Charlie
Elämän jakojäännös
Ajattelin sitten päähänpistona perustaa tällaisen hienon otsikon, jonka alle voi dokumentoida mieleenpainuvia kisakokemuksia mistä tahansa kisoista, esim. Vroc-kisoista.
Lauantaina ajoin itselleni erikoisen kisan Nyrrellä. Starttiin ei osallistunut lopulta kuin kaksi autoa, eikä kummallakaan ollut edes aikaa. Minä ajoin Cooperia ja tämä toinen nimeltämainitsematon suomalainen ajoi Lotusta. Kisan pituus oli huikeat kolme kierrosta.
Sain paremman startin, ja pääsin kärkeen. Lotus tuli kuitenkin ohi heti seuraavalla suoralla. Roikuin perässä, ja tein toisen kisan kahdesta virheestäni radan alkupuolella siinä hypyssä. Osuin kuitenkin vain vähän aitaan. Kierroksen puolivälin paikkeilla pääsin kärkeen kun Lotus oli mennyt katolleen.
Siitä alkoikin sitten minulle todella harvinainen virheetön ajosuoritus, jota kesti kolmannen kierroksen paremmalle puolelle asti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen ero Lotukseen oli n. 30 sekuntia, ja toisen jälkeen n. 15 sekuntia. Ajoin koko ajan niin kovaa kuin uskalsin.
Viimeisellä kierroksella sitten spinnasin, mutta en huomannut vieläkään ketään takana, vaikka totuus oli hieman toisenlainen. Kunnes viimeisellä pitkällä suoralla takaa alkoi kuulua Lotuksen vihainen murina. Säikähdin pahanpäiväisesti. Ei muuta kuin niska jäykkänä viimeisiin mutkiin. Auto pysyi hyvin hanskassa ja pystyin tyylikkäästi peittämään teoreettisetkin ohitusmahdollisuudet. Lähtösuoralle tultiinkin sitten peräkkäin ja kiihdytettiin viivalle rinnakkain. Meni aika tiukaksi, koska voitin kisan peräti 12 tuhannesosalla. Linjan yli päästyäni oli pakko heti mennä tarkistamaan kumpi voitti. Enpä olisi uskonut että menee niin tiukalle. Makein maaliintulo mitä olen koskaan kokenut. Erikoista oli myös se, että ajoin kaikki kierrokset viiden sekunnin sisään toisistaan. Terveisiä vaan ylivoima-autolla ajaneelle kilpakumppanille, jos nyt satut tätä lukemaan.
Tänään ajelin sitten Watkins Glenissä 17 kierroksen kisan Cooperilla lähtöruudusta 18. Ruudukko oli siis täysi. Jostain syystä en tehnyt kisassa yhtään ajovirhettä, ja päädyin lopussa jopa seitsemänneksi, vaikka toiseksi viimeisellä kierroksella moottori alkoi savuttaa. Kisassa oli mukana kuitenkin melko kovatasoistakin porukkaa, paaluaika taisi olla jotain 1:04.xxx. Parhaimmillaan taisin olla jopa viidentenä. Todella hieno kisa, jossa oli kovaakin taistelua välissä.
Älkääkä kysykö, mitä mä näitä tänne kirjoittelen. Sormet vaan halusivat kirjoittaa ja aikaa on muutenkin liikaa. Luen näitä itse sitten joskus parin vuoden päästä. Jatkoakin seuraa, mikäli hyviä kisoja tulee eteen. wink
Lauantaina ajoin itselleni erikoisen kisan Nyrrellä. Starttiin ei osallistunut lopulta kuin kaksi autoa, eikä kummallakaan ollut edes aikaa. Minä ajoin Cooperia ja tämä toinen nimeltämainitsematon suomalainen ajoi Lotusta. Kisan pituus oli huikeat kolme kierrosta.
Sain paremman startin, ja pääsin kärkeen. Lotus tuli kuitenkin ohi heti seuraavalla suoralla. Roikuin perässä, ja tein toisen kisan kahdesta virheestäni radan alkupuolella siinä hypyssä. Osuin kuitenkin vain vähän aitaan. Kierroksen puolivälin paikkeilla pääsin kärkeen kun Lotus oli mennyt katolleen.
Siitä alkoikin sitten minulle todella harvinainen virheetön ajosuoritus, jota kesti kolmannen kierroksen paremmalle puolelle asti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen ero Lotukseen oli n. 30 sekuntia, ja toisen jälkeen n. 15 sekuntia. Ajoin koko ajan niin kovaa kuin uskalsin.
Viimeisellä kierroksella sitten spinnasin, mutta en huomannut vieläkään ketään takana, vaikka totuus oli hieman toisenlainen. Kunnes viimeisellä pitkällä suoralla takaa alkoi kuulua Lotuksen vihainen murina. Säikähdin pahanpäiväisesti. Ei muuta kuin niska jäykkänä viimeisiin mutkiin. Auto pysyi hyvin hanskassa ja pystyin tyylikkäästi peittämään teoreettisetkin ohitusmahdollisuudet. Lähtösuoralle tultiinkin sitten peräkkäin ja kiihdytettiin viivalle rinnakkain. Meni aika tiukaksi, koska voitin kisan peräti 12 tuhannesosalla. Linjan yli päästyäni oli pakko heti mennä tarkistamaan kumpi voitti. Enpä olisi uskonut että menee niin tiukalle. Makein maaliintulo mitä olen koskaan kokenut. Erikoista oli myös se, että ajoin kaikki kierrokset viiden sekunnin sisään toisistaan. Terveisiä vaan ylivoima-autolla ajaneelle kilpakumppanille, jos nyt satut tätä lukemaan.
Tänään ajelin sitten Watkins Glenissä 17 kierroksen kisan Cooperilla lähtöruudusta 18. Ruudukko oli siis täysi. Jostain syystä en tehnyt kisassa yhtään ajovirhettä, ja päädyin lopussa jopa seitsemänneksi, vaikka toiseksi viimeisellä kierroksella moottori alkoi savuttaa. Kisassa oli mukana kuitenkin melko kovatasoistakin porukkaa, paaluaika taisi olla jotain 1:04.xxx. Parhaimmillaan taisin olla jopa viidentenä. Todella hieno kisa, jossa oli kovaakin taistelua välissä.
Älkääkä kysykö, mitä mä näitä tänne kirjoittelen. Sormet vaan halusivat kirjoittaa ja aikaa on muutenkin liikaa. Luen näitä itse sitten joskus parin vuoden päästä. Jatkoakin seuraa, mikäli hyviä kisoja tulee eteen. wink