Eipä ole muuttunut tämä asia mun kohdallani tuon aiemman toikin tilanteesta.
Eli
Emmä. Ei kuulu tapoihin. Saisin sitäpaitsi turpaani enivei, joten turha olis mitään alkaakkaan.
ja sitten vielä että
Itselläni paloi kerran päreet ihan totaalisesti. Korotin ääntäni ja sanoin "on tämä nyt merkillistä!"
Muuten onkin ollut vähän tyynempää.
kunnes täysi tunnustus tulee näin:
Olenhan mäkin siskojen kanssa lapsena tapellut. Ottanut ja antanut varmasti satoja osumia. Mutta mä en sitä nyt laskis ihan tähän mukaan.
Loppulätinät siitä toikista ei mulle auennut, ku en jaksanut lukea niitä pitkiä mesitsejä.
Nykyään on muutenkin tavat muuttuneet nuoruudesta. Silloin ennen, kun tuli tilanne missä jäin riidassa oikein pahasti tappiolle naiselle, tuli kohdeltua erilaisia esineitä kaltoin. Kerrostalossa asuessa tuntui järkeenkäyvältä tyhjentää asunnosta tavaraa parvekkeen kautta alas. Omakotitalossa kun asuttiin, ei ollut parveketta, joten lyhin ja kätevin reitti oli olohuoneen lasien läpi (tosin ainoastaan yhden kerran katsoin aiheelliseks tuulettaa irtaimistoa ja kämppää tuolla tavoin). Myös nyrkkiä ja kenkää tuli tarjoiltua oville, seinille, kaapeille... Mut ei naisille, sehän tässä olikin se pointti.
Nykyisin pärjään jo mainiosti suullisestikin, ja toisaalta isommat kinkerit on noilta osin jo käyty. Enpä muista milloin viimeks oltais oikeesti riidelty. Kun oikein vituttaa, teen samoin ku lapsena: musiikki riittävän kovalle, että ei kuulu muiden lätinät, rento asento ja silmät kiinni.
Tuskin löisin naista, ellei tapahtumassa olis jotain oikeasti tosi pahaa. Vaikea kuvitella kyseistä tilannetta, kun ei sitä ole tähän mennessä koskaan eteen tullut.