Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

Dieselmoottori sanoi:
Ligier menestyi kyllä F1:ssä ihan kohtuullisesti.

9 GP- voittoa tiimi otti, joista Olivier Panis otti tiimin viimeisen Monacossa 1996.

Prost-tiimi oli sitten jatkumoa Ligierille, ja Alain Prostilla oli unelmana luoda ranskalainen super-tiimi. Valitettavasti Prostin alla tiimi ei koskaan menestystä saanut joitain podiumeja lukuunottamatta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Alkuvuosinaan Ligier oli täysin ranskalainen. Renkaat Micheliniltä, Matran moottori ja aikansa huippukuljetttaja Jaques Laffite. Koko taipaleensa ajan talli ajoi sinisessä värityksessä tupakkamerkki Gitanesin sponsoroimana. Jokaisella kaudella oli toinen kuljettajista ranskalainen pois lukien 1993. Muutamalla kaudella molemmat kuljettajat olivat Ranskasta. Belgian ranskankielisestä osasta eli Valloniasta tulivat myös Jacky Icx ja Thierry Boutsen.

Ligierin kaudet tilastoina. https://www.statsf1.com/en/ligier/saison.aspx
 
Meksikon kisoista laitoin kerran tähän toikkiin melkoisen pitkiä muisteluja sen eri kisoista joten en nyt muistele hirveämmin niitä enempää.

Meksikossa 1990 tosin sen vuoden Mexico Cityssä nähtiin kilpailuna kuitenkin enemmän tai vähemmän ihmeenä se seikka, että kisassa selvisi maaliin autoja niin paljon kuin selvisi.

Toisin kertoen melkein koko ruudukko selviytyneiden käsittäessä toista kymmentä autoa kuljettajineen päivineen.

Ainakin lopputuloksiin laskettuna.

Viimeksi näin monta kuskia maaliin selviytyneenä tai lopputuloksissa esiintyneenä keskeyttämättä oli viimeksi F1:ssä sellaisenaan nähty Mosportissa 1976!
 
Tolemanilla oli 1980-luvulla omanlaisesti melkoisia kausia F1:ssä siitä puhuen.

Seuraaviin viesteihin olisi tarkoitus kirjoittaa niiden muistoja jälleen lyhennetyssä ja ositetussa muodossa aikanaan toiseen toikkiin kirjoitetuista jutuista puhuen.

Näillä puhein tehdään näin!
 
Vuoden 1982 Tolemanin kauden muisteluja tulee tähän viestiin sen ensimmäisestä osasta puhuen osituksen myötä lyhyempänä kun alkujaan tämä viesti oli paljon pidempi ja toisessa toikissa julkaistu sellainen.

Tältä se näytti:

Tolemanin kausi 1982 Osa 1

''Tolemanilla kausi 1982 oli vaikea, mutta edistysaskel ensimmäiseen kauteen verrattuna. Vuonna 1981 mukaan tullut talli kärsi edelliskaudella heikkotehoisesta ensimmäisen polven turbosta joka periytyi myös kaudelle 1981. Auton rakenne ei sopinut yksiin moottorin kanssa ja sen myötä kilpailut olivat jatkuvien karsiutumisten vaivaamia. Lisäksi tallin kuskien kanssa ei ollut aina helppoa saada tilannetta hallintaan.

Lopulta auton rakennetta muutettiin radikaalisti viemällä ahdin lähelle moottorin yläosaa ja katteita. Siten painopiste muuttui järkyttävän suureksi ja downforcekin korkeaksi, mutta se esti kuitenkin täydellisen katastrofin. Kaudeksi 1982 vanhaan autoon tehtiin jälleen muutoksia. Ohjausta parannettiin, moottorin ja ahtimen painopistettä muokattiin tehokkaammaksi ja Pirellin rengastestejä tehtiin enemmän kuin ennen.

Lisäksi talli yritti saada Lancian mukaan toimintaansa turhaan. Kuskeina piti kauden alussa jälleen olla Brian Henton ja Derek Warwick, mutta sitten sekavan sopimustilanteen takia Mauro Baldi oli hetken aikaa palkkalistoilla. Lopulta Warwickin pariksi tuli Teo Fabi.

Pitkien vaikeuksien jälkeen tallin autoilla alkoi riittää vauhtia kisaan mukaan pääsemiseen vaikka keskeytykset karsiutumisten ohella olivat arkea ja Candy häipyi rahoittamasta tallia Long Beachin jälkeen. Talli oli lähellä konkurssia Imolan ja Monacon välisellä ajalla, mutta ongelmista selvittiin vaikkakin auton radikaalien muutosten takia ja osin talouteen liittyvistä syistä johtuen talli joutui vetäytymään Detroitin ja Montrealin kisoista.

Zandvoortista lähtien loppukausi alkoi sujumaan suorastaan mallikkaasti tallin kokemukseen nähden. Warwick ajoi upeat ajot Zandvoortissa ja Brands Hatchissa ja toisen polven turbo käyttäytyi hyvin myös Hockenheimissa ja Österreichringilla. Ikävä kyllä luotettavuus oli edelleen ongelma ja keskeytykset yleisiä. Warwick pääsi kahdesti maaliin ja silloinkin autoa piti korjata varikolla.''

Jatkuu seuraavassa osassa.
 
Tolemanin vuoden 1982 muisteluja jälkimmäisessä osassaan lyhyempänä alkuperäiseen nähden kuten kerrottua tulee tähän alle:

Tolemanin kausi 1982 Osa 2

''Talli säilytti molemmat kuljettajat koko kauden ajan vaikkakin Teo Fabia oltiin Imolan jälkeen korvaamassa Rupert Keeganilla. Keeganilta ei tosin onneksi löytynyt sovittuja rahoja ja niin Fabi sai ajaa koko kauden. Fabi ei tosin onnistunut ajamaan yhtä hyvin kuin Warwick ja vain Itävallassa Fabi ajoi edes jotenkin tallikaverinsa tahdissa.

Tosin Warwick oli tallissa ykköskuskin asemassa ja tallin tuki oli suurilta osin hänen takanaan. Rahapula viivästytti uutta autoa aina Monzaan asti mutta pitkän kehitystyön myötä auto oli välittömästi vanhaa autoa parempi vaikka tulokset teknisten murheiden takia eivät sitä näyttäneetkään. Kaudesta 1983 odotetaan tallille lopullisesti pistehanat avaavaa kautta.

Warwick on pysymässä tallissa, mutta toinen paikka on auki sillä Teo Fabi on vahvojen huhujen mukaan jättämässä paikkansa tallissa. Kaikkiaan 4 miljoonan dollarin budjetilla ja 40 henkilöä työllistävänä tallina voitiin olla ylpeitä suorituksista kauden ajalta vaikka pisteittä jäätiinkin.

Kauden 1982 ajalta tallin piikkiin tuli myös maininta olla Lotuksen osalta toinen aktiivijousitusta kehittävä talli. Välitankkausten ohella Toleman testasi eniten juurikin aktiivijousituksen käyttöönoton mahdollisuutta.

Ikävä kyllä melkein koko tallin budjetti olisi saattanut mennä erittäin kalliiseen uuden sukupolven autoon jossa olisi ollut kokonaan uutta tekniikkaa. Sen myötä tallin on ainakin toistaiseksi tyydyttävä Monzassa esiteltyyn autoon ja yritettävä ryhtyä kehittämään kolmannen sukupolven turboa. Candy ja useat muut sponsorit tulivat takaisin talliin kenties juurikin kauden puolivälin bensakikkailun johdosta. Rothmansia ei talliin saatu loppukauden pitkistäkään neuvotteluista huolimatta ja siten Henri Toivosen tuleminen mukaan f1:siin kenties Tolemanille on erittäin vähäinen.''
 
Vuoden 1983 Tolemanin muisteluja tulee lyhennettynä ja ositettuna niiden ensimmäisen osan suhteen tähän alle kun tietenkin ne ovat otteita aiemmista ja vanhoista viesteistä paljon pidempinä toiseen toikkiin kirjoitettuna.

Tässä ensimmäinen osa:

Tolemanin kausi 1983 Osa 1

''Tolemanilla oli ollut mielenkiintoinen kausien 1982-1983 välinen talvikausi. Tallin automallia TG183:a aiottiin jatkaa sääntöjen puitteissa pitkälle kauden 1983 puolelle rahanpuutteen vuoksi ja kaikki näytti hyvältä, mutta sitten tulivat uudet säännöt ja pakottivat tallin muuttamaan autoaan. Kallis uudelleensuunnittelu olisi saattanut rampauttaa tallin kilpailukyvyn kokonaan ilman Candyn tukirahoja jotka olivat ruhtinaalliset. Niiden turvin Tolemanilla oli varaa hoitaa suunnittelu ja testit valmiiksi. Lisäksi Magirusin sponsorirahoista jääneet osinkotulot riittivät jopa ylimääräiseen henkilökunnan palkkaamiseen.

Lopulta Tolemanin joukkue kaudeksi 1983 käsitti 50 henkillöä ja kuljettajat yhdessä tallipäällikön kanssa päälle. Kun päivitetty TG183B saapui radoille niin sitä pidettiin kummallisena menopelinä. Tuplasiivekkeet ja nokkaan sijoitettu jäähdytysjärjestelmä antoivat vihamiehille pilkanaihetta. Auto kun kuulemma oli hidas, ruma ja outo. Rio de Janeiron testeistä erityisesti viimeinen ennen kautta sai kuitenkin arvostelijat tukkimaan suunsa. Tolemanin Derek Warwick kun ajoi kärkiajan. Tosin Rosbergin ja Williamsin kikkailun avulla se olisi ainakin Keken omien sanojen mukaan ollut silmänlumetta. Joka tapauksessa Warwick olisi ollut Rosbergin jälkeen joka tapauksessa toiseksi nopein.

Avauskilpailun erikoisuuteen kuului myös erittäin hyvä aika-ajon vauhti ja Tolemanilla iloittiin hyvästä suorituksesta ja ihmetellen mietittiin Warwickin pettyneisyyttä asiaan. Warwick ajoi hyvin aika-ajossa, mutta huonosti kilpailussa johtuen Pirellin kisarenkaista. Myöhemmin kautta arvioiden on melko varmaa sanoa, että Rio de Janeiron erikoinen rataprofiili ja muutenkin koko kauden alun muovautumattomuus yhdessä Pirellille sopivan sään kanssa saivat tallin näyttämään paremmalta kuin oli. Kertaakaan Rion jälkeen Toleman ei onnistunut aika-ajossa ja se oli suuri riippakivi tallille. Toisaalta tallin osalta tämä vuosi oli aika-ajoista puhuen paras vuosi koskaan.

Talli pääsi Monacon aika-ajokarsintaa lukuunottamatta aina lähtöruudukkoon ja siellä karsiutui viime tipassa Bruno Giacomelli sijalla 21. Huonoimillaankin vauhti oli ruhtinaallista kahteen edelliskauteen verrattuna. Tallin kuljettajat olivat keskimäärin aina vakaasti keskikastissa. Tallin arvostelijat huutelivat edelleen pisteettömyydestä ja edelleen huonon luotettavuuden ja toisen polven turbojen myötä ensimmäiset pisteet näyttivät jäävän saamatta kauden ajalta.

Samalla sponsorit alkoivat jälleen hermostua. Erityisen paha juttu oli Warwickin kolarointi Monacossa lähes varmalta nelospaikalta vain yrittääkseen saada tallin ensimmäistä palkintosijoitusta. Tallipäällikkö Alex Hawkridge oli ohjeistanut Warwickia ennen starttia, että pistesijat ovat tärkein mahdollinen tavoite. Ja sitä tavoitetta Warwick ei ollut totellut. Arvostus oli kuitenkin tallissa suurta ja enimmäkseen kyse oli kilpailutilanteesta. Valoa oli kuitenkin näkyvissä pisteettömyyden tunnelin päässä. Heti kun talli sai vaihdetuksi toisen polven turbomoottorinsa uusiin kolmannen polven turbokoneisiin niin vauhtia löytyi aivan uudella tavalla.''

Jatkuu seuraavassa osassa.
 
Tolemanin vuoden 1983 muistelun jälkimmäinen osa tuleekin nyt tähän alle:

Tolemanin kausi 1983 Osa 2

''Jo Itävallassa kolmannen polven turbotestissä ahdin löi itsensä läpi, mutta Zandvoortissa Warwick saavutti tallin ensimmäiset pisteet hieman yli vuosi sen jälkeen kun f1-maailma yleensäkin vakavasti ottaen kuuli koko tallista. Ja silloinkin vain haastettuaan muita talleja yllättäen kesken Zandvoortin kilpailun ja sittemmin Didier Pironin Ferraria Brands Hatchissa.

Tunteita täynnä olleen Zandvoortin jälkeen talli onnistui nappaamaan vielä kolme kertaa kuuden parhaan joukosta sijoja Warwickin ajamana ja kerran Giacomellin ajamana Brandsissa joka olikin tallin ensimmäinen tuplapistesijoitus ja se huipensi vuoden mittaisen Tolemanin näyttöhaasteen muille talleille.

Goodyeareilla säännölliset pisteet ja satunnaiset palkinnot olisivat olleet taattuja ja Michelineillä palkintoja olisi todennäköisesti sadellut ja jopa voittokin olisi voinut tulla tallille. Niin hyvä auto Toleman TG183B oli loppukaudesta. Valitettavasti Warwickin tie tallin kanssa on päättymässä kaudeksi 1984 tai ainakin viimeistään sen jälkeen sillä huipputalleista Lotus ja Williams ovat äärimmäisen kiinnostuneita hänestä.

Lotus jo kauden 1984 osalta ja Williams kaudesta 1985 eteenpäin. Tähän asti vain mainitun Giacomellin osalta tallin tie päättyy Warwickiakin todennäköisemmin. Giacomellin kausi 1983 oli täynnä huonoja lähtöjä, hyviä aika-ajon suorituksia tai yhden kierroksen vetoja, satunnaista huippuvauhtia kisoissa ja lahjakkaita ohituksia mutta erittäin vähän mitään kouriintuntuvaa näyttöä kyvykkyydestä.

Alfa Romeolta Tolemanille joutuminen oli entistäkin pahempi juttu kaikkiaan vaikka satunnaisesti Giacomelli olikin Warwickia nopeampi kuljettaja. Yleisesti ottaen kuitenkin huonompi. Tähän saattoi ainakin italialaisten mielestä vaikuttaa myös tallimääräykset Warwickin puolesta. Totta tai ei niin turha on valittaa. Pistesijan Giacomelli sentään toi kerran ja olisi vähän paremmalla tuurilla tuonut nitä useamminkin ilman teknisiä vikoja. Joka tapauksessa tallin kannalta paras vuosi ikinä ja ensi kaudesta on lupa odottaa sitäkin parempaa. Tosin muutamat sponsorit ovat lähtemässä pois ja lisäksi myös yleinen sponsorirahoitus on pienentymässä ensi kaudella. TV-rahaa tallille tuli ysipaikan myötä 325 000 dollaria.''
 
Tolemanin muistelua vuodelta 1984 on luvassa jälleen lyhennettynä ja ositettuna ensimmäisen osan pohjalta kun alkuperäinen pidempi muistelu oli kirjoitettu vanhempaan toikkiin.

Tässä muistelua siis ensimmäiseltä osalta:

Tolemanin kausi 1984 Osa 1

''Sananmukaisestikin Tolemanin kausi 1984 oli tapahtumarikas. Menestyskausi kuitenkin käynnistyi hitaasti ja jopa vanhaan tuttuun malliin jopa huonosti. Uusi tulokas Ayrton Senna oli nopea ja päättäväinen nuori mies, mutta Pirellin renkaat, fyysiset kuntovaivat ja vanhan auton tekninen hauraus ei antanut Sennalle mahdollisuutta näyttää kykyjään.

Alkukaudesta hän oli vaikeuksissa myös tallikaverinsa Johnny Cecotton kanssa jotka sittemmin ja jo myös tuolloin olivat melko harvinaisia. Eräs ensimmäisiä merkkejä Cecotton kauden menemisestä pieleen oli jopa jo testikaudella jääminen Sennan taakse heti kun oli ensimmäinen todella vakava paikka kyseessä.

Mikäli talli olisi käyttänyt koko kauden Pirellin renkaita ei Ayrton Sennan lahjakkuus välttämättä olisi koskaan puhjennut kukkaansa tai ainakin sen saavuttamiseksi olisi tallin ja kuljettajan yrittää enemmän kuin mitä oli lopulta tarpeenkaan. Lopulta Pirelli ja Toleman pistivät riitaisan yhteistyönsä poikki ja Imolassa osin teknistenkin vaikeuksien ja ehkä ylipäänsä muutenkin kauden lopussa Sennan kautta arvioiden brasilialainen kärsi tuolloin kautensa aallonpohjan sinällään eli Senna karsiutui.

Toisaalta taas erityisesti Sennan teknisten vaikeuksien osuutta Imolassa on ajoittain arveltu liioittelun alaiseksi tiedoksi. Imola taas kuului tallikaveri Cecotton harvoihin tähtihetkiin kaudella. Sittemmin Dijonista eteenpäin tullut uusi automalli, uusi neljännen polven turbomoottori ja Michelinin renkaat auttoivat Sennan uskomattomiin ja toinen toistaan upeimpiin saavutuksiin kauden aikana.

Cecottolla vuorostaan tuntui ajohalut romuttuvan entisestään muutoksen myötä vaikka ei Pirellinkään aikakausi Cecottolle mikään menestysjuhla ollut ja Monacon jälkeen mikään ei ollut entisellään. Senna oli siellä toinen ja sai siten käytännössä itselleen enemmän tai vähemmän suositun kuljettajan aseman itselleen. Cecottolla alkoi sen jälkeen Montrealin huippuajoa lukuun ottamatta olla ongelmia enemmän tai vähemmän suorituskykynsä kanssa, mutta todellista tiukkaa taistelua ei kauden jälkipuoliskolla edes nähty kun Cecotto loukkaantui Brands Hatchissa. Sitä ennen tallin henki oli mennyt kiistoihin Sennan mahdollisesta suosimisesta ja tilanne oli sen osalta jopa selvempi kuin vaikkapa kausien 1982-1983 Derek Warwickin suosimisen kohussa.

Sennan kehittyminen kauden 1984 oli enemmän tai vähemmän ilmiömäistä jo ensihetkestä alkaen. Huippusuorituksista puhuttaessa Monaco oli tietyllä tapaa Sennan kuuluisaksi tehnyt kilpailu, mutta lukuisissa muissa kilpailuissa kauden aikana ja myös kuivalla kelillä ennen pitkää Senna osoitti ansaitsevansa huippusijoituksensa sillä vielä Monacon ja tietyssä määrin jopa Brands Hatchin suoritusta pidettiin onnenkantamoisina.''

Jatkuu seuraavassa osassa.
 
Tolemanin vuoden 1984 muistelun jälkimmäinen osa tuleekin tähän alle lyhennettynä aiemmin mainituin ehdoin ja taustoin:

Tolemanin kausi 1984 Osa 2

''Vaikka Senna ei aivan aina olisikaan ollut niin huippuluokkaa kisoissa niin joka tapauksessa hänen ajamanaan Toleman oli kuitenkin haaste muillekin talleille. Jossain määrin niin Senna kuin rajallisesti myös Cecotto hyötyivät myös Derek Warwickin ajan kehitystyöstäkin. Senna myös erikoisesti otti kaksi perättäistä huonoa lähtöä Brands Hatchin menestyskisassaan. Viimeinen ja silloinkin lähinnä erikoisen huono kilpailu oli Zandvoortissa jossa Senna riiteli tallinsa kanssa hänen Lotus-sopimuksestaan.

Se oli vahingollinen tilanne tallille ja tietyllä tapaa tuhosi myös tiimihengen. Senna joutui vilttiketjuun Monzan ajaksi jossa talli muutenkin päätti pitkästä aikaa ajattaa myös kahta autoa. Nuori Pierluigi Martini joutui jälkikäteen arvioituna liian pahaan paikkaan ja karsiutui, mutta Stefan Johansson teki itsestään nimen lajissa ajamalla neljänneksi.

Monzassa ja Estorilissa ruotsalainen myös osoitti, että tallin menestys ei ollut pelkästään Sennasta kiinni. Estorilin jäähyväisajossaan Senna oli kilpailun tähti ja ensimmäistä kertaa todella potentiaalisesti kilpailun huippunimi oltuaan kolmas. Jos vieläkin joitakin epälijöitä riitti niin heti kauden päätöskisan jälkeisenä maanantaina Estorilin testeissä Senna oli ylivoimaisesti nopein ja arvioiden mukaan olisi voittanut kisassa.

Estoril lopullisesti vahvisti ennakot siitä, että Ayrton Sennasta tulee vuoden 1985 kovin nimi kisavoitoista puhuttaessa. Tallin kannalta Sennan lähtö saattoi olla tallin budjetille ja potentiaalille todella kova paikka, mutta tallin tulevaisuus on uhattuna Michelinin vetäytymisen takia muutenkin koska sillä ei ole renkaita.

Kuitenkin tallille kausi 1984 on sen historian paras ja ainakin potentiaalia tallista löytyy vaikkakin edelleen talli oli jossain määrin sotkussa itsensä kanssa juurikin kuljettaja-asioista ja henkilöväleistä puhuttaessa erityisesti sponsoripuolella. Tallilla oli kaudella 4 miljoonan dollarin budjetti ja 40 henkilöä töissä mikä oli viime kautta vähemmän. Tallilla on kuitenkin Stefan Johansson Sennan jälkeiselle aikakaudelle ja ilmeisesti talliin on tulossa myös Tyrrellin mahdollisesti hylkäävät Stefan Bellof, Martin Brundle, Osellan Jo Gartner ja John Watson. Aika näyttää, että millaiselta kausi 1985 Tolemanille kuulostaa. Tolemanille seiskapaikka valmistajien MM-Sarjassa toi miljoona dollaria tärkeää TV-rahaa ja pistepotti lisääntyi hieman Tyrrellin hylkäystapauksen myötä.''
 
Tolemanin vuoden 1985 muistelut päättävätkin Tolemanin eri muistelut kyseisen tallin osalta.

Jälleen ositettuna tulevat muistot alkujaan paljon pidemmästä viestistä poimittuna ja lyhennettynä alkuperäisen ollessa julkaistu toiseen toikkiin.

Tältä se näytti kun ikävä kyllä sen taival lajissa päättyi tämän kyseisen kauden jälkeen sen tullessa osaksi tulevaa uutta vuoden 1986 F1-tallia eli Benettonia:

Tolemanin kausi 1985 Osa 1

''Yksi vuoden 1985 jossittelun arvoisimpia asioita oli ennen kaikkea se, että mihin Toleman-talli olisi todella yltänyt?

Millainen Toleman olisi ollut Ayrton Sennan yhä siellä ajaessa, 8 miljoonan dollarin budjetilla, 63 henkilön ja brasilialaisten suuryritysten uusimpana lempilapsena?

Monien mielestä Toleman olisi ollut huonoimmillaankin silti parempi kuin oli 3 miljoonan dollarin budjetin, melkein ilman sponsoreita olevana ja 30 henkilön pyörittämänä vuonna 1985. Toleman menetti paljon aikaa ja rahaa myös Michelinin vetäytymisen yhteydessä tapahtuneen rengassotkun takia. Toleman TG185-automalli oli yksi kauden hienoimpia, selkeimpiä ja yksinkertaisimpia teknisiä automalleja lajissa. Valitettavasti auto oli myös hauras.

Tolemanin alkuperäinen ykköskuljettaja Stefan Johansson siirtyi Ferrarille heti kun pystyi eikä häntä siitä voitu syyttää koska Johansson oli jo sopimuksen purkamisen aikaan ajanut yhden kisan Tyrrelille ja oli valmis ajamaan missä tallissa tahansa.

Loppupelissä vuosi 1985 oli Tolemanille katkeransuloinen sillä Benetton oli kulissien aikana ostanut hiljaisesti tallin suurilta osin itselleen. Kuitenkin Concorden ja mahdollisesti saatavien TV-rahojen vuoksi Benetton salli Tolemanin kilpailla vielä vuoden 1985 ajan omana tallinaan ja omalla nimellään.

Toleman sai toki Pirellin renkaat itselleen lopulta uudelleen vuoden 1984 riitaisan sopimuksen päättymisen jälkeen osin Benettoninkin ja Spirit-tallin vetäytymisen myötävaikutuksella, mutta talli käytti vuotensa lähinnä etumatkan kiinni saamiseen.''

Jatkuu seuraavassa osassa.
 
Tolemanin vuoden 1985 suhteen olevaa muistelua muutenkin tallille viimeisenä muisteluna sinänsä koskaan tulee tähän alle lyhennettynä ja ositettuna tutuin mainituin ehdoin:

Tolemanin kausi 1985 Osa 2

''Luotettavuusongelmat olivat pahat läpi kauden. Hartin moottorituotanto oli ollut pysähdyksissä aina Tolemanin lajiin palaamiseen asti ja moottorituotanto oli myöhemminkin kaudella varsin hidasta. Moottorin kehitystuotanto sen sijaan oli nopeampaa, mutta viidennen sukupolven turboa ei Tolemanin automalli juuri sietänyt ja lisäksi polttoaineenkulutus oli hirveä.

Siitä huolimatta aina kun vain Teo Fabi ajoi tallin autolla ja ennen kaikkea auton säilyessä yhtenä kappaleena tuloksena oli ajosuorituksia joista parhaimpien osalta jopa Brabham-talli joutui Pirellin renkaita käyttävien tallien päätallina nöyryytetyksi hänen toimestaan. Tai vähintään Fabi ainakin voitti kaikki huonommat Pirellin renkaita käyttäneiden tallien kuljettajat.

Aluksi Toleman ajatti vain yhtä kuljettajaa, mutta myöhemmin kaudella Piercarlo Ghinzani tuli tallin toiseksi kuljettajaksi rahaa vastaan. Valitettavasti jo alkukauden kalliit kisalupien ilmoittamiset ja peruuttamiset autojen vetäytymisten yhteydessä ja tallin siirtyminen ajattamaan kahta autoa toi veronsa kannettavakseen.

Ghinzanin liittyminen talliin ei oikeastaan palvellut ketään muuta kuin korkeintaan itse kuljettajaa. Lähinnä tekniset vaikeudet pahenivat kahta kauheammaksi. Ja tuplasivat mekaanikkojen työmäärät. Ainoa järkevä vaihtoehto olisi ollut 3 miljoonan dollarin budjetilla ajattaa vain yhtä autoa ja kuljettajaa läpi kauden tai sitten ajattaa Fabia ja Ghinzania vuorotellen riittävillä määrillä kilpailuja.

Benettonkaan ei pieniä määrärahoja lukuun ottamatta enempää vuonna 1985 auttanut tallia. Ja vuodeksi 1986 Toleman tulee häviämään Benettonin tieltä historian hämäriin. Surullista oli kuitenkin kuluttaa viimeinen kausi lajissa ilman pisteitä.:frown: Tallin ehdoton ja ainoa huippuhetki kaudella oli Teo Fabin ajama paalupaikka Nürburgringillä.:alppu:''
 
Osellalla oli 1980-luvulla omanlaisesti melkoisia kausia F1:ssä siitä puhuen.

Seuraaviin viesteihin olisi tarkoitus kirjoittaa niiden muistoja jälleen lyhennetyssä ja ositetussa muodossa aikanaan toiseen toikkiin kirjoitetuista jutuista puhuen.

Näillä puhein tehdään näin!
 
Osellan vuoden 1982 muisteluja käydäänkin nyt läpi lyhennetyssä ja ositetussa muodossaan kun alkuperäinen pidempi muistelu osuuksineen oli kirjoitettu toiseen toikkiin.

Tältä se näytti:

Osellan kausi 1982 Osa 1

''Vuosi 1982 oli Osellalle vaikea vuosi. Talli ajatti kahta hyvää kuljettajaa. Osellan taival ensimmäisenä vuonna oli vaikeaa ja kausi 1981 lukuisine maksukuskien vierailuineen oli hajottaa tallin talouden. Lopulta kuitenkin 3 miljoonaa dollaria oli tallin budjetti ja 30 henkilöä tallissa töissä oli varsin hyvä määrä pieneltä tallilta.

Jean-Pierre Jarier oli kuljettajana ja nuori Riccardo Paletti toi myös sponsorirahaa talliin. Osella sai ensimmäiset pisteensä Imolassa vaikkakin se ajettiin tynkäkilpailuna. Pisteelle vauhti olisi voinut riittää myös Long Beachissa, Zolderissa, Monzassa ja Las Vegasissa mikäli Jarier olisi saanut pitää torstain kasipaikkansa aika-ajoissa. Tallin riidat Palettin kanssa kärjistyivät Detroitissa ja lopulta Paletti oli vetäytyä tallista Montrealin aattona.

Palettin kuolema aiheutti hetkellisen romahduksen tallissa ja aiemmin edes jotenkin jakautunut tallin kassavirta muuttui nyt Jarierin tuomaksi rahavirraksi. Lisäksi talliin iski lamaannuksen tunne. Ketään toista kuljettajaa Enzo Osella ei Palettin tilalle ottanut koko loppukaudella vaikka rahamiehiä ja debytantteja riittikin jonottamaan Enzo Osellan tallin ovia.''

Jatkuu toisessa osassa.
 
Osellan surullisenkin vuoden 1982 muistelun toinen osa tulee lyhennettynä ja aiemmin kerrotuin ehdoin tähän alle:

Osellan kausi 1982 Osa 2

''Aivan loppukaudesta myös Jacques Villeneuve oli Osellan vahva ehdokas ajamaan ja kauden 1983 ehdoista käydään edelleen keskusteluja. Jarier taas ajoi loppukauden varsin kiinnostumattomasti ja tallin ilmapiiri ei ollut paras mahdollinen.

Lopulta Jarier suuttui Las Vegasissa täysin ja lähti pois tallista. Jarierin häipyminen tietää tallin rahavirtojen loppua ja samalla Osellakin voi joutua konkurssiin vaikka budjetti onkin Fittipaldia, Ensignia ja Theodorea parempi. Ensi kausi Enzo Osellan nimeä kantavan tallin kohdalla on kysymysmerkki. Vähän paremmilla suorituksilla se olisi voinut saada kymppipaikan valmistajien sarjassa ja samalla 200 000 dollaria.''
 
Osellan vuoden 1983 muistelua tuleekin ensimmäiseltä osaltaan lyhennettynä ja ositettuna vanhemman pidemmän muistelun pohjalta alkujaan toiseen toikkiin kirjoitettuna.

Tähän alle se nyt siis tulee:

Osellan kausi 1983 Osa 1

''Osellalle kausi 1982 oli ollut traaginen ja sen seurauksena kaudella 1983 oli lähellä, että koko tallia olisi nähty enää lainkaan. Enzo Osella jatkoi lopulta pitkälti ystävien ja uskollisen sponsorin Kelematan vakuuttelujen turvin kauteen 1983. Jacques Villeneuvea ei tallissa nähty ja lopulta talli otti nuoren F2-mestarin Corrado Fabin ja Piercarlo Ghinzanin ajamaan tallin autoja. Vuodesta muodostui hyvin heikko ja tallin ainoa tavoite oikeastaan koko kaudella oli vain miellyttää Alfa Romeon silmäätekeviä moottoritoimittajamiekkosia ja toivoa, että talli saisi jatkoa ilmaiselle sopimuskaudelleen.

Moottorit olivat suurelta osin kauden 1982 ajalta olevia ylijäämäkoneita vaikka silloin tällöin autossa hyrisi myös kauden 1983 mallin kone testikäytössä. Ilmaisen sopimuksen lisäksi Osellan ainoa toivo on näinä päivinä saada turbomoottori kaudeksi 1984. Tavoitteet olivat hyvin vaatimattomia, mutta ne olivat pienen tallin ainoa realiteetti sarjassa järkevän pysymisen kannalta. Kauden 1983 alussa talli käytti vieläkin Cosworthia ja auto oli sääntöjen takia muokattu FA1E. Tasoon nähden kyseinen automalli oli ollut edellisen kauden lopussa uusvanhuudestaan huolimatta varsin hyvä menopeli, mutta teknisesti se oli liian hauras. Teknisen ikääntymisen takia automallia on myös vaikea arvioida menestyksen kannalta. Makuasiaksi jää, että oliko maaefektillä sama auto parempi kuin tasapohjalla. Maaefektin aikakaudella FA1E tosin osasi hyödyntää renkaita paremmin, mutta muuten tasapohjalla auto oli ylesesti ottaen mukavampi ajettava.

Erityisesti Corrado Fabin käsissä FA1E ei koskaan ollut mikään huono auto, mutta tekninen hauraus aiheutti paljon keskustelua tallissa ja nuoren italialaisen oli huomattavan vaikea sopeutua siihen ajajanlahjoistaan huolimatta. Osella oli myös siitä mielenkiintoinen, että vaikka se oli ajoittain surkean hidas kuivalla kelillä niin märällä kelillä auto suorastaan sopi Fabille ja Corrado oli myös erinomainen sadekelin kuljettaja suhteessa kalustoon nähden. Cosworthin koneella varustettuna FA1E Fabin ajamana yllätti kauden avauksessa vaikeuksissa ajaneet Lotuksen miehet Nigel Mansellin ja Elio de Angelisin varsin pahanpäiväisesti. Heidän onneksi Fabi joutui kuitenkin keskeyttämään.''

Jatkuu seuraavassa osassa.
 
Osellan vuoden 1983 muistelujen toinen osa tulee tähän alle lyhennysten suhteen jo aiemmin kerrotuin ehdoin mainiten:

Osellan kausi 1983 Osa 2

''Tallin todelliset suuret ongelmat alkoivat Imolasta missä Ghinzani sai käyttöönsä FA1F:n ja Alfa Romeon moottorit. Autossa ei Tony Southgaten suunnittelemana ollut sinällään suuria ongelmia, mutta FA1F oli jälleen yksi versio liikaa kehitetystä edelliskauden mallista mihin oikeastaan Osella oli nojannut aina lajiin tulostaan saakka. Lisäksi vanhojen moottoreiden ajattaminen tallin autoissa pitkin kautta aiheutti paljon teknisiä vikoja. Lisäksi kahden auton tallin oleminen oli logistinen ja taloudellinen painajainen. Testityön takaamiseksi ja kehitystyön vauhdissa pysyminen olisi kannattanut varmistaa ajattamalla kauden aikana vain yhtä autoa ja tallin kuljettajia vuorotellen, mutta niin ei tehty ja talli kärsi.

Toisaalta kauden puolivälin jälkeen ajajat olivat jo tottuneet ongelmiin ja ylipäänsä mekaanikkojenkin työ helpottui jonkin verran. Tallin osalta kauden jälkipuoliskolla aiemmin kaudella kritisoitu ja f1:siin muka kuulumaton maksukuski Ghinzani yllätti kaikki alkamalla päästä mukaan kisoihin ja samalla herramiesmäiset elkeet kierroksellaohitettavana miellyttivät kanssakilpailijoita suuremmista talleista. Sen sijaan Fabi aloitti karsitumisputken joka päättyi Itävaltaan ja siellä molemmat Osellan miehet pääsivät maalin. Zandvoortissa Fabi pääsi mukaan ja Monzassa molemmat kuljettajat pääsivät kilpailuun toisten epäonnesta johtuen ja Kyalamissa samoin. Brands Hatchissa Fabi oli karsiutunut. Tallin vuosi loppui nöyryytykseen vapaastihengittävien autojen kauhuradalla eli Kyalamissa.

Siellä autot olivat ajoittain hävettävänkin hitaita ja yli 110 % säännön sisällä eli ulkopuolella kisasta ilman poikkeuslupaa. Mikään Osellan kaudesta 1983 ei lyhyesti sanottuna kerro edistyksestä ja sen koko olemassaolo f1:ssä on jo kyseenalaistettu. Tallin ainoa toivo on saada turbomoottori kaudeksi 1984 ja ottaa pisteitä ja siten vakinnaistaa paikkansa lajissa. Muussa tapauksessa talli on kuopattu ensi kauden jälkeen. Sen verran huonolta tilanne näyttää.''
 
Osellan vuosi 1984 oli sen yllättävänkin pitkän ajan aikana kaikkiaan jopa sen paras vuosi lajissa vastoin oletettua tallin silloista täydellistä loppua!

Osella-talli oli tuolloinkin peräjoukoissa keskimäärin, mutta silti sen onnistui kuin onnistuikin päästä peräti pisteille asti!

Sen muisteluja tulee siis tähän vuoden 1984 suhteen ensimmäiseltä osaltaan ositettuna ja lyhennettynä vanhemman pidemmän viestin pohjalta alkujaan toiseen toikkiin kirjoitettuna.

Tältä se vuosi siis näytti:

Enzo Osellan Unelmien Täyttymys: Pisteille!= Osellan kausi 1984 Osa 1

''Kauden 1984 osalta oli erittäin hienoa nähdä Osella-tallin onnistumisen iloa edistyksestään kaudella. Aivan kauden alku vaikutti samanlaiselta kuin ennenkin eli keskeytyksiä täynnä olevalta kaudelta ja tekninen hauraus oli edelleen tosiasia, mutta moni muu ennakkoon kaavailtu asia osoittautui vääräksi. Osellan uusi FA1F vaikutti hyvin samanlaiselta kuin Alfa Romeon kauden 1983 automalli ja samalla auto käytti Alfa Romeon turbomoottoria. Joskin hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta aina vanhempaa mallia kuin tehdastallin vastaava.

Talli onnistui pieniin taloudellisiin resursseihinsa nähden hyvin tavoittein purkamaan turbosta aiheutuneet ongelmat ja olemaan välillä jopa tehdastallillekin liian tiukka vastus radalla. Rahapula tosin rajoitti tallin ajamaa kahden käyttöä aina puoliväliin asti kautta Imolaa lukuun ottamatta jossa Jo Gartner pääsi ajamaan. Virallisen Harjoituksen nopeus ei juuri koskaan riittänyt kovinkaan korkealle ja 18:sta sija niistäkin antoi liikaa tasoitusta kilpailijoille, mutta kisoissa satunnaisesti ja loppukautta kohden silloin tällöin ilman onnenkantamoisiakin tallin molemmat kuljettajat eli Piercarlo Ghinzani ja jo mainittu Gartner onnistuivat lukuisia kertoja olemaan jopa parempia kuin mitä heidän keskikastin tavalliset haastajansa vain joutuakseen sittemmin teknisiin murheisiin tai Gartnerin tapauksessa ei-toivottaviin kolareihin.

Kauden ehdoton huippuhetki oli Dallasin kisasuoritus Ghinzanilta joka toi tallille elintärkeät kaksi pistettä ja ilman rengasrikkoa olisi ollut todennäköisesti jopa korkeammallakin. Monacossa oli kuitenkin jo jotain esimakua Dallasin ajolle havaittavissa missä lähinnä huono varikkokäynti sotki kaiken. Brands Hatchissa Ghinzani nöyryytti Alfa Romeon olemalla 18 kierrosta sen kuskeja edellä ennen ohitusta ja viimeinen todella mainittava huippuajo tuli Enzo Osellankin mielestä ehkä kaikkien aikojen parhaassa kisassa tallille sen kotitantereella Monzassa missä molemmat autot olivat pisteillä ennen kuin Ghinzanilta loppui sydäntä särkevästi polttoaine ja Gartnerin bensan loppuminen olisi tuonut hänelle silti viitospaikan, mutta Gartnerin ajaminen vain osakausiluonteisena kuljettajana ei tuonut hyväksyttävää määrää pistettä.''

Jatkuu seuraavassa osassa.
 
Osellan vuoden 1984 muistelujen jälkimmäinen osa tuleekin tähän alle lyhennettynä aiemmin kerrottujen ehtojen mukaisesti:

Enzo Osellan Unelmien Täyttymys: Pisteille!= Osellan kausi 1984 Osa 2

''Kuljettajapuolella Ghinzani osoitti valtavasti kehittyneensä kilpa-ajajana ja herrasmies suuttui kaudella tiettävästi vain tasan kerran ja sekin tapahtui liian villin tallikaverin kolaritempun takia. Uhrina kun oli Ghinzani itse.:thumbdown Gartner taas oli erittäin näyttävä, mutta Niki Laudankin mukaan hengenvaarallisen villi ajotyyliltään ja Nigel Mansell vaati superlisenssin perumista Gartnerilta muun muassa Itävallan riehumisen takia kulisseissa. Hieman toisenlaisella onnella Osella olisi saanut hyvinkin paljon pisteitä kaudella.

Toisaalta vaikka FA1F oli automallina Osellan muihin autoihin nähden suorastaan erittäinkin nopea niin Alfa Romeon turbo oli edelleen erittäin hauras teknisesti, suhteellisen epäluotettava koska se perustui pitkälti vain Alfa Romeoon sen sijaan, että se olisi ollut Osellan oma luomus ja ennen kaikkea sen polttoainekulutus oli liian suuri mikä johti siihen, että säästöajoa oli ajoittain tehtävä liikaakin kisoissa. Kohtalon ivaa oli se, että kaikesta kauden 1984 ongelmatapauksista huolimattakin tallin autot pääsivät silti enemmän maaliin kuin edellisellä kaudella tai aiemmin. Kauden 1984 osalta on sanottava, että Osella kuuluu lajiin ansaitusti.

Sen on kuitenkin pystyttävä pitämään hyvä menonsa edes jotenkin yllä ja valitettavasti se on kaikkea muuta kuin helppo tehtävä. Tosin talli ei ole ainakaan enää vain pelkkä hengenvaarallinen maksukuskien talli jossa Riccardo Paletti menehtyi ja jota Jean-Pierre Jarier on kritisoinut vielä lajista vetäytymisen jälkeenkin. Vaikka Jarierilla on Osellan paras sijoitus Imolasta 1982 hallussaan.

Kyalamissa 1984 Ghinzani selvisi valtavasta kolaristaan vähin vammoin ja siten Osella pystyi todistamaan myös autonsa turvallisuuden lajissa. Ensi kaudella rahavaikeudet saattavat pakottaa tallin taas vain yhden auton käyttöön ja rahavaikeuksia olisi varmasti helpottanut valmistajien kymppipaikka ja 240 000 dollarin arvoinen TV-raha. Nyt talli oli jopa pisteistään huolimatta vain 11:sta vaikka talli olisi kuulunut jopa sijoille 8-10 yleisen vauhtinsa puolesta etenkin mitä pidemmälle kausi todella eteni.''
 
Osella-tallin vuoden 1985 suhteen sen tunnelmia tuleekin tähän lyhennettyyn ja ositettuun muisteluun sen ensimmäiseen osaan tämän oltua aiempaan julkaistuun toikkiin paljon pidempi alkujaan.

Monessa suhteessa talli palasi arkeen ikävä kyllä.

Kausi murheellisuudessaan kiitos tuttujen talousvaikeuksien näytti tältä:

Pilvilinnoista Takaisin Maan Pinnalle: Osellan kausi 1985 Osa 1

''Kolkutettuaan ja melkein avattua itselleen vuonna 1984 keskikastin ovet, joutui italialainen pientalli Osella toteamaan rahanpuutteen takia epäonnistuneensa yrityksessään jatkaa samaa vuonna 1985.

Ainakin onnistuneimmillaan puhuen.

Todellisuudessa Osella olisi tarvinnut vuoden 1984 tapaan myös vuonna 1985 huomattavasti enemmän epäonnea myös muilta talleilta päästäkseen mukaan keskikastiin tai edes viimeiseen jäännöspisteeseen kiinni.

Ilman sitä pientalli tippui suoraan jälleen joko viimeisen tallin tai sitten edes toiseksi viimeisen tallin krooniseen asemaan nopeuden perusteella lähtöruudukossa. Joskus harvoin oltiin senkin aseman yläpuolella, mutta vain harvoin ja poikkeuksellisesti. Valitettavasti talli ei näytä saavan mitään edistystä aikaan tai ainakaan taloudellisen aseman huonous ei anna sille oikeutta saavuttaa parempaa lajissa.

Mahdollisesti ehkä koskaan.:(''

Jatkuu toisessa osassa.
 
Osella-tallin vuoden 1985 todella murheellisen taistelun tuulimyllyjä vastaan käydyn kauden muistelun toinen osa tulee vielä tähän alle toisen osan merkeissä tutuin ja mainituin ehdoin.

Se meni tapahtumiltaan näin:

Pilvilinnoista Takaisin Maan Pinnalle: Osellan kausi 1985 Osa 2

''Vuonna 1985 Osellan taloustilanteen heikennyttyä ainoastaan innokkuus ja rakkaus lajiin tuntui pitävän tallin sen vaikeuksien yläpuolella ja mukana lajissa. Sen kuljettajien Piercarlo Ghinzanin ja Huub Rothengatterin usein ajamat sisukkaat ja yleensä näyttävän hyvät lähdöt tallin autojen hitauden huomioon ottaen olivatkin ainoa menestyksen arviointimittari vuodelle 1985.

Jo Gartneria ei enää Osellalla nähty kun Gartner tavoitteli ensin muita talleja ja lopulta ei vain nähnyt enää järkeä ajaa tallissa. Lisäksi tallikin suhtautui kielteisesti Gartnerin ajattamiseen ilmeisesti viime kauden kolarien ja katkeran Monzan 1984 tapauksen vuoksi jossa se ei saanut osakausiluonteisen toisen kuljettajan käytön vuoksi pisteitä.

Kuten todettua, Ghinzani aloitti kauden ja ajoi hyvin. Valitettavasti Ghinzanin rahat loppuivat kesken kauden ja tilalle tuli loppukaudeksi Rothengatter. Hollannin kisa Zandvoortissa muuttui tallin osalta näyttävimmäksi ja Australian kisa Adelaidessa parhaimmaksi kaudella. Tallin osalta Jan Lammersin ajo jäi näkemättä kun Lammersilla ei ollut Hollannissa varaa toiseen autoon ja kilpailuluvan kanssa tuli liikaa ongelmia.

Rothengatter tunnettiin ennen pitkää Hymyilevänä Hollantilaisena varikolle yleisen pirteän asenteen ja lisäksi myös ennen kaikkea mahtavan kilpa-ajamisen asenteen perusteella huolimatta siitä, että Osellan auto huononi kauden mittaan entistäkin huonommaksi. Tosin Rothengatterin ajotavat, ajotaidot yleensäkin ja asema kuljettajana paranivat kauden myötä ja Adelaiden suoritus oli paras kaudella kotikilpailun ohella. Rothengatterin ajoasenne vuodelta 1985 ansaitsee erityismaininnan ja se vaikuttaa myös varsin suuresti arvosanaanikin tallista jolle olisin antanut muutoin reilusti huonomman.

Päättäväisyys palkittiin seiskapaikalla Adelaidessa keskeytysten myötä ja samalla talli sai 250 000 dollarin TV-rahan valmistajien sarjan kymppipaikasta mikä tallille oli pisteettömyydestä huolimatta elintärkeää rahaa koska tallilla ei ollut sponsoreita vuodeksi 1986 selville juuri lainkaan Adelaidessa!''
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös