Ovatko ammattiliitot nykyisellään tiensä päässä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Törni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Törni

Well-known member
Liittynyt
5.11.2004
Viestit
11306
Ammattiliitot on aikanaan perustettu ajamaan tiettyjen ammattiryhmien etuja.

Liitot ovat olleet tarpeellinen vastavoima työnantajan ylivallalle.

Ammattiliitot keräävät rahat toimintaansa perimällä jäsenistöltä jäsenmaksua.

Vastineeksi jäsenmaksulle liiton jäsenet odottavat saavansa liitolta hyviä työsopimusehtoja ja riittäviä palkankorotuksia neuvotteluissa.

Vuosien saatossa ammattiyhdistysliikeet ovat talouskasvun myötätuulessa paisuneet ja vaurastuneet.

Monien ammattiyhdistyksien varallisuus on varsin huomattava. Sen lisäksi, että yhdistykset omistavat esimerkiksi paljon kiinteistöjä myös yhdistyksen henkilöstölle maksetaan hyvää palkkaa ja henkilöstöllä on huomattavia luontaisetuja. Esimerkki näistä eduista olkoon vaikkapa asuntoetu.

Ammattiyhdistysliikkeen eliitistä on tullut nykypäivänä samanalaisia vallankäyttäjiä ja patruunoita joita vastaan koko liike aikanaan syntyi. Vallasta ja etuisuuksista ammattiydistysliikeessä taistellaan nykypäivänä kiivaasti.

Tuntuu, että liittojen jäsenistä on tullut liikeen johtajille yhtä mitättömiä kuin tehdastyöläiset olivat entisaikojen tehdasparooneille.

Onko nykyinen ammattiyhdistysliike tullut tiensä päähän suurine omistuksineen ja johtohenkilöstön suhteettoman suurien etuisuuksien ja vallan vuoksi?

Siis vaikka AKT saisi sotkunsa selvitettyä ja kasvonsa pestyä?
 
Itsellä ihan hyviä kokemuksia liitoista. Paljon se lienee alasta kiinni onko liittoon kuulumisesta hyötyä. On varmasti aloja, joissa en itsekkään kuuluisi liittoon.

Liittoja on toki vuosien varrella yhdistynyt, mutta edelleenkin niitä on liikaa. Oli tosi harmi ettei iso teollisuusalojen liitto toteutunut. Toivottavasti kuljetusalojen liittojen fuusio toteutuu. Keskusliitot voisivat myös yhdistyä ja Lylyhän tuota on jo ehdottanut. Oli myös hyvä päänavaus metalliteollisuuden liitoilta, että toimihenkilöiden ja tuotantotyöntekijöiden edustajat olivat samassa neuvottelupöydässä työnantajien kanssa. Onhan kyseessä samojen työpaikkojen työntekijät.
 
Allekirjoitan Törnin ajatukset. Liittojen rahankäyttö on riistäytynyt käsistä.
 
Nykymuodossaan mun mielestä ei nykypäivää. Liittojenkin pitäisi ymmärtää isompi kuvio eikä vain pelkästään oma napa. Maan kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla pitää pystyä turvaamaan, tietenkään liikaa työntekijöiden etuja unohtamatta.
"Täysilakko" ei ole 2000-lukua.
 
Sinällään on hyvä, että ammattiliittoja on olemassa. Vahinko vain, että ne ovat jääneet elämään mennyttä aikaa, jota ei enää ole. Ei auta yhtään vaikka jo vuosikymmen on seurattu työpaikkojen virtaamista pois suomesta. Ei puhettakaan, että alettaisiin miettiä uusia keinoja säilyttää työt suomessa. Kaikki ehdotukset muualta tyrmätään kategorisesti. Omia ei tule tilalle.

AY-liikkeen joustamattomuus on myös paha paikka köyhille, perusturvan varassa eläville ihmisille. Heidän osaltaan erityisesti pitäisi alentaa kynnyksiä työllistymiseen. Siitä olisi hyötyä ko. ihmisille, yhteiskunnalle ja yrityksille. Kuten huomasitte, niin hyötyjien joukosta puuttui AY-liike, koska mahdolliset joustot saattaisivat koskettaa heidän nykyistä jäsenkuntaansa. Niitä jotka ovat töissä ja hyvin toimeentulevia.
 
Ay-liikkeitä on tarvittu ja tullaan tarvitsemaan, mutta ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja pelata omia valtapelejään siihen tapaan, että muutoksia on tultava. Oman hyvinvoinnin paksuus on tullut tärkeämmäksi kuin asiat ja aatteet, joiden ajamista varten ne alkujaan ovat olemisensa oikeuttaneet.

Ja täsmälleen samat sanat poliittisiin puolueisiin.

Mutta romahdusten kautta, romahdusten kautta, tulevat muutokset tapahtumaan.
 
Knoukka ja Archie on melko lähellä totuutta nyt kyll'ä.
 
Mutta mikä on se resepti jolla liitot saadaan muuttumaan paremmin nykyaikaa vastaaviksi?


Yrityksessä homma olisi helppoa. Palkattaisiin toimitusjohtajaksi omistajien toimesta saneeraaja, joka saisi tehtäväkseen virtaviivaistaa yrityksen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.

Mutta miten hoitaa homma ammattiliitossa?

Ammattiliittojen jäsenmaksut peritään usein suoraan palkasta. Edustajien valinta työpaikoilla on yleensä rutiinijuttu. Liiton ravintoketjun yläpäässä sitten palkkaa ja luontaisetuja liiton toiminnasta nauttivilla taas ei ole halua muuttaa järjestelmää ja näin sahata mahdollisesti omaa oksaansa. Sama nykypäivästä irrallaan oleva touhu jatkuu vuodesta toiseen.
 
Mutta mikä on se resepti jolla liitot saadaan muuttumaan paremmin nykyaikaa vastaaviksi?


Yrityksessä homma olisi helppoa. Palkattaisiin toimitusjohtajaksi omistajien toimesta saneeraaja, joka saisi tehtäväkseen virtaviivaistaa yrityksen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.

Mutta miten hoitaa homma ammattiliitossa?

Ammattiliittojen jäsenmaksut peritään usein suoraan palkasta. Edustajien valinta työpaikoilla on yleensä rutiinijuttu. Liiton ravintoketjun yläpäässä sitten palkkaa ja luontaisetuja liiton toiminnasta nauttivilla taas ei ole halua muuttaa järjestelmää ja näin sahata mahdollisesti omaa oksaansa. Sama nykypäivästä irrallaan oleva touhu jatkuu vuodesta toiseen.

Loimaan kassa kutsuu varmasti monessa tapauksessa.
 
Loimaan kassa kutsuu varmasti monessa tapauksessa.

Ei tuokaan uusi asia ole, kehitys on jatkunut vuositolkulla, muutei ammattiliittojen toimintatavoissa ole juurikaan muutoksia tapahtunut. Mitä nyt muutama huolestunut kommentti silloin tällöin.
 
Ovatko ammattiyhdistysten budjetit, tulokset ja taseet julkisia?

Siis voinko minä nähdä jostain paljonko esimerkiksi AKT kerää jäsenistöltään jäsenmaksuina rahaa ja mihin kaikki tuo raha käytetään? Paljonko liitolla on kiinteää omaisuuttaa yms?
 
Ovatko ammattiyhdistysten budjetit, tulokset ja taseet julkisia?

Siis voinko minä nähdä jostain paljonko esimerkiksi AKT kerää jäsenistöltään jäsenmaksuina rahaa ja mihin kaikki tuo raha käytetään? Paljonko liitolla on kiinteää omaisuuttaa yms?

Mun käsittääkseni on, kysäise kaupparekkarista.
 
Eivät taida harrastaa kauheasti tutkivaa journalismia...

Eipä niiden tarvikaan. Jonkun talousarvioesityksen kaivaminen lähdesuojan takaa ja sen julkaiseminen nyt ei vielä kovin kummoista tutkivaa journalismia ole......
 
Eipä niiden tarvikaan. Jonkun talousarvioesityksen kaivaminen lähdesuojan takaa ja sen julkaiseminen nyt ei vielä kovin kummoista tutkivaa journalismia ole......

On se iltapäivälehtitasolla.
 
Hieman huvittaa tämä tutkivan ja kriittisen journalismin perään haikailu. Kun sellaista sitten tänne luettavaksi tarjotaan niin alkaa ylimielinen naureskelu, että höpöhöpö ja kukkahattutäti. Tai luetaan pinnallisesti jos ollenkaan eikä olla ymmärtävinään. Puolustusmekanismeja kaikki.

Ymmärrän toki, että on vaikeaa kun omia uskomuksia kritisoidaan, mutta tutkivan journalismin kaipuu on yleisesti ja täällä kyllä liki aina oman vahvistusharhan ruokkimista.

Eli tutkiva ja kriittinen journalismi kelpaa kun se tukee omia käsityksiä. Tutkiva journalismi vaatii myös lukijaltaan. Perehtymistä, omista arvoista, käsityksistä, käsitejärjestelmistä ja uskomuksista luopumista. Lyhyesti sanottuna aitoa ennakkoluulottomuutta, joka on ihmisten keskuudessa aivan helvetin harvinaista. Ja vaikeaa.
 
Puolustusmekanismeja kaikki.

Mä olen huomannu vähän samaa oiretta niissä linkkien lähettelijöissä. Ikään kuin sieltä linkistä paljastuisi jumalallinen totuus, jonka voi ymmärtää tai ei. Kun linkin laittaja on sen itse 'ymmärtänyt', niin kysymyksillään ja epäilyillään muut osoittavat kyvyttömyytensä edes keskustella aiheesta.
 
Hieman huvittaa tämä tutkivan ja kriittisen journalismin perään haikailu. Kun sellaista sitten tänne luettavaksi tarjotaan niin alkaa ylimielinen naureskelu, että höpöhöpö ja kukkahattutäti. Tai luetaan pinnallisesti jos ollenkaan eikä olla ymmärtävinään. Puolustusmekanismeja kaikki.

Ymmärrän toki, että on vaikeaa kun omia uskomuksia kritisoidaan, mutta tutkivan journalismin kaipuu on yleisesti ja täällä kyllä liki aina oman vahvistusharhan ruokkimista.

Eli tutkiva ja kriittinen journalismi kelpaa kun se tukee omia käsityksiä. Tutkiva journalismi vaatii myös lukijaltaan. Perehtymistä, omista arvoista, käsityksistä, käsitejärjestelmistä ja uskomuksista luopumista. Lyhyesti sanottuna aitoa ennakkoluulottomuutta, joka on ihmisten keskuudessa aivan helvetin harvinaista. Ja vaikeaa.
Journalismissa on usein omia arvoja ja uskomuksia, joihin sen kannanotot perustuvat. Tämä pätee erityisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka pohjautuvat paljolti arvovalintoihin. Vai tiedätkö empiirisiä menetelmiä, joilla voi testata, mitkä yhteiskunnalliset arvot ovat objektiivisesti oikeita ja mitkä vääriä?
 
Ylös