carl
Well-known member
- Liittynyt
- 28.1.2009
- Viestit
- 1387
Vähän pohdintaa tästä laajasti tunnetusta ilmiöstä koko lajin historian ajalta. Rallikuljettajia on perinteisesti pidetty vaatimattomina, reiluina "jalat maassa"-tyyppeinä, jotka eivät tee itsestään suurta numeroa varsinkin verrattuna F1-kuljettajiin, joita taas pidetään melkeinpä vastakohtana tälle. Ajatuksia, mistä tämä johtuu?
Onko tämä jonkinlainen perinne, jossa aina tulevat rallisukupolvet ottavat esimerkkiä vanhemmista kuljettajista vai hakeutuuko tietyntyyppiset luonteet tämän lajin pariin? Ainahan tietysti poikkeuksia löytyy niin rallissa kuin formuloissakin, mutta suorastaan hämmästyttävän monen kuljettajan kohdalla tämä perinteinen kaava toteutuu vuodesta toiseen.
Tänne voi laittaa myös esimerkkitapauksia eri kuljettajien kohdalla, julkisuudesta tunnettuja tapahtumia tai omakohtaisia kokemuksia.
Heti ensimmäisenä tulee mieleen Bruno Thiry, vuoden 1995 Jyväskylän Suurajot ja Hassin EK:n ikävä onnettomuus. Voi tietysti tuntua itsestään selvältä, että tuollaisen onnettomuuden jälkeen kuka tahansa on järkyttynyt, mutta tarkemmin mietittynä Thiryn toiminta oli kyllä todella inhimillistä ja epäitsekästä. Vaikka ralliautoissa on turvavarusteet, niin ei välttämättä jokaisella ihmisellä olisi kanttia kääntää n.100km/h vauhdista autoa empimättä metsään, välttääkseen törmäyksen katsojaan. Turvavarusteista huolimatta siinä on silti omakin loukkaantuminen hyvin mahdollista. Ja vaikka Thiry ei onnettomuuteen syyllinen ollutkaan, silti hän oli haastattelussa aidosti pahoillaan ja järkyttynyt onnettomuudesta.
Toinen tapaus; Puolan MM-ralli 2016. Ott Tänak ajaa elämänsä kisaa ja on lähellä ottaa uransa ensimmäisen MM-voiton. Viime metreillä hän menettää pelin rengasrikkoon ja putoaa toiseksi. Virolainen on viimeisen pätkän maalissa aivan murtunut ja kävelee kauas autosta itkemään. Sebastien Ogier ja muut kuljettajat rientävät paikalle lohduttamaan ja kantavat Tänakin kultatuolissa takaisin autolleen. Tämäkin tapaus hyvä esimerkki epäitsekkyydestä ja reilusta, inhimillisestä käytöksestä.
Onko tämä jonkinlainen perinne, jossa aina tulevat rallisukupolvet ottavat esimerkkiä vanhemmista kuljettajista vai hakeutuuko tietyntyyppiset luonteet tämän lajin pariin? Ainahan tietysti poikkeuksia löytyy niin rallissa kuin formuloissakin, mutta suorastaan hämmästyttävän monen kuljettajan kohdalla tämä perinteinen kaava toteutuu vuodesta toiseen.
Tänne voi laittaa myös esimerkkitapauksia eri kuljettajien kohdalla, julkisuudesta tunnettuja tapahtumia tai omakohtaisia kokemuksia.
Heti ensimmäisenä tulee mieleen Bruno Thiry, vuoden 1995 Jyväskylän Suurajot ja Hassin EK:n ikävä onnettomuus. Voi tietysti tuntua itsestään selvältä, että tuollaisen onnettomuuden jälkeen kuka tahansa on järkyttynyt, mutta tarkemmin mietittynä Thiryn toiminta oli kyllä todella inhimillistä ja epäitsekästä. Vaikka ralliautoissa on turvavarusteet, niin ei välttämättä jokaisella ihmisellä olisi kanttia kääntää n.100km/h vauhdista autoa empimättä metsään, välttääkseen törmäyksen katsojaan. Turvavarusteista huolimatta siinä on silti omakin loukkaantuminen hyvin mahdollista. Ja vaikka Thiry ei onnettomuuteen syyllinen ollutkaan, silti hän oli haastattelussa aidosti pahoillaan ja järkyttynyt onnettomuudesta.
Toinen tapaus; Puolan MM-ralli 2016. Ott Tänak ajaa elämänsä kisaa ja on lähellä ottaa uransa ensimmäisen MM-voiton. Viime metreillä hän menettää pelin rengasrikkoon ja putoaa toiseksi. Virolainen on viimeisen pätkän maalissa aivan murtunut ja kävelee kauas autosta itkemään. Sebastien Ogier ja muut kuljettajat rientävät paikalle lohduttamaan ja kantavat Tänakin kultatuolissa takaisin autolleen. Tämäkin tapaus hyvä esimerkki epäitsekkyydestä ja reilusta, inhimillisestä käytöksestä.