Ei pidä paikkaansa.
Muinaisina aikoina oli olemassa TV-vastaanottimia, jotka eivät kyenneet ottamaan vastaan silloisen TV 2:den lähetyksiä. Olisiko ollut niin, että osa tuon ajan telkkareista ei 'osannut' ottaa vastaan UHF-lähetystä/taajuutta, jolla varhainen TV2 operoi.
TV1 operoi noina aikoina muistaakseni VHF-taajuudella, joka näkyi jokaisessa sen ajan TV:ssä? Saatan toki olla väärässäkin, mutta näin muistelen?
Alunperin TV1 sai suurimmassa osassa maata käyttöön ns. VHF3-taajuuudet (n.170-250 MHz), ja näkyvyys kattoi jo 60-luvulla lähes koko maan. Kun kaupallisten toimijoiden poisostamisen jälkeen Yle perusti TV2:n, se sai vain niukalti noita taajuuksia. Lähettimiä oli määrällisestikin vähemmän ja kanavat usein joko VHF1-taajuuksilla (n.48-70 MHz) tai korkeammilla UHF-taajuuksilla. Noille tarvittiin luonnollisesti ihan erilaiset antennit. Niiden asentaminen meni monilta pieleen. UHF:llä vaadittiin tarkempaa suuntausta, VHF1-taajuudet vaativat fyysisesti huomattavasti kookkaampaa antennia.
Vanhemmissa ja vielä pitkään halvemmissa vastaanottimissa ei ollut UHF:ää. Lisäksi sen näkyvyysalueet olivat huomattavasti pienempiä ja herkempiä maastoesteille yms. Joten esim. mökkipaikallamme Hauholla TV2 näkyi vielä 70-luvun lopulla usein todella huonosti. Vaihtoehtona oli Tampereen VHF1-alueen lähetin, mutta nuo taajuudet olivat erittäin herkkiä sääolosuhteille.
Tuo tosin ilahdutti usein meikäläistä, kun pienellä antenninsäädöllä saikin sporadisen E:n kautta kesällä näkyviin keskieurooppalaisia TV-lähetyksiä, kun samalla Yle2 Tampere katosi niiden alle.
Kolmoskanavan avaaminen tuotti sitten uuden antennirundin, samassa yhteydessä Ylen VHF1-alueen lähettimet (oli muitakin kuin Tampere) suljettiin.