Lex Nokia -äänestyslogiikkaa
Hetki sitten eduskunta hyväksyi lain sähköisen viestinnän tietosuojasta eli Lex Nokian äänin 96-56. Uutisoinnissa ilmoitettiin 47 edustajan olevan poissa. Tiedoksi sanottakoon, että itse en ollut poissa vaan pidättäydyin äänestämästä. Olin kyllä ilmoittautunut istuntoon ja istuin paikallani vastuustani tietoisena.
Pidättäydyin tässä lopullisessa äänestyksessä siksi, että enää ei ollut mahdollista parantaa lakiesitystä, eikä kumpikaan muista vaihtoehdoista, lain puolesta tai vastaan äänestäminen, sellaisenaan vastannut omaa kantaani (enkä halunnut myöskään äänestää tyhjää, koska se tarkoittaa lähinnä sitä että ei ole mielipidettä asiaan). Lain parantamisen eteen olin tehnyt töitä koko viimeisen vuoden ajan ensin perustuslakivaliokunnassa ja sittemmin täysistunnossa viime viikon äänestyksessä (jossa rajausesityksemme, lain rajaamisesta koskemaan lisävaltuuksien osalta vain yrityssalaisuuksien vuotoa, hävisi äänin 96-66).
En voinut äänestää lain puolesta, koska se olisi merkinnyt hyväksyntäni antamista puutteelliselle valmisteluprosessille ja huonosti rajatulle laille. Vaikka paine äänestää lain puolesta oli kova, oli tämä kysymys minulle periaatteellisesti tärkeämpi. Avoimessa ja kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa silläkin on merkitystä, miltä asiat näyttävät. Epäilyt painostuksesta sekä asiantuntijoiden lain yksityiskohtiin kohdistama kritiikki olisi ollut syytä tutkia, ja ottaa huomioon lakitekstissä, ennen lain hyväksymistä.
Vastaan äänestäminen ei olisi toisaalta tässä tilanteessa edistänyt yhtään omia arvojani tai poliittisia tavoitteitani tietoyhteiskuntavapauksien edistämisessä. Voimassaoleva laki on monin tavoin Lex Nokiaa huonompi ja täsmentävää lakiesitystä selvästi tarvittiin. Parempaa esitystä ei niin sanotusti ollut tarjolla tai sellaista ei voitu nykyisen hallituksen olettaa enää esittävän. Lex Nokiaa voidaan tässäkin muodossa soveltaa rajaavasti, jolloin sen perusoikeuksia rajoittavat ongelmat vähenevät (ks. aiempi blogimerkintäni asiasta viime viikolta) ja sen käyttäjien tietoturvaa parantavat osat korostuvat. Tämä nyt oli vaan tilanteen realiteetti, kun lakia parantavat rajausesityksemme kaatuivat viime viikon äänestyksessä.
Koska olen hyväksynyt sinällään hallituksen varsinaisen tavoitteen (tietoturvan parantamisen lisäksi verkko-omaisuuden suoja hyökkäyksiä vastaan ja yrityssalaisuuksien vuotamisen ehkäisy), on mahdollisuuteni vaikuttaa tietoyhteiskuntavapauksien puolesta käytännössä lain soveltamisessa paremmat toimittuani kuvailemallani tavalla.
Ryhmän varapuheenjohtajana minulla on myös laajempi vastuu vihreiden toimintakyvystä hallituksessa tavoitteidemme edistämisessä kuin yksittäisellä kansanedustajalla. Tavoitteen kannalta tulokseton protestointi vain vie puolueen arvovaltaa, vaikka yksittäinen kansanedustaja siinä saisikin profiloiduttua. Tätä kokonaisuuttakin on poliitikon aina arvioitava ja kannettava vastuuta paitsi omasta myös puolueen yhteisestä asemasta.
Maailma ei ole siis mustavalkoinen. Itse arvioin tämän parhaaksi toimintatavaksi tässä tilanteessa niin itselleni tärkeiden kuin vihreiden yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Tämän asian jatkon osalta se tarkoittaa sen varmistamista, että tietosuojavaltuutetun rooli korostuu oikeusturvan valvojana ja lakia soveltavan ja sitä rajaavasti tulkitsevan ohjeistuksen antamisessa.