen päähän. Toista ääriluokkaa on sitten Colin McRaen tyyppinen kuljettaja joka on äärimmäinen luonnonlahjakkuus ja joka pystyy uskomattomiin yksittäisiin suorituksiin ja venymisiin, mutta toisaalta taas metsä kutsuu enemmän ja ei ole yhtä hyvä vaikeissa oloissa kuten sumussa (alkeellisemmat nuotit).

Ehkä Loeb ja Ogier on sitten sopivasti näiden kahden äärilaidan välillä, sopivasti äärimmäistä nopeutta ja kontrollia yhdistettynä toisiinsa, sen oikean balanssin löytämisestähän se menestys yleensä juontaa juurensa. Ogier on vähän enemmän McRaen äärilaitaan päin ja Loeb Mikon/Burnsin suuntaan päin. Jos Loeb ja Ogier ottaisivat molemmat mittaa toisistaan parhaassa terässään, laittaisin yksittäisessä rallissa rahani Ogierille mutta mestaruussarjassa ehdottomasti Loebille.

Tuosta palosta sen verran, että sitä on aina vaikea ihan tarkkaan ulkopuolisena sanoa millainen palo kullakin on sisällä. Toiset uhoaa ulospäin enemmän ja se kuuluu osana ihan siihen persoonaan se että sitä paloa tuodaan myös paljon muille esille. Jollain Aleenilla ("Jos mä haluun ajaa pohjat, mä ajan pohjat") tai Ogieerilla se palo saattaa tulla vähän räväkämmin ja ylimielisemmin ulospäin esille kun jollain Loebilla tai Kankkusella, vaikka toisaalta se palo sisällä palaisi ihan yhtä suurella liekillä kaikilla.

Ja kun oli tuosta vertailusta menneisiin kuskeihin juttua niin laitetaan nyt siitäkin mielen virikkeeks jotain vaikka melko turhaahan se on varsinaisesti vertailla. Tehdään niinpäin ettei "verrata" nykyisiä kuskeja entisiin vaan menneitä nykyisiin, en nyt lähde kaikkia legendoja analysoimaan mutta joitain poimintoja.

Walter Röhrl: Vaikea ehkä suomalaisena myöntää, mutta B-ryhmän aikakauden paras kuljettaja kokonaisuutena ja objektiivisesti katsottuna. Pystyi sekä täysin uskomattomiin venymisiin (1980 Arganil) ja toisaalta tasaisen varmoihin suorituksiin, monella tapaa aikaansa edellä. Toisaalta taas itsensä pahin vihollinen siinä mielessä, että omasi itsepäisiä päähänpinttymiä ja ei tämän takia tullut Suomeenkaan. Sääli, sillä oli nopeissa sorakisoissa ehkä vahvimmillaan Monten lisäksi. Mikkolakin tais jossain todeta, että suomalaiset oli onnekkaita ettei Röhrl Suomeen uskaltanut tulla. Tästä syystä kanssa kovasti aliarvostettu täällä Suomessa. Särmällä luonteella varustettu, kovin Ogierin tyyppinen kuljettaja, mutta paremmalla varmuudella. Menestyisi varmasti nykypäivänä jos joku vain saisi taivuteltua ajamaan kaikki rallit kalenterissa ja nuorennettua miestä 30 vuotta.

Henri Toivonen: Aikakautensa luonnonlahjakkuus ja vauhdillista potentiaalia oli vaikka maailman tappiin asti sitä ei voi kukaan kiistää. Etenkin asvaltilla vauhdillisesti täysin pitelemätön ja spekulaatiot vaihtoehtoisesta menestyksekkäästä formulaurasta ei oo perusteettomia. Mutta olisiko Toivosesta koskaan kasvanut niin varmaa kuljettajaa, että olisi pystynyt ajamaan useista mestaruuksista? Suuren mestarin rooliin kasvun merkkejä kuitenkin oli ilmassa hieman ennen kuolemaa, mutta lopulta se viimeinen potentiaali jäi samalla lailla arvoitukseksi kuin 86' Korsika. Lähimpänä nykykuskeista ehkä Latvalaa jonka suuri idoli Henkka ainakin joskus oli.

Carlos Sainz: Varman ja tasaisen kuskin maine, mutta monet ehkä unohtaa, että Sainz dominoi myös nopeudellisesti 90-luvun alussa Celicalla, liito vuosina 1990 ja 1991 oli sellaista ettei siihen ollut kellään mitään asiaa. Tiedä sitten veikö Australian '91 huima kaato jotain viimestä särmää pois, 90' kauden puolivälistä 91' kauden puoliväliin kuitenkin meno oli melko musertavaa ja siihen aikaan jotkut asiantuntijat puhuivat Sainzista kaikkien aikojen ralliautoilijana jo. Uskomaton ura kuitenkin, taisteli vielä äärimmäisellä tasaisuudella mestaruudesta päälle nelikymppisenä Loebia ja Solbergiä vastaan, joten täydet rispektit. Jos tähdet olis ollu vähän eri asennossa ei yhden käden sormet riittäisi laskemaan Sainzin mestaruuksia. Lähinnä Loeb tulee nykykuljettajista mieleen, jotenkin se äärimmäinen ammattimaisuus huokuu koko Sainzin olemuksesta.

Didier Auriol: Nyt täytyy hakea formulapuolelta vertaus, rallin Kimi Räikkönen. Kun se auto joskus kerran tai kaks vuosikymmenessä sattu osumaan käteen, ei miestä pidätellyt kukaan eikä missään. Nopea kuski joka alustalla, mutta äärimmäisen herkkä kuski joka vaati auton joka osuu käteen just eikä melkein jonka seurauksena tulokset heitteli melko rajusti. Hyvänä päivänä maailman paras, huonona täysin kadoksissa.

Juha Kankkunen: Kankulla riitti tyyliä ja varmuutta, mukavan rento kuljettaja niin pikataipaleella kuin sen ulkopuolellakin. Heikohko asvalttitilasto (toisaalta yksittäisiä väläytyksiä oli assullakin kuten 95' Katalonia) heikentäisi kyllä mahdollisuuksia tänä päivänä, mutta toisaalta ajoi mestaruutensa aikakautena jossa ei asvalttiin tarvinnut paljoa panostaa jos halusi mestaruuksia voittaa. Ei ehkä myöskään äärimmäiseltä nopeudeltaan aikakautensa ihan parhaita. Nykykuskeihin vähän vaikea verrata, tulee ehkä eniten juuri joku Mikko aivan parhaimmillaan mieleen, mutta se taas toisaalta ei tee oikeutta Kankulle.

Colin McRae: Yleisön suursuosikki. Autoja romuttui paljon sitä ei kukaan kiistä mutta mieleen jäi se periksiantamattomuus jolla auton romuilla jatkettiin matkaa niin kauan ne liikkuivat ja ei siinä ainakaan julkisesti juuri turhia murehdittu tai analysoitu epäonnistumisia vaan uutta matoa laitettiin koukkuun heti kun pyörät osoitti taas maata kohden. Äärimmäinen lahjakkuus myös mutta joka ei ehkä hionut lahjakkuuttaan ihan tappiin asti. Ajoi melko alkeellisilla nuoteilla (pienempi informaatiomäärä) verrattuna muihin kärkikuskeihin ja tämän takia ei Suomessakaan oikein koskaan loistanut. Ulosajoherkkyyttä on ehkä turhaan korostettu, Mäkinen romutti aivan yhtä paljon autoja samalla aikakaudella ja jos Subarun tekniikka olisi ollut 90-luvun lopulla luotettavampaa olisi Colinillakin enemmän kuin yksi mestaruus tilillä. Uniikki kuljettaja monella tavalla jota on vaikea verrata kehenkään nykykuljettajaan oikein, ehkä formulapuolen legendoista Gilles Villeneuve on melko lähellä.

Tommi Mäkinen: Jotenkin se murhaava voitontahto ja keskittyminen paistoi juuri Tommin katseesta läpi. Colinin tyyppinen kuljettaja melko paljon, kakkossijoja ei paljoa keräilty ja autoja romuttui paljon, mutta toisaalta taas välillä tuli uskomattomia loppuhetkien venymisiä. Toisaalta taas äärimmäisen hyvä vaihtuvissa olosuhteissa josta neljä Monte voittoa putkeen kertoo aika paljon, tai San Remo 99' loppuvenyminen. Tähän ei paljon Subaru-aikoja kannata liikaa analysoida, veikö sitten 02' Argentiinan jättimälli jotain viimeistä särmää pois, mene ja tiedä. Loeb on jossain sanonut että menneiden aikojen kuskeista piti erityisesti Mäkisen ajotyylistä ja yritti ottaa Mäkiseltä vaikutteita, tämäkin kertoo jotain.

No niin, eiköhän se riitä tältä erää, tekstiä tuli kun CCMK:lla parhaimmillaan, mutta jos kerran vuodessa postaa niin se toivottavasti sallittakoon. Nämä toki vain omia mielipiteitä, ja eriäviä näkemyksiäkin näistä olisi kiva lukea. Tämän saa toki siirtää johonkin muuallekin kun juttua tuli paljon myös muista kun Mikosta.

Ja kevyet mullat Björn Waldegårdille. Sain tiedon hänen kuolemasta tätä viestiä kirjoittaessa :(. Oman aikansa pioneeri hänkin.
Mielenkiintoista horinaa kaiken kaikkiaan näin rallia seuraamattomalle.
 

anti-lag

enabled
Liittynyt
14.3.2009
Viestit
1395
.

Tommi Mäkinen: Colinin tyyppinen kuljettaja melko paljon, kakkossijoja ei paljoa keräilty ja autoja romuttui paljon, mutta toisaalta taas välillä tuli uskomattomia loppuhetkien venymisiä. Toisaalta taas äärimmäisen hyvä vaihtuvissa olosuhteissa josta neljä Monte voittoa putkeen kertoo aika paljon, tai San Remo 99' loppuvenyminen.
Tähän sarjaan on pakko mainita myös huima ajo Portugalin sumussa ja mudassa 2001 sekä Monten ykköspätkälle ajetut yli minuutin pohjat vuonna -99. Lipsahti offtopikiksi, mutta nämä suoritukset tekivät kyllä aikanaan vaikutuksen.
 
Viimeksi muokattu:

ettelbruck

Well-known member
Liittynyt
30.7.2000
Viestit
11226
Sijainti
Vantaa/Riihimäki/Ettelbruck
Katselin muuten että Kankkusen paras sijoitus jäättömän asvaltin MM-ralleissa taitaa olla kolmas, Korsikalla 1989 ja Kataloniassa 1993. Noissa jäi voittajalle 0,37 / 0,48 sekuntia/km. Esim viime viikonlopun Saksassa Hirvonen, kisan viides, hävisi 0,23 s/km. Nopeimmat tosin eivät tulleet maaliin...
 
Ylös