PuoliPöhkö
Well-known member
heinäkuussa -90 ja oltiin aamulla siipan kanssa Malminkartanon jätemäen päällä lukuisan joukon kanssa hommaa kokemassa.
Aluksi maan varjo huippas yli ja sitten kaikki meni "yöksi" ja tähdet tulivat näkyviin. Luonto hiljeni. Itse aurinko oli pelottava näkymä, musta möykky! Legenda että kaikki hiljenee piti silloin kyllä paikkaansa: ääntäkään ei kuulunut mistään.
Sama, paitsi että eri. Oltiin tulloin Riihimäen keskustassa kerrostalon katolla valokuvausfilmin pätkät naamalla.