Kyllä mä näkisin että kilpa-autoilussa noilla reaktioilla on merkitystä. Lähinnä ne korostuvat f1-luokassa, missä autot ovat erittäin nopeita. Vuosien varrella ollaan nähty lukuisia esimerkkejä siitä, että kokenut kilpa-ajaja on jo parhaat päivänsä nähnyt f1-luokassa, mutta voi olla aivan suvereeni muissa luokissa.
Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa 98 vuodelta Mersun GT-talli. Siellähän ajoi autoja parit Bernd Schneider-Mark Webber ja Riccardo Zonta-Klaus Ludwig. Webber ja Zonta edustivat tuolloin nuoruutta, Schneider oli parhaassa iässä ja Ludwig uraansa lopetteleva ikämies. Vaikka GT autot olivat tuohon aikaan todella nopeita, eivät ne kuitenkaan yltäneet mihinkään formulanopeuksiin. Siellä Ludwig pystyi ajamaan aivan kilpailukykyisiä aikoja Webberiin ja Zontaan nähden, joten hitaalla autolla reaktionopeudella ei ole aivan niin suurta merkitystä. Liki 50-vuotias Ludwig tuskin olisi päässyt f1 autolla viiden sekunnin päähän Zontasta tai Webberistä. Sama pätee myös NASCAR:ssa, missä 50 vuotias ei ole välttämättä toivottaman hidas.
Loukkaantumisilla voi olla saman suuntainen efekti reaktioihin kuin ikääntymisellä. Karl Wendlingerin f1-ura päättyi käytännössä Monacon 94 ulosajoon, mies menetti koko nopeutensa f1:ssä. Silti miehestä tuli todella kilpailukykyinen kuski mm. FIA GT2:ssa jossa hän ajoi yhdessä Olivier Berettan kanssa Chrysleriä. Beretta on kuitenkin ajanut Michelinille testiä f1-autolla vielä viime vuonna, joten aivan kädettömästä kuskista ykkösen ratissa ei ole kyse. Karl olisi tuskin pystynyt Berettan vauhtiin ykkösen ratissa vaikka oli yhtä nopea Viperillä.
Että kyllä mä näkisin niin, että f1:llä ajaminen vaatii hyviä reaktioita ja niiden ratkaiseva heikentyminen hidastaa vauhtia merkittävästi. Ja se reaktioiden heikentyminen voi johtua yhtälailla ikääntymisestä kuin tietyn tyyppisestä onnettomuudesta.
