Pahimmat ja vaikeimmat kokemuksesi?

[Vesku]

Henkisesti: parit avoliitot karille, ensimmäinen loppui, kun ostin tilan ja velkaakin tuli aika reippaasti. Toinen ero koski enemmän. Uskoin tulevaisuuteen ja palasiksi meni.
Eno kuoli aika nuorena keuhkosyöpään, täti ALSiin, lankomiehen vanhemmat liikenneonnettemuudessa. Kaikki tietysti tuttuja, mutta ei sentään ihan läheisimpiä. Hieman rassari jossain vaiheessa tämä EU:hun liittyminen, se rakennemuutos maataloudessa on ollut aika kovaa. Tilalla n 80 v.olleen maidontuotannon lopetin.

Fyysisesti: leikelty puolenkymmenta kertaa ( kerran aivoista, kolmesti mahasta ), mutta aina olen ennen leikkausta uskonut, että kyllä se tästä!

Nyt menee ihan kivasti. Hyvä ihmissuhde, suht terve ( vaikka selkä oireileekin), henkisesti lie myös kunnossa, velat maksettu.

 

[kouvotsvoni]

Juhannus 2000

 

[Archie]

Juhannus 2000

Varmaan sattui jotain, jonka voisi tässä toikissa jakaa muittenkin kanssa.

 

[Runar ja Kyllikki]

Juhannus 2000

Sä olet käsittääkseni todella hienosti päässyt siitä yli, etkä ole jäänyt mihkään murheen alhoon hautomaan menneitä asioita joille ei enää mahda mitään. :thumbup: :thumbup: :thumbup:

 

[Ferrari 4ever]

Minulla ei sinänsä ole ollut sen kovempia kokemuksia. Vanhempien erokin oli tavallaan helpotus, olivat riidelleet miltei päivittäin kymmenen vuotta. Muutamassa leikkauksessa olen ollut mutta positiivinen suhtautuminen elämään on aina pitänyt lipun korkealla.

Juhannus 2000 oli sukulaisille kova pommi, joka aiheutti astetta suuremman syöksykierteen kummin perheelle. Onnettomuus humalassa, kummin joutuminen vankilaan, kummin vaimon sairastuminen syöpään (kuoli) ja kaikkien tulojen menettäminen ulosottomiehelle. Veivät leskeneläkkeenkin. Sitä sai sitten Brysselistä käsin seurata.

 

[kouvotsvoni]

Varmaan sattui jotain, jonka voisi tässä toikissa jakaa muittenkin kanssa.

Ajoin auton katolleen (alaikäisenä) ja sitten heräsin kuukauden päästä sairaalasta eivätkä jalat liikkuneet. Nykyisellään muistutuksena enää ajoittainen selän kipu, arvet ja jalkojen tunnon yliherkkyys.

Uudelleen kävelemään opettelu 16vuotiaana, kovat kivut, morfiini-hallut ja ajoittainen yksinäisyys osastolla...

Lopulta koin ihmeparantumisen ja pääsin kotiin vähän ennen koulujen alkua Savonlinnassa. Yhden päivän olin keppien kanssa koulussa ja sitten heitin ne nurkkaan.

Masennuin totaalisesti, kun en tuntenut uudesta kaupungista ketään. Selkä oli helvetin kipeä ja kävely epävarmaa. Muistelin vain, kuinka vasta kesällä pelasin pesäpalloa ja sain mitalin 9-luokalla yleisurheilu-kisoista ja nyt kävelin hädin tuskin kahdella jalalla. Rupesin polttamaan ja juomaan viinaa, kun sain ensimmäisen koeviikon tulokset. Bravuurini, matikka oli yläasteen päästötodistuksessa 9, ensimmäisestä pitkän matikan kurssista sain 5+.. Sitten filosofian ja ruotsin ykköskursseista hylsyt ja enempää en olisi jaksanutkaan istua koulussa..

Pikkuhiljaa aloin tutustua ihmisiin, fysioterapia auttoi ja aloin käymään itsekseni uimassa korvatakseni liikunnan tunneilta poissaolot.