mìkæl2
Member
- Liittynyt
- 22.11.2000
- Viestit
- 10
Sauberia kyyditsee koko joukko Ferrarin tekniikkaa. Vaikka moottori onkin edellistä sukupolvea on tämän vuoden elektroniikka ja siihen liittyvä voimanhallinta uusinta uutta. Aikaisemmasta poiketen ja uudesta elektroniikasta johtuen myös vaihdelaatikko ja kytkin on Ferrarin perua ja rakennettu tätä varten. Hyvin lahjakas Neweynkin opissa ollut Rinaldi rakensi auton nippanappa valmiiksi ennen Sauberilta lähtöään ja siksi myös auton runko ja aerodynamiikka on hyvällä pohjalla ainakin seuraavaan runkoon asti. Tilannetta ei lainkaan pahenna se, paitsi ehkä riippumattomuus-mielessä, että Ferrari myös tukee kehittelyä ja ajatuksia vaihdetaan. Näin mm luistoneston käyttöönotossa. Onpa Ferrari jopa lainannut joitakin aerodynaamisia ratkaisuja Sauberilta.
Peterin omien sanojen mukaan ja myös talliväen rivien välistä saa kuitenkin sen kuvan, että kuskeilla on kuitenkin mitä merkittävin osuus asiassa. Haasteita karttamattomat nuoret ja nälkäiset kuskit ovat saaneet talliväen mukaansa ja autoa todella hiotaan paremmaksi ja paremmaksi työtä tehden. Kun menestys vielä tuo rahaa tallille on siinä pieni lumipalloefektin piirre - vaikka summat ovatkin sippoisia verrattessa esimerkiksi Jaguarin vastaaviin. Mutta niin Jaguarilta, Barilta kuin Jordaniltakin puuttuvat nämä nälkäiset kuskit sekä menestyksen niin uusi suloinen maku. Menestyspaineissa henkikään ei pysy rakentavana.
Uudeksi Schumacheriksikin kutsuttu Nick on edellisissä sarjoissaan osoittautunut luonnonlahjakkuudeksi johon Mersukin iski silloin silmänsä. Pitkän tähtäimen suunnitelmissä hän oli turvaamassa saksalaisen kielialueen kansallisia vaatimuksia mestariaineksesta. Prostilta hänet piti pelastaa vahvojen voimien saattelemana askeleen eteenpäin ja Sauber tuli osoitteeksi. Ilkeät kielet kertoivatkin Mersun, McLarenin, RedBullin ja muutaman muun ”harmaan” eminenssin vastustaneen Kimin siirtymistä häiritsemään saksalaisen kiipeämistä kohti huippua. Kohu Kimin ajotaidoista ylitti näiden tahojen sietokyvyn eikä tiedetty pitäisikö häntä ihailla ja häneen uskoa vai karsastaa tätä uutta ilmiötä. Silloin Nickin polvet notkahtivat ensimmäisen kerran: Peter oli valmis vaikka hylkäämään suurimman sponsorinsa mutta halusi Kimin. Jotakin merkillistä hänelle olisi vastaansa tuleva.
Konservatiivien vastavoimina olivat kuitenkin aina mielellään heitä kiusaavat punaiset voimat: Ferrari, Todt ja mm Bernie. Ensimmäinen yllyke oli varmasti vain vastustaa aiemmin mainittujen valtapiiriä, käyttää tässä omia pelinappuloitaan mutta mukaan kieltämättä tuli myöhemmin myös puhtaasti ihailu Kimin ajotaidoista. Siihen ihailuun on ollut pakko yhtyä myöhemmin myös Kimiä aiemmin vastustaneiden ryhmässä. Osansa asiassa teki sekin, että huippuaikoja ajettiin Ferrarin kotiradoilla ja jopa Schumaherin kanssa reaaliajassa. Alaston totuus levisi väistämättä Ferrarileiriin - joka muuten sponssasi testit noin niin kuin moottoritoimittajan roolissa. Myös McLaren sai Kimin ajamat datat ihailtavakseen.
Nick onkin aivan yllättävän pähkinän edessä nyt. Ennen kautta hän vielä sanoi näyttävänsä typerältä jos häviäisi keltanokka-Kimille. Nyt hän rupeaa siltä näyttämään. Toisenlaisen tallikaverin kanssa häntä kehuttaisiin nyt pisteittensä myötä Saloakin paljon paremmaksi, palkintosijan myötä uudeksi saksalaiskyvyksi. Kaikki muut ehdokkaat olisivatkin varmasti jääneet loistavasti ajaneen ja hyvin kilpailevan Nickin jalkoihin. Edes pikkutytöt eivät valitse enää Nickiä. Niin hyvä vävyehdokas kuin onkin, nimmarit haetaan siltä salskealta ja vaalealta tosiujolta pikkujäämieheltä. Joka muuten kävelee ihan normaalisti, niin kuin miehet yleensä.
Vaikka Kimi onkin häikäisevän nopea on hänen paras ase Peterinkin hämmästelemä itsevarmuus radalla. Siihen tahtoo Nick viimeistään kompastua ja sortuu virheisiin yrittäessään samaa. Kimiä ei hetkauta mikään. Vieläkin Peter jaksaa päivitellä sitä, kun Kimi ensitestejä ajettuaan, oltuaan moninkertaisten hevosvoimien riepoteltavana ja siipiauton huimien hiilikuitujarrujen runtelemana - sanoi: auto ei ole ihan hyvä, voisinko säätää sitä hieman? Kaveri sai alleen Sauberin miljoonien markkojen ylpeyden, Ferrarimoottorin ja ajoi sitä maranellolaisten radalle heidän silmiensä alla ja osoitti kiitollisuutensa ehdottamalla hieman auton parantamista. Ja teki sen! Oli sen jälkeen vieläkin nopeampi. Itsevarmuuden lisäksi hän ymmärtää selkärangassaan mistä vauhti syntyy.
Turhaan ei siis Kimistä kohista. Nick olisi ollut tähti lähes kenen tahansa muun kuskin rinnalla. Ja sitten piti tulla jostakin polkuautosarjasta tämä pellavapäinen kaveri. Nyt Kimiin liitetään tifosot ja Ferrari, häntä haastatellaan ja jopa voitoista taisteleva Montoya voi hävitä tälle tulokkaan tittelin. Ei siis ihme, että vaikka Nick hyvä onkin, kädet tärisevät. Jopa Kimin pidättyneisyys haastatteluissa on kääntynyt myönteiseksi ”viaksi”: niin ujo, niin hiljainen - mutta kivenkova radalla. Uusi Iceman.
Kimin ajotyylistä on sanottu siinä olevan hieman Schumachermaista irtonaisen auton kuljettamista mutta myös Häkkismäisiä piirteitä: kellontarkkaa ja tinkimätöntä nopeiden ajolinjojen toistamista. Aika-ajojen tinkimätön radan ja ajoajan optimointi onkin usein se missä Kimin oppiviikonloppu jään kesken, mutta nyt jo siinäkin saksalainen tallikaveri on helisemässä. Ja vielä on näkemättä, joskin aika paljon myös Kimiltä testaamatta, märän kelin olosuhteet. Siinä hän on ollut niissä polkuautoissa - todellä kiistämättömän hyvä. Syksy ja sateet saapuvat.
Peterin omien sanojen mukaan ja myös talliväen rivien välistä saa kuitenkin sen kuvan, että kuskeilla on kuitenkin mitä merkittävin osuus asiassa. Haasteita karttamattomat nuoret ja nälkäiset kuskit ovat saaneet talliväen mukaansa ja autoa todella hiotaan paremmaksi ja paremmaksi työtä tehden. Kun menestys vielä tuo rahaa tallille on siinä pieni lumipalloefektin piirre - vaikka summat ovatkin sippoisia verrattessa esimerkiksi Jaguarin vastaaviin. Mutta niin Jaguarilta, Barilta kuin Jordaniltakin puuttuvat nämä nälkäiset kuskit sekä menestyksen niin uusi suloinen maku. Menestyspaineissa henkikään ei pysy rakentavana.
Uudeksi Schumacheriksikin kutsuttu Nick on edellisissä sarjoissaan osoittautunut luonnonlahjakkuudeksi johon Mersukin iski silloin silmänsä. Pitkän tähtäimen suunnitelmissä hän oli turvaamassa saksalaisen kielialueen kansallisia vaatimuksia mestariaineksesta. Prostilta hänet piti pelastaa vahvojen voimien saattelemana askeleen eteenpäin ja Sauber tuli osoitteeksi. Ilkeät kielet kertoivatkin Mersun, McLarenin, RedBullin ja muutaman muun ”harmaan” eminenssin vastustaneen Kimin siirtymistä häiritsemään saksalaisen kiipeämistä kohti huippua. Kohu Kimin ajotaidoista ylitti näiden tahojen sietokyvyn eikä tiedetty pitäisikö häntä ihailla ja häneen uskoa vai karsastaa tätä uutta ilmiötä. Silloin Nickin polvet notkahtivat ensimmäisen kerran: Peter oli valmis vaikka hylkäämään suurimman sponsorinsa mutta halusi Kimin. Jotakin merkillistä hänelle olisi vastaansa tuleva.
Konservatiivien vastavoimina olivat kuitenkin aina mielellään heitä kiusaavat punaiset voimat: Ferrari, Todt ja mm Bernie. Ensimmäinen yllyke oli varmasti vain vastustaa aiemmin mainittujen valtapiiriä, käyttää tässä omia pelinappuloitaan mutta mukaan kieltämättä tuli myöhemmin myös puhtaasti ihailu Kimin ajotaidoista. Siihen ihailuun on ollut pakko yhtyä myöhemmin myös Kimiä aiemmin vastustaneiden ryhmässä. Osansa asiassa teki sekin, että huippuaikoja ajettiin Ferrarin kotiradoilla ja jopa Schumaherin kanssa reaaliajassa. Alaston totuus levisi väistämättä Ferrarileiriin - joka muuten sponssasi testit noin niin kuin moottoritoimittajan roolissa. Myös McLaren sai Kimin ajamat datat ihailtavakseen.
Nick onkin aivan yllättävän pähkinän edessä nyt. Ennen kautta hän vielä sanoi näyttävänsä typerältä jos häviäisi keltanokka-Kimille. Nyt hän rupeaa siltä näyttämään. Toisenlaisen tallikaverin kanssa häntä kehuttaisiin nyt pisteittensä myötä Saloakin paljon paremmaksi, palkintosijan myötä uudeksi saksalaiskyvyksi. Kaikki muut ehdokkaat olisivatkin varmasti jääneet loistavasti ajaneen ja hyvin kilpailevan Nickin jalkoihin. Edes pikkutytöt eivät valitse enää Nickiä. Niin hyvä vävyehdokas kuin onkin, nimmarit haetaan siltä salskealta ja vaalealta tosiujolta pikkujäämieheltä. Joka muuten kävelee ihan normaalisti, niin kuin miehet yleensä.
Vaikka Kimi onkin häikäisevän nopea on hänen paras ase Peterinkin hämmästelemä itsevarmuus radalla. Siihen tahtoo Nick viimeistään kompastua ja sortuu virheisiin yrittäessään samaa. Kimiä ei hetkauta mikään. Vieläkin Peter jaksaa päivitellä sitä, kun Kimi ensitestejä ajettuaan, oltuaan moninkertaisten hevosvoimien riepoteltavana ja siipiauton huimien hiilikuitujarrujen runtelemana - sanoi: auto ei ole ihan hyvä, voisinko säätää sitä hieman? Kaveri sai alleen Sauberin miljoonien markkojen ylpeyden, Ferrarimoottorin ja ajoi sitä maranellolaisten radalle heidän silmiensä alla ja osoitti kiitollisuutensa ehdottamalla hieman auton parantamista. Ja teki sen! Oli sen jälkeen vieläkin nopeampi. Itsevarmuuden lisäksi hän ymmärtää selkärangassaan mistä vauhti syntyy.
Turhaan ei siis Kimistä kohista. Nick olisi ollut tähti lähes kenen tahansa muun kuskin rinnalla. Ja sitten piti tulla jostakin polkuautosarjasta tämä pellavapäinen kaveri. Nyt Kimiin liitetään tifosot ja Ferrari, häntä haastatellaan ja jopa voitoista taisteleva Montoya voi hävitä tälle tulokkaan tittelin. Ei siis ihme, että vaikka Nick hyvä onkin, kädet tärisevät. Jopa Kimin pidättyneisyys haastatteluissa on kääntynyt myönteiseksi ”viaksi”: niin ujo, niin hiljainen - mutta kivenkova radalla. Uusi Iceman.
Kimin ajotyylistä on sanottu siinä olevan hieman Schumachermaista irtonaisen auton kuljettamista mutta myös Häkkismäisiä piirteitä: kellontarkkaa ja tinkimätöntä nopeiden ajolinjojen toistamista. Aika-ajojen tinkimätön radan ja ajoajan optimointi onkin usein se missä Kimin oppiviikonloppu jään kesken, mutta nyt jo siinäkin saksalainen tallikaveri on helisemässä. Ja vielä on näkemättä, joskin aika paljon myös Kimiltä testaamatta, märän kelin olosuhteet. Siinä hän on ollut niissä polkuautoissa - todellä kiistämättömän hyvä. Syksy ja sateet saapuvat.
