BudLightJaguar
Well-known member
Moottoriurheiluvuoden 2020 kunniaksi ja Formulamatkalle -ja Rallimatkailu -tjoickien innoittamana ajattelin pistää tällaisen pystyyn. Jenkkiradoista kun löytää aika vähän tietoa suomeksi - jenkkisarjojen ollessa meillä jo marginaalinkin ulkopuolella - joten ajattelin, että kokemuksia on tällä tavoin hyvä jakaa.
Pitemmittä puheitta, alla muutamia juttuja aihealueittain. Näkemykset ovat voimakkaan subjektiivisesti värittyneitä, joten absoluuttisena totuutena mitään ei kannata ottaa.
Radat: Yhdysvalloissa ja Kanadassa on tarjolla kattava kirjo ratoja Grade 1-tasosta klubiratoihin. Kuten kaikki varmasti tietävätkin, merkittävin ero Yhdysvaltojen ja muun maailman välillä on ovaaliratojen suuri määrä. Mantereella on myös ajettu paljon katuradoilla, osa on onnistunut pysymään kalentereissa vuosikymmenestä toiseen, osa on tullut ja mennyt.
Pääsääntöisesti ovaaliradat ovat Euroopasta katsoen helpommin saavutettavissa ollen lähempänä metropoleja ja sitä myötä lentokenttiä, joihin pääsee suoraan Euroopasta. Käytännössä kuitenkin vain katuradoille pääsee mitenkään järkevästi julkisella liikenteellä, joten manterella on moottoriradoille päästäkseen oltava valmis autoilemaan. Joitakin poikkeuksia on kuten Portland, jolla on oma raitiovaunupysäkkinsä, ja toisaalta jokaiselle Euro-radallekaan ei bussi vie aivan viereen.
Auto on muutenkin Yhdysvalloissa edelleen paras väline liikkumiseen johtuen kaupunkien hajanaisuudesta, ohessa aiheesta lyhyesti
Vuokra-autot: Kuten rallipalstalla Fiesta kattavassa infopaketissaan totesi, ammattikusettajien ryhmä, joten ei aiheesta pitempiä tarinoita. Muistakaa se omavastuun pienennys $0, niin ei tarvitse stressata naarmuttaako joku autoa parkkipaikalla. Toimipisteet elävät paikan päällä myytävillä lisäpalveluilla, joten varauksessa näkyvä hinta pompsahtaa aina, enemmän tai vähemmän.
Ajokortti: Autoliitto kaupittelee sekä kansainvälisiä ajokortteja että USA-liitettä. Viisi vuokrausta Yhdysvalloissa, yksi Kanadassa eikä kertaakaan ole kysytty muuta kuin ajokorttia ja luottokorttia.
Liput: Tämä voitaisiin jakaa kolmeen kerrokseen. NASCAR-kisoissa varikolle pääsääntöisesti pääsee vain isolla rahalla tai akkredioinnin kautta, IndyCar-kisoissa varikkolippu (paddock access) yleensä tietäää $10-20 hintaista lisämaksua, urheiluautokisoissa yleensä kaikki varikolle pääsevät sisäänpääsyn hinnalla. Esim. Long Beachissa, missä vierailin viime keväänä, IMSA:n varikolle pääsi aina pyörimään, IndyCarin varikolle piti ostaa lippu. Varikkolippu on kyllä hintansa arvoinen, koska näin pääsee näkemään valmistelut ja huoltotoimenpiteet joita ei TV:ssä näytetä.
Lippujen muoto vaihtelee, NASCAR-radat ovat pääsääntöisesti ISC:n tai SMI:n omistuksessa ja heillä on omat keskitetyt/ulkoistetut lipunmyyntinsä. Toimitustapoja yleensä nouto (will call) tai e-lippu (print-at-home). Jotkin radat, kuten Indianapolis Motor Speedway myös lähettävät fyysisiä lippuja Eurooppaan, mutta yleensä toimitukset ovat vain Pohjois-Amerikan sisäpuolelle.
Paikan päällä ainakin ovaalikisoissa kannattaa myös harkita radioskanneria helpottamaan kisan seuraamista. IMSA:n kisoissa ei tietääkseni tällaista ole tarjolla eikä tarvitsekaan, koska ratojen kuulutus on synkassa streamin selostuksen kanssa (John Hindhaugh äänessä :thumbup
Camping-liput ovat myös kovassa suosiossa, niiden suhteen kannattaa olla nopea. Monilla radoilla myös ne katsojat, jotka eivät ole ostaneet camping-lippua saavat ajaa autonsa rinteille asti, touhu on selvästi vapaampaa kuin Euroopassa. Rinnepaikkoja löytyy usein myös radan sisäpuolelta (infield), minne pääsee harrastamaan tailgatingia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että avolavasta, tila-autosta yms. on retkituoleilla ja aurinkokatoksella tehty yhdistetty katselu -ja ruokailupaikka.
Moottoriradat ovat yleensä keskieurooppalaiseen tapaan liberaaleja omien märkien juomien suhteen, ovaaleilla ja katuradoilla voi olla rajoituksia. Mitään ördäämistä ei kuitenkaan Suomi-tyyliin ole esiintynyt ainakaan niillä radoilla, missä olen käynyt.
Ilmasto: Karkea perusjako on, että itärannikolla on kosteaa, länsirannikolla kuivaa. Tämä ihan maantieteestä johtuvaa. Idässä sää on myös arvaamattomampi, ei ole täysin tavatonta että sade pilaa kisapäivän, sillä monet perinteiset NASCAR-radat sijaitsevat etelävaltioissa ja Keski-Atlantilla.
Auringolta ja nestehukalta pitää suojautua aina, vaikka keskikesällä kisataankin vain "pohjoisessa". Etelässä kisattavia iltakisoja miettiessä pitää muistaa, että esim. Charlotte on etelämpänä kuin Gibraltar ja ilmankosteus tekee tottumattomalle olon tukalaksi. Kaliforniassa ja Arizonassa korkeat lämpötilat ovat huomattavasti miellyttävämpiä, koska kosteus on olematonta tai korkeintaan maltillista.
Pitemmittä puheitta, alla muutamia juttuja aihealueittain. Näkemykset ovat voimakkaan subjektiivisesti värittyneitä, joten absoluuttisena totuutena mitään ei kannata ottaa.
Radat: Yhdysvalloissa ja Kanadassa on tarjolla kattava kirjo ratoja Grade 1-tasosta klubiratoihin. Kuten kaikki varmasti tietävätkin, merkittävin ero Yhdysvaltojen ja muun maailman välillä on ovaaliratojen suuri määrä. Mantereella on myös ajettu paljon katuradoilla, osa on onnistunut pysymään kalentereissa vuosikymmenestä toiseen, osa on tullut ja mennyt.
Pääsääntöisesti ovaaliradat ovat Euroopasta katsoen helpommin saavutettavissa ollen lähempänä metropoleja ja sitä myötä lentokenttiä, joihin pääsee suoraan Euroopasta. Käytännössä kuitenkin vain katuradoille pääsee mitenkään järkevästi julkisella liikenteellä, joten manterella on moottoriradoille päästäkseen oltava valmis autoilemaan. Joitakin poikkeuksia on kuten Portland, jolla on oma raitiovaunupysäkkinsä, ja toisaalta jokaiselle Euro-radallekaan ei bussi vie aivan viereen.
Auto on muutenkin Yhdysvalloissa edelleen paras väline liikkumiseen johtuen kaupunkien hajanaisuudesta, ohessa aiheesta lyhyesti
Vuokra-autot: Kuten rallipalstalla Fiesta kattavassa infopaketissaan totesi, ammattikusettajien ryhmä, joten ei aiheesta pitempiä tarinoita. Muistakaa se omavastuun pienennys $0, niin ei tarvitse stressata naarmuttaako joku autoa parkkipaikalla. Toimipisteet elävät paikan päällä myytävillä lisäpalveluilla, joten varauksessa näkyvä hinta pompsahtaa aina, enemmän tai vähemmän.
Ajokortti: Autoliitto kaupittelee sekä kansainvälisiä ajokortteja että USA-liitettä. Viisi vuokrausta Yhdysvalloissa, yksi Kanadassa eikä kertaakaan ole kysytty muuta kuin ajokorttia ja luottokorttia.
Liput: Tämä voitaisiin jakaa kolmeen kerrokseen. NASCAR-kisoissa varikolle pääsääntöisesti pääsee vain isolla rahalla tai akkredioinnin kautta, IndyCar-kisoissa varikkolippu (paddock access) yleensä tietäää $10-20 hintaista lisämaksua, urheiluautokisoissa yleensä kaikki varikolle pääsevät sisäänpääsyn hinnalla. Esim. Long Beachissa, missä vierailin viime keväänä, IMSA:n varikolle pääsi aina pyörimään, IndyCarin varikolle piti ostaa lippu. Varikkolippu on kyllä hintansa arvoinen, koska näin pääsee näkemään valmistelut ja huoltotoimenpiteet joita ei TV:ssä näytetä.
Lippujen muoto vaihtelee, NASCAR-radat ovat pääsääntöisesti ISC:n tai SMI:n omistuksessa ja heillä on omat keskitetyt/ulkoistetut lipunmyyntinsä. Toimitustapoja yleensä nouto (will call) tai e-lippu (print-at-home). Jotkin radat, kuten Indianapolis Motor Speedway myös lähettävät fyysisiä lippuja Eurooppaan, mutta yleensä toimitukset ovat vain Pohjois-Amerikan sisäpuolelle.
Paikan päällä ainakin ovaalikisoissa kannattaa myös harkita radioskanneria helpottamaan kisan seuraamista. IMSA:n kisoissa ei tietääkseni tällaista ole tarjolla eikä tarvitsekaan, koska ratojen kuulutus on synkassa streamin selostuksen kanssa (John Hindhaugh äänessä :thumbup
Camping-liput ovat myös kovassa suosiossa, niiden suhteen kannattaa olla nopea. Monilla radoilla myös ne katsojat, jotka eivät ole ostaneet camping-lippua saavat ajaa autonsa rinteille asti, touhu on selvästi vapaampaa kuin Euroopassa. Rinnepaikkoja löytyy usein myös radan sisäpuolelta (infield), minne pääsee harrastamaan tailgatingia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että avolavasta, tila-autosta yms. on retkituoleilla ja aurinkokatoksella tehty yhdistetty katselu -ja ruokailupaikka.
Moottoriradat ovat yleensä keskieurooppalaiseen tapaan liberaaleja omien märkien juomien suhteen, ovaaleilla ja katuradoilla voi olla rajoituksia. Mitään ördäämistä ei kuitenkaan Suomi-tyyliin ole esiintynyt ainakaan niillä radoilla, missä olen käynyt.
Ilmasto: Karkea perusjako on, että itärannikolla on kosteaa, länsirannikolla kuivaa. Tämä ihan maantieteestä johtuvaa. Idässä sää on myös arvaamattomampi, ei ole täysin tavatonta että sade pilaa kisapäivän, sillä monet perinteiset NASCAR-radat sijaitsevat etelävaltioissa ja Keski-Atlantilla.
Auringolta ja nestehukalta pitää suojautua aina, vaikka keskikesällä kisataankin vain "pohjoisessa". Etelässä kisattavia iltakisoja miettiessä pitää muistaa, että esim. Charlotte on etelämpänä kuin Gibraltar ja ilmankosteus tekee tottumattomalle olon tukalaksi. Kaliforniassa ja Arizonassa korkeat lämpötilat ovat huomattavasti miellyttävämpiä, koska kosteus on olematonta tai korkeintaan maltillista.
