Rosenholz-aineisto löytyi käräjäoikeudesta
06.07. - 10:06
Alma Median Helsingin-toimitus kertoi viime viikolla, että suojelupoliisi on salannut aineiston, jonka avulla entiselle Itä-Saksalle vakoilleiden suomalaisten henkilöllisyys voidaan selvittää. Niin sanotun Rosenholz-aineiston salaus oli vastoin hallituksen linjausta, sillä entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) päätti, että 2000-luvulla Yhdysvalloista tullut materiaali avataan tutkijoille ja asianosaisille kansalaisille.
Uutisointi käynnisti kiemurtelun, josta ankerias saisi oppia. Supoa valvova sisäministeri Anne Holmlund (kok.) kiisti ensin, että Supo salailisi juuri sitä Rosenholz-aineistoa, jonka Tuomioja linjasi avoimeksi. Sitten Holmlund oli jo sitä mieltä, ettei Supolla ole Rosenholz-aineistoa lainkaan. Supo ei ole myöntänyt eikä kiistänyt aineiston olemassaoloa saati sen salaamista.
Siksi on perin kummallista, että olematon Rosenholz-materiaali muuttuu olevaksi Helsingin käräjäoikeuden pöytäkirjassa.
Vakoilusta epäilty Alpo Rusi vaati valtiota julkistamaan asiakirjat, joihin vakoilututkinta perustui. Valtio halusi salata aineistot ja voitti.
Näin lukee käräjäoikeuden viime huhtikuulta olevassa pöytäkirjassa, valtion vastauksessa Rusin vaateeseen: ”Valtiolla on hallussaan ns. Tiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineisto”. Ja muutamaa riviä myöhemmin: ”Rosenholz-aineisto on toimitettu Supolle”. Ja hieman edempänä: ”Koko aineisto, joka lienee tullut Suomeen keväällä 2000, on sellaista, että se on pidettävä salassa 60 vuoden ajan.”
Voiko tosiaan olla niin, että Suomen hallituksen keskeiset ministerit Tuomioja etunenässä olivat keväällä 2000 hetkellisesti niin sekaisin, että julistivat avoimeksi saman aineiston, jonka salasivat 60 vuodeksi. Muuta selitystä ei ole, jos Supo kerran ei ole salannut aineistoa vastoin hallituksen linjausta.
Merkillistä on, että Rosenholz-aineisto, jonka silkka olemassaolo on näin kuumottavaa, ei ole poikinut kuin yhden esitutkinnan. Tätä ovat kummastelleet myös Supoa seuraavassa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa 2000-luvun alkuvuosina istuneet poliitikot. He ovat tivanneet asiaa Supolta useita kertoja. Usein on käynyt kuulemma niin, että Supon päällikkö Seppo Nevala on sairastunut samana aamuna, kun aiheesta on pitänyt keskustella.
Tanska on avannut Rosenholz-aineiston tutkijoille. Samaan on kyennyt jopa Saksa, jossa Stasille vakoilu on paikoin kivuliasta menneisyyttä. Mihin tai keneen Suomessa sattuu niin kovasti, että aineisto voi päästä päivänvaloon vasta vuosikymmenien päästä?
Kirsi Hölttä
Kirjoittaja on toimittajana Alma Median Helsingin-toimituksessa.