Psyykkisen olotilan tuntemukset ja lääkkeet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bukko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Bukko

ukkeli
Liittynyt
26.3.2019
Viestit
6120
Sijainti
Bagno
Olen tässä Olympialaisia seuratessa huomannut, että keskittymiskyky on aika kehno. Kun katsoo kahdeksan urheilijan kilpajuoksun, mieleen jää suorituksesta ehkä kaksi nimeä ja yksi aika.
 
Olen tässä Olympialaisia seuratessa huomannut, että keskittymiskyky on aika kehno. Kun katsoo kahdeksan urheilijan kilpajuoksun, mieleen jää suorituksesta ehkä kaksi nimeä ja yksi aika.
Suosittelen naisten maantieajoa. Hienot on maisemat ja kisa vaihderikasta.
 
Missasin. Joko triathlonin olympiamatkat kisattiin? Kiva tv-laji.
Jo. Naistenkisassa katu liukas, ja turhan monta kasaa pyöräilyssä.
Naisten maantieajossa jenkki Faulkner ja belgialainen Kopecky ajoi kärjestä ylös Vossin ja Vasin ja Faulkneri iski heti karkuun. Muilla puntti tyhjä.
 
Triathlonin jälkeen moni kilpailija saanut vatsaoireita. Seinessä kisaaminen on järjetöntä.

Ilmeisesti pariisilainen ylimielisyys ei anna periksi sille että tuleva 10K avovesiuinti siirrettäisiin pienempään järveen jossain maakunnassa?


Suosittelen naisten maantieajoa. Hienot on maisemat ja kisa vaihderikasta.

UCI World Tourilla kannattaa myös suosia naisten kisoja, lyhyemmät etapit takaavat että tapahtumaa per 10 km on enemmän. Miesten kisoissa joku 400 km etappi on aika tylsää seurattavaa ekat 380 km.
 
Tänään herätessä oli sellainen mikä maa mikä valuutta olotila. Alkavan muistisairauden ennusmerkkejä?
 
Tänään herätessä oli sellainen mikä maa mikä valuutta olotila. Alkavan muistisairauden ennusmerkkejä?

Mulla oli lapsena aivan mielettömän hyvä nimimuisti, nykyään joskus hävettää kun ei kaupastakaan saa kolmea artikkelia ulos ilman lappua.
Ja pieleen menee, jos reissulla on tarkoituksena kolme artikkelia kaupasta, kaksi apteekista ja pakettiautomaatti.
 
Tänään taas ihan normaali aamu, en ollut pihalla maailman menosta. Sikäli hieman huolestuttavaa, kun edellisen kerran oli tuollaisia aamuja psykoosissa.
 
Meikänkin nimimuisti on kehno. Ei noin muuten, mutta työpaikalla joskus joutuu noloihin tilanteisiin, kun ei saa millään päähänsä jo vuosia samassa talossa pyörineen nimeä. Eikä sitä kehtaa ruveta kysymään.
 
Ja jatkoksi edelliseen, että sitten toisinpäin moni tuntuu tietävän meikäläisen nimeltä. Se tästä tekee kannaltani vielä nolompaa.

Pari kertaa on käynyt niin, että kauppakeskuksessa joku morjestelee reteesti käsi ojossa. Noloa tuo kyllä on kun naaman tuntee, mutta nimestä ei ole mitään jälkeä.

Tämä siis edellisessä korporaatiotyöpaikassa, nykyisessä onneksi tunnetaan kaikki toisemme etunimeltä.
 
Viime aikoina on alkanut tulemaan katastrofi ajatuksia. En uskalla jättää kakkoskännykkää sohvalle latautumaan, jos poistun asunnosta. Tai jos jätän, otan ainakin auton avaimet mukaan, että ei autokin mene.
 
Olen hakenut tänä vuonna kahta työpaikkaa. En päässyt haastatteluun. Hyvä niin, koska en tiedä miten haastattelussa pärjäisin. Minulle ehdotettiin eläkkeen hakemista. Se kuulostaa mukavalta vaihtoehdolta.
 
Ylös