Roland Ratzenberger

[Bobakki]

Tästä on jauhettu ennenkin, mutta joskus tuli jossain yhteydessä luvattua, että tekisin Roland Ratzenbergeristä kolumin, jossa vaatimattoman itävaltalaisen uraa ruodittaisiin tarkemmin. Kuten kaikilla suurilla taiteilijasieluilla, inspiraatio ei tässäkään tapauksessa katsonut aikaa ja iski tällä kertaa puolen yön jälkeen, siitä erikoinen aika.

Hän eli unelmalleen

Vapusta 1994 on varmasti puhuttu ja kirjoitettu enemmän kuin mistään yksittäisestä tapahtumasta F1-sarjan historiassa, mutta palataan silti vielä kerran yhdentoista vuoden takaiseen aikaan. Huhtikuun viimeisenä päivänä nimittäin tapahtui jotain, mikä on sittemmin ymmärrettävästi jäänyt seuraavan päivän tapahtumien varjoon.

Vapunaaton tapahtumat vielä kerran

Lauantaina 30.4.1994 ajetaan Enzo E Dino Ferrarin radalla Imolassa San Marinon GP:n toiset aika-ajot. Kuten aina, lähtevät pienempien tallien autot myös tällä kertaa ensimmäisinä radalle tv-näkyvyyden toivossa. Ensimmäisten joukossa on myös Roland Ratzenbergerin Simtek, joka on perjantain tulosten perusteella karsiutumassa kilpailusta.

Ratzenbergerin ensimmäinen nopea yritys päättyy virheeseen radan takaosan Aque Minerali -shikaanissa. Talli pyytää kuljettajansa varikolle, jotta vahingot voidaan tarkistaa, mutta itävaltalainen vain ravistaa autoaan puolelta toiselle todetakseen sen toimintakunnon ja jatkaa maaliviivan yli uudelle nopealle yritykselle. Seuraavana päivänä Ayrton Sennan kohtaloksi koituvasta Tamburello-mutkasta hän selviää vielä kunnialla, mutta ennen nopeaa Villeneuve-mutkaa ulosajon rasittama etusiipi hajoaa ja kuljettajasta tulee hetkessä matkustaja. Auto osuu betoniseinään miltei 300 kilometrin tuntinopeudella.

Apu saavuttaa Ratzenbergerin nopeasti. Tosa-kaarteessa majaillut lääkäri on tuhoutuneen Simtekin luona 12 sekunnissa, lähin lääkäriauto 25:ssä. F1-henkilääkäri Sid Watkinsin saapuessa paikalle ensimmäiset hoitotoimet on jo tehty. Roland siirretään radan lääkintäkeskukseen, josta helikopteri vie hänet välittömästi Maggioren sairaalaan Bolognaan. Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä – Ratzenberger todetaan kuolleeksi saapuessa.

---

Ratzenbergerin kuolemaa seuraavana päivänä Sennan auton jäännöksistä löytyy Itävallan lippu. Mestarin oli tarkoitus liehuttaa sitä kunniakierroksellaan kilpailun jälkeen Ratzenbergerin muistolle.

Rastz... Ratzsts... Roland The Rat

Roland Ratzenberger syntyi 4.7.1960 Salzburgissa, Itävallassa, joskin useat lähteet kertovat edelleen hänen syntyneen kaksi vuotta todellista myöhemmin. Kyseessä ei ole tilastonikkarin virhe, sillä Roland päätti esiintyä kaksi vuotta ikäistään nuorempana kilpaillessaan, koska uskoi ikänsä karkottavan sponsoriehdokkaat. Ratzenberger nimittäin aloitti kilpailemisen myöhään: ensikosketus lajiin tapahtui 19 vuoden iässä kilpa-ajokurssilla ja karting-kokeilujen jälkeen hän aloitti uransa Saksan Formula Ford -sarjassa vasta 23-vuotiaana.

Roland saavutti nuorempiensa joukossa myös menestystä. Brands Hatchissa kilpailtava Formula Ford Festival oli tuolloin ja on edelleen yksi pikkuformuloiden arvostetuimmista kilpailuista, jonka voittajiin kuuluvat muun muassa Jenson Button ja Mark Webber sekä Ratzenberger, joka oli nopein vuonna 1986.

Formula Fordin jälkeen Ratzenberger siirtyi Britteinsaarille ajamaan F3-luokkaa. Hänen vaikea sukunimensä ei taipunut englantilaisten suussa ja kun samaan aikaan BBC:llä pyöri lastenohjelma Roland the Rat, sai itävaltalainen tästä lisänimen kannettavakseen. F3-sarjassa Ratzenbergerin taidot eivät riittäneet enää aivan kärkeen ja parhaaksi tulokseksi jäi F3-Eurosarjan viides sija.

Ratzenberger ajoi formuloiden lisäksi myös urheilu- ja vakioautoilla. Vuonna 1987 hän saavutti tuolloin ensimmäistä ja ennen tätä vuotta ainutta kertaa ajetun vakioautojen MM-sarja WTCC:n kymmenennen sijan, minkä lisäksi hän osallistui viisi kertaa Le Mansin 24 tunnin ajoihin. Paras sijoitus tuli vuonna 1993 kun Ratzenbergerin autokunta oli viides.

Kun formulaura Euroopassa alkoi 1990-luvun vaihteessa polkea paikallaan, päätti Roland siirtyä Japaniin, jossa hän ajoi ensin erilaisia vakio- ja urheiluautoja ennen kuin siirtyi Japanin Formula 3000 -sarjaan vuosiksi 1992 ja 1993. Tuolta ajalta tutuiksi tulivat muun muassa hengenheimolaiset Eddie Irvine, Jacques Villeneuve, Heinz-Harald Frentzen ja Mika Salo, joista tuli myös Ratzenbergerin hyviä ystäviä. Tästä yhtenä osoituksena Mikan poika sai nimen Max Yuki Roland Salo. Kahden Japanin F3000 -vuotensa aikana Roland saavutti yhden voiton ja kaksi paalupaikkaa.

Vain yksi tavoite

Ratzenbergerin hyvin tunteneet kertovat hänestä jääneen mieleen erityisesti kaksi asiaa: ensinnäkin hän oli kaikkien kaveri, josta kellään ei ollut pahaa sanottavaa ja jonka huumorintaju oli vertaansa vailla ja toisekseen täydellinen omistautuminen tavoitteelle, joka oli Formula 1. Vaikka kyvyt eivät ehkä olleetkaan aivan sillä tasolla kuin kuninkuusluokkaan pääsy olisi vaatinut, teki hän töitä tavoitteensa eteen moninkertaisesti muihin nähden. Simtek-tallin päällikkö Nick Wirthiin Roland teki vaikutuksen yllättävällä tavalla. ”En usko kovin monen F1-pomon olleen vaikuttuneita kun joku yrittää todistaa ajotaitonsa vuokratulla Ford Fiestalla, mutta hän pelästytti minut kuoliaaksi!”, kertoi Wirth myöhemmin.

Ratzenbergerin unelman toteutumisen mahdollisti viime kädessä monacolainen rahoittaja Barbara F. Behlau, joka oli valmis maksamaan hänen tallipaikkansa Simtekillä. Sopimus koski vain kauden viittä ensimmäistä kilpailua – Roland toivoi pystyvänsä vakuuttamaan tallin esityksillään ja saavansa näin paikan loppuvuodeksi. Kauden avauskilpailussa Brasiliassa Ratzenberger karsiutui, mutta Tyynenmeren GP:hen Aidassa Japanissa Roland pääsi mukaan ja toteutti näin unelmansa. Ainoassa F1-kilpailussaan hän sijoittui lopulta kymmenenneksi viisi kierrosta voittajalle jääneenä.

Rolandin hautakivessä Salzburgissa lukee ”Er lebte für seinen Traum” - ”Hän eli unelmalleen”.

 

[Sam]

Tätä olenkin jo odotellut aina välillä

Kiitoksia Bobakki.

 

[kouvotsvoni]

Kiitos tiedonjyvistä. Lisääkin saa tietty kirjoittaa unholaan jääneistä kuljettajista:thumbup:

 

[Bobakki]

Kiitos tiedonjyvistä. Lisääkin saa tietty kirjoittaa unholaan jääneistä kuljettajista:thumbup:

Toiveita vastaanotetaan jos sellaisia sattuu olemaan.

 

[Bobakki]

Saksankielentaitoisten kannattaa käydä muuten lukemassa Ratzenbergerin muistosivuilta Mika Salon kirjoitus .

 

[RiGu]

Hyvä artikkeli...

Tuli Roland "The Rat"zenberger huomattavasti tutummaksi

 

[jaska]

Toiveita vastaanotetaan jos sellaisia sattuu olemaan.

Voisit ahkerana poikana päkerrellä artikkelin naiskuskeista.

 

[Hannub]

Hyvin tehty artikkeli.

Ratzenbergeriä ei kukaan ole tahtonut muistaa, ja hänestä on turhan vähän tekstiä olemassa.

Vähän fiktiivistä, mutta voisiko tänne saada joteskin kirjoitussarjan, jossa kirjoiteltaisiin syväluotaavaa sanomaaseuraavista: maailmanmestareista; kuljettajista, jotka eivät koskaan sitä saavuttaneet (Stirling Moss, Gilles Villeneuve); kuuluisuuksien enemmän (Antonio Ascari) tai vähemmän (Jacques Villeneuve sr.) tunnetuista sukulaisista; ennen 1950 ajaneista kuljettajasuuruuksista (Tazio Nuvolari, Bernd Rosemeyer); muistakin kuin F1- ja Grand prix - kuljettajista, jotka joko saavuttivat suuremman menestyksen muissa sarjoissa tai eivät kilpailleet GP:ssä (Pedro Rodriguez, Leo Kinnunen).

Kuten sanoin, on tuo ehkä haaveilua, mutta idea kuitenkin.

 

[Pugittaja]

Saksankielentaitoisten kannattaa käydä muuten lukemassa Ratzenbergerin muistosivuilta Mika Salon kirjoitus .

babel fish käänti tekstin ihan hyvin englanniksi.

Memories of Roland Ratzenberger – of mika Salo

The Finn mika Salo already began his engine haven career as a small child in the Kartsport. After some years in the national new generation formulas mika Salo changed such as Roland to Japan. Roland and mika Salo drove a running into Japan many against each other and became very good friends. Also mika Salo found the way to 1994 into the formula 1. The Finn for Lotus, Tyrrell, Arrows, BAR and Toyota drove approximately one hundred formula to 1 running. To its highlights six running belong with the Scuderia Ferrari 1999 without question. There it scratched close at a running victory in Hockenheim past. Mika Salo called its second son Roland and stands still with Fam. Ratzenberger in contact.

Somehow I had a good running in Imola always. I like the place however for me have the Grand Prix in San Marino always a bitter aftertaste. Everyone remembers the terrible time before ten years, when Ayrton Senna died. Naturally also I. I did not know Ayrton Senna personally. Thus me the Imola reminds weekend on means friend Roland Ratzenberger.

I was in a restaurant in Tokyo, I went repeatedly with Roland into this restaurant. It was night, because we a half day ahead were because of the zeitverschiebung. The owner of the restaurant could do me because I was already repeatedly there. He said that he would have shown heavy formula 1 in the television a straight accident. He did not know which driver it was. Then he said to me I is into the Hinterzimmer to come, where the TV equipment stood. I could see that it was Roland. I could also directly see which it was heavily hurt, because its helmet was blood-smeared. I knew it it was very bad immediately. The party stopped in this moment and I went home.

Roland was a great friend. My formula 1 career would have made for me much more fun, if it had still been thereby. It was always honest and tried someone to be never, except the man who it was. First time I met it by Alan Docking, when he drove 1990 running for Alan. Roland was a very good friend of Alan. Roland tried to show always me like one this formula car drives.

We began ourselves to roam together and as I to Japan went a running driving, were Roland already there. That was very good for me and we went again many common ways. We were together on many parties. It did not have a dwelling in Tokyo and so often was it in my dwelling. He tried again and again my friend Norioko anzulachen himself. Now Norioko is my wife.

I came with Roland to Austria and he with me to Finland, then we became acquainted with parents the other one in each case. It was very beautiful friendship. We made normal things together, spoke much about private, about the life and about parties. The most important was, we had a quantity fun!

I do not have special memory of him, because there are so many. It is now already ten years ago, since then it died, but it makes me still sad, if I think of it. It wanted passionately gladly in the formula 1, and I knew which it to make had, come over there. It told me somewhat special that it had to make, some weeks before it into the formula 1 went. I did not have to promise it it anybody to betray. That makes still sadder. It was for him is added very with difficulty there and it was not not in the best. It had to take which it was offered, as many young drivers, who did not have a large sponsor. After a few running was everything past.

I think it well into the formula 1 fit. Its talent promised much, but with a small team such as Simtek it is very heavy and it had much to risk.

I could not come to its funeral unfortunately. On this weekend we did not drive into Japan and the team wanted of us to omit. I visited its grave in Salzburg later. And on each weekend in Imola, during others to Ayrton Sennas accident place pilgern, I lay down formula 1 with Roland accident place flowers.

It shakes me that he is the forgotten man that it is always overshadowed by Ayrton. Naturally I do not mean that irreverent, but I think it am sad that the people forgot him. Because it was a great friend and humans. The most important however is that we will never forget it.

Mika Salo

 

[mustavihannes]

Hieno juttu, että Ratzenbergeriäkin muistetaan. Minua on aina kyrsinyt, että jokaisessa Sennan kuolemaa käsittelevässä artikkelissa RR ohitetaan liki sivuhuomautuksella; vaikka mies ei maailmanmestari ollutkaan, hän oli F1-kuski joka menehtyi traagisesti kilpailuonnettomuudessa, ja jonka kuolema aiheutti varmasti yhtä paljon surua tämän läheisille kuin Sennankin omilleen. Ihminen RR:kin oli.

R.I.P. Roland Ratzenberger

 

[Puupää]

Se on jäänyt askarruttamaan ja sillä voi spekuloida että jos Sennan onnettomuutta ei olisi tapahtunut niin olisiko Ratzenbergerin onnettomuus yksinään aiheuttanut niin suurta huolta ja toimenpiteitä yleisen turvallisuuden nostamiseksi? Olisiko se lakaistu yksittäiseksi tilastokuolemaksi. Kysehän oli "huonosta kuskista huonossa autossa", olisi voitu perustella...

----------

Olisi mielenkiintoista saada kirjoituksia esim. kotimaisista rallikonkareista. Hannu Mikkola, Timo Salonen, Henri Toivonen, Markku Alen jne.

 

[Törni]

Se on jäänyt askarruttamaan ja sillä voi spekuloida että jos Sennan onnettomuutta ei olisi tapahtunut niin olisiko Ratzenbergerin onnettomuus yksinään aiheuttanut niin suurta huolta ja toimenpiteitä yleisen turvallisuuden nostamiseksi?

Tuskin. Onhan se selvä että kaksinkertainen määrä kuolemia samana kisaviikonloppuna aiheuttaa enemmän huolta kuin vain yksi.

Pohdintaasi siitä, ovatko kaikki ihmishenget tässä mielessä samanarvoisia, ei taida oikeaa vastausta löytyä.

 

[Bobakki]

Se on jäänyt askarruttamaan ja sillä voi spekuloida että jos Sennan onnettomuutta ei olisi tapahtunut niin olisiko Ratzenbergerin onnettomuus yksinään aiheuttanut niin suurta huolta ja toimenpiteitä yleisen turvallisuuden nostamiseksi? Olisiko se lakaistu yksittäiseksi tilastokuolemaksi. Kysehän oli "huonosta kuskista huonossa autossa", olisi voitu perustella...

----------

Olisi mielenkiintoista saada kirjoituksia esim. kotimaisista rallikonkareista. Hannu Mikkola, Timo Salonen, Henri Toivonen, Markku Alen jne.

Jos en vallan väärin muista niin FIA teki välittömiä muutoksia sääntöihin vasta Wendlingerin kolarin jälkeen. Joka tapauksessa Ratzenbergerin törmäys oli niin raju, että kuljettajan selviäminen hengissä olisi epätodennäköistä myös nykyautoissa, eli niiden turvallisuuteen ei olisi välttämättä kajottu. Muutoksia Imolan rataan olisi kyllä varmasti viimein tehty pelkästään Rolandin mällin perusteella, muista jutuista en mene sanomaan mitään.

Sen vois vielä todeta, että olen sen verran fakki-idiootti, ettei isompien artikkelien kirjoittaminen F1-sarjan ulkopuolelta (rallijutut, urheiluautot) tai ennen MM-sarjaa tapahtuneestakin (Antonio Ascari, Nuvolari, Rosemeyer) on aikas vaikeaa näillä tiedoilla. Ehkä sillä poikkeuksella, että omiin suosikkeihini kuuluvasta Tom Kristensenistä voisin kenties saada jotain kasaan, vaikkei Tyrrellin ja Michelinin testikuskin tehtäviä lähemmäksi F1-sarjaa päässytkään hän. Ton naiskuskijutun samaten kuin muut ehdotukset pistän joka tapauksessa korvan taakse, tosin Jacques Villeneuve Sr:stä ei tämän lisäksi ole mielestäni tarpeen mitään kirjoittaa.

 

[Petri Piira]

Olisi mielenkiintoista saada kirjoituksia esim. kotimaisista rallikonkareista. Hannu Mikkola, Timo Salonen, Henri Toivonen, Markku Alen jne.

Noista rallimiehistä on hyviä tarinoita Suuret Mestarit kirjassa. En tiedä miten löytyy esim. kirjastoista, mutta kantsii lainata jos bongaat jostain.

Ja Bobbikselle kiitokset Ronaldin tarinasta.

 

[Bobakki]

Piti muuten itsekin tota kirjaa suositella, vaan unohdin.

...ja sekin piti vielä lisäämäni, että jos joku kokee kykenevänsä raapimaan kasaan artikkelin vaikka noista edellä mainituista aiheista, niin F1-forum ottais sellaisia kirkuen vastaan

 

[Absolut]

Yksi ainakin itseäni kiinnostava aihe olisi vanhat kilpa-autot; vaikkapa ihan GP-kisojen alusta alkaen. Vanhat hopeanuolet, ja niiden mäkiauto sovellukset, "huippunopeus"-luokat jne.

Tosin tuollaisen artikkelin työstäminen on melko rankkaa, koska kuvia on oltava melko paljon jne.

 

[*wruuum*]

Piti kirjata tänne oma kiitokseni hyvästä jutusta, eli kiitos Bobakille.

Vaikka tuo Sennan kuolema Imolassa aina tekee sen "over shadowed" jutun Rolandin muistolle, niin minulle Roland edustaa antaumusta ja omistautumista moottoriurheilulle. Hän on mies "joka halusi ajaa vielä yhden nopean kierroksen". Syvä kunnioitus.

 

[Balthazar]

Kiitos Bobakille hyvin toimitetusta kolumnista.

 

[Aqualizer]

Kiitokset Bobakille täältä myös. Nyt kun muistelee Imolan '94 tapahtumia niin Ratzenbergerin kohtalo oli loppujen lopuksi se varsinainen shokki. Muistan vieläkin aika-ajoissa Ratzenbergerin auton monocockin pyörimässä ruohikkoa pitkin törmäyksen jälkeen. Kyllönen ja Rosberg selostamassa. Se mitä tapahtui Sennalle oli Ratzenbergerin onnettomuuden jälkeen jo puhtaasti epäuskoa (ja on vieläkin). Miten voi tapahtua kaksi kuolonkolaria modernissa F1:ssä samana viikonloppuna ? Olo oli sunnuntain onnettomuuden jälkeen jotenkin unenomainen.

 

[Black Leopard]

Hyvän artikkelin Bobakki oli jälleen koonnut, kiitokset täältäkin

Palasin tuon artikkelin myötä myös ajatuksissani Imolan, nyt jo 11 vuoden takaisiin tapahtumiin ja nimenomaan kyseiseen lauantai-iltapäivään joka on edeleen selvästi mielessä.Jokseenkin epätodelliseltahan se tuntui kun tv-ruutuun iskivät kuvat täysin romuttuneesta Simtekistä ja Ratzenbergeristä.Selvää oli samantien että kyseessä ei ollut mikään tavanomainen F1-ulosajo vaan jotain paljon pahempaa :frown: :nope:

Kunnioitus miehelle joka ehti tavoittaa suuren unelmansa ja elää sen todeksi.