Nokian toiminta ja perustuslakivaliokunnan rooli muodostavat huolestuttavan ennakkotapauksen. Yksikään perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista, ei ollut valmis hyväksymään urkintalakia nyt esitetyssä muodossa. Laki olisi asiantuntijoiden näkemykset huomioiden pitänyt säätää poikkeuslakina, jolloin sen taakse oltaisiin tarvittu 5/6 enemmistö. Kun näin ei toimittu, vaan laki todettiin yksimielisesti perustuslain mukaiseksi, lain poikkeuksellinen luonne ei tule mistään esille ja lobbaajat voivat katsoa saaneensa täydellisen voiton.
Seurauksena voi äärimmillään olla se, että vastaavat ukaasit elinkeinoelämän puolelta yleistyvät. Kyllä Suomessa on muitakin yrityksiä, jotka voivat yhdessä uhata 16 000 työpaikan menetyksellä. Voi myös käydä niin, että ylimmät oikeusasteet tai EIT myöhemmin toteavat lain yksityiselämän suojaa loukkaavaksi. Se olisi todella kova isku Suomen maineelle ja tekisi perustuslakivaliokunnasta pellekerhon, jonka edellytykset toimia perustuslain ennakkovalvojana olisivat sen jälkeen olemattomat.
Tilannetta voi lieventää se, että ko. laki on sangen tehoton keino sitä ongelmaa vastaan, johon se on kohdennettu. Pelkillä tunnistetiedoilla ei pystytä todistamaan mitään. Lain vaikutus on myös suhteellisen helppoa kiertää käyttämällä muuta kuin työnantajan tarjoamaa sähköpostiohjelmaa. Osa lain tulkinnanvaraisimmista säännöksistä vaikuttaa kuitenkin olevan sellaisia, että ne tulevat vielä aiheuttamaan ongelmia.
Nokian toiminta esimerkiksi Turkmenistanissa osoittaa, ettei kansainvälisellä yrityksellä mitään moraalisia rajoitteita ole. Oikeusvaltion perustan on oltava niin vahva, että taloudellisten etutahojen vaikutus voidaan estää ainakin perustuslain tulkinnan osalta.
Laitetaan mukaan linkki Verkkouutisten uutiseen, jossa Nokia kiistää uhanneensa maasta poistumisella.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=142453
