Ihan hyvää tekstiä, ei nyt ehkä kaikkea pidä laittaa Klubin syyksi, mutta kyllä ko. seuralla eniten mahollisuuksia Suomessa on. Allianssi tekee hyvää työtä ja nousee vauhdilla. Niiltä puuttuu vaan perinteet..."KOLUMNI: HJK – suomifutiksen syntisäkki
Suuri ja mahtava Helsingin Jalkapalloklubi hallitsi viime kaudella suvereenisti suomalaista jalkapalloilua. Rahaa ja kovia pelimiehiä Lyytikäisen mafiasta on aina löytynyt – nöyryyttä ja vaatimattomuutta sitten sitäkin vähemmän.
Vuonna 1998 HJK selvisi ensimmäisenä – ja toistaiseksi ainoana – suomalaisseurana Mestarien liigaan. Olympiastadion täyttyi kerta toisensa jälkeen ja suomalainen jalkapallobuumi oli hurjassa nosteessa. Mestarien liiga toi HJK:lle maineen lisäksi kirstullisen rahaa. Eväät toiminnan kehittämiseen ja suomalaisen huippujoukkueen luomiseen olivat olemassa. Kuusi vuotta myöhemmin on aiheellista kysyä, mitä tapahtui. Ei yhtään mitään. Mihin heitettiin tienatut rahat? Miksi HJK taantui pelillisesti, eikä ole sen jälkeen ollut kertaakaan lähelläkään Mestarien liigan paikkaa?
Tyhjentäviä vastauksia on mahdoton antaa, mutta joku voisi väittää, ettei HJK ole kyennyt kehittymään organisaationa tippaakaan kuuden viime vuoden aikana. Pikemminkin se on taantunut.
Jos HJK olisi ymmärtänyt oman saumansa ja toiminut kuten ammattimaisen urheiluseuran pitää, se olisi tällä hetkellä varmasti Suomen Rosenborg – Mestarien liigan vakioasukki. Nyt se on eurooppalaisen alemman keskikastin pikkuseura, joka rinnastetaan naureskellen – ja aivan ansiosta - entisen itäblokin kituviin seurankuvituksiin, joilla ei ole kansainvälisillä kentillä minkäänlaista uskottavuutta.
Suuri mahdollisuus oli olemassa, mutta se ryssittiin huolellisesti – tyrimisestä kärsii tällä hetkellä koko suomalainen jalkapalloilu. Jos HJK olisi hyödyntänyt Mestarien liigan tuoman nosteen edes auttavasti, voisi suomalaisessa liigapelissä olla tänä päivänä aivan ihmeellinen meininki
HJK:ko siis syynä koko suomalaisen liigajalkapalloilun kituvaan tilaan viime vuosien aikana? Kyllä.
Mitä olisikaan tapahtunut, jos HJK olisi 1998 syksyllä aloittanut ennennäkemättömän julkisuuskampanjan suomalaisen jalkapalloilun puolesta? Olisiko Mestarien liigan noste kantanut kotimaista liigaa eteenpäin? Todennäköisesti olisi. Miksi HJK ei sitten tehnyt niin? Siksi, ettei seurassa ole minkäänlaista tiedottamiskulttuuria – eikä nöyryyttä. Klubilainen asenne on ollut kautta aikain toimitusjohtaja Kari Haapiaisen sanoin: Me olemme siinä asemassa, että meihin otetaan yhteyttä suoraan. Meistä ollaan kiinnostuneita.
HJK ei pidä tiedotustilaisuuksia, eikä tarjoa materiaalia joukkueestaan medialle. Lapsikin tietää, että tänä päivänä yksikään taloudellista tulosta tavoitteleva yksikkö ei voi menestyä ilman median luomia mielikuvia. On mielipuolista, että HJK kuvittelee kädet taskussa menestyvänsä ilman tuota tukea. Luulisi seuran oppineen tämän läksyn kuluneen kuuden vuoden aikana.
Meillä Suomessa puhutaan aina norjalaisten ja ruotsalaisten esimerkistä jalkapallobuumin synnyttämisessä. Norjassa ja Ruotsissa jalkapallo on noussut aivan eri sfääreihin kuin meillä, muttei sattumalta. Molempien maiden huippujoukkueissa tehdään armottomasti työtä, jotta pysyttäisiin mukana kansainvälisessä kelkassa. Ei siellä seisoskella nenää kaivellen kädet taskussa hokemassa, että ei meidän tarvitse kehittyä, kyllä media ja kansa löytävät…
Klubilaisten luulojen vastaisesti media ei ole löytänyt HJK:ta. Kuten ei yleisökään. HJK operoi yli miljoonan asukkaan talousalueella, mutta silti se ei pysty houkuttelemaan otteluihinsa kuin pari tuhatta katsojaa. Eikä ilmeisesti haluakaan. Viime vuonna Klubin katsojakeskiarvo oli noin 3600, mutta tälle kaudelle Klubi ilmoitti tavoitteekseen 2800 katsojaa / ottelu. Sen on oltava lyöntivirhe, sillä eihän mikään uskottava liikeyritys pysty perustelemaan toimintaansa sillä, että tulotavoite on edellistä vuotta huonompi. Ei siinä mitään, jos ei parempaan tulokseen päästä, mutta ettei edes pyritä. Jos HJK:n toiminnan suunta on jatkossakin sama, nauravat seuralle pian aidanseipäätkin.
Median kiinnostus on sekin harhaluulo. Todellisuudessa edes pääkaupunkiseudun media ei ole kiinnostunut HJK:sta. Puhumattakaan Kehä III:n ulkopuolella operoivasta mediasta. Toisaalta se tuskin HJK:ta edes kiinnostaa.
Suomen suurimman ja mahtavimman jalkapalloseuran nettisivut ovat myös säälittävässä kunnossa. Uutisia toki silloin tällöin päivitetään, mutta esimerkiksi osioissa Klubikolumni ja Sinivalkoista on vain muutamia vanhoja juttuja. Tuorein Klubikolumni on maaliskuulta 2003 ja uusin Sinivalkoista kertoo kauden 2003 alkamisesta.
Sarjatilannetta tai maalipörssiä ei ole päivitetty, eikä otteluohjelmassakaan luvattuja ottelupuffeja tai peliraportteja ole sivuille ilmestynyt. Vuoden 2003 maalipörssi on puolestaan jostakin kesän puolivälistä. Pörssin mukaan Mika Kottila teki viime kaudella 6 maalia, Juho Mäkelä 4…
Historia-linkin takaa löytyy faktatietoa, joka päättyy vuoteen 2002. HJK:n miesten saavutuksista tuoreimpana mainitaan Suomen cupin voitto vuodelta 2000.
Sivujen tila peilaa hyvin koko seuran asennetta itseensä ja mediaan. Mitä turhia kertoa asioista, jotka mediat kaivavat kuitenkin itse esiin. Samalla logiikalla koko nettisivut voisi pistää maantasalle.
HJK:n organisaatiossa on mielenkiintoista se, ettei siellä ole lainkaan tiedottajaa tai mediavastaavaa. HJK on ilmoittanut, ettei sen tarvitse järjestää esimerkiksi tiedotustilaisuuksia, koska media tulee kyllä HJK:n luokse.
Kuinka moni muu tämän tason seura tai tämän kokoluokan organisaatio ylipäätään haluaa tulla toimeen ilman minkäänlaista ammattimaista tiedottamista? Luulisi Lyytikäisen omistamasta A-lehdistä löytyvän ammattiapua ja ymmärrystä tiedotusongelmiin. Miksi mediakustantaja ei koe oman seuran tiedotuspolitiikkaa merkittäväksi asiaksi? Hallitseva tuplamestari ei ole pitänyt tällä kaudella yhtään tiedotustilaisuutta, esimerkiksi AC Allianssi on pitänyt niitä kymmenen. Jommankumman on oltava totaalisesti väärässä.
Jos minä omistaisin sekä kustantamon että jalkapalloseuran, olisivat omat lehteni pullollaan juttuja omasta joukkueestani ja sen pelaajista. Kuinka monta juttua A-lehtien julkaisuissa on viime vuosina nähty esimerkiksi Mika Kottilasta, Eremenkon perheestä, Antti Heinolasta, Tommi Grönlundista tai mistään muusta HJK:hon liittyvästä aiheesta? Noin 95 % vähemmän kuin esimerkiksi Hannele Laurin hampaista. Kenties jalkapallo alkaisi kiinnostaa melkein yhtä paljon, jos sitä yritettäisiin tarjota lukijoille. Mutta kun ei edes yritetä.
Kokonaan toinen juttu on, jos HJK:lla ei ole pienintäkään aikomusta nousta varteen otettavaksi eurooppalaiseksi seuraksi. Ehkä olen ymmärtänyt kaiken väärin. Ehkä Klubi haluaa leikkiä vain omalla hiekkalaatikollaan. HJK:n perinteillä olisi mahdollista nousta oikeasti suureksi seuraksi. Suomessa sellaisia perinteitä ei monella seuralla ole. Sääli, että HJK antaa joskus niin vahvan brändinsä rappeutua vuosi vuodelta yhä enemmän.
Perinteillä ja muistoilla ei voi pyörittää nykyaikaista seuratoimintaa. Se vaatii rationaalista ja nöyrää työtä. Sellaista, mitä Suomessa tekevät mm. Haka, MyPa, TamU ja Allianssi. Niillä ei kuitenkaan ole HJK:n taloudellisia resursseja, yleisöpotentiaalista puhumattakaan. Siksi juuri HJK on se seura, jolla suomalaisista olisi kaikki mahdollisuudet olemassa.
Olisi mukava kuulla perustelut, miksi HJK ei halua kehittyä? Pelkääkö seuran johto, että suomalainen jalkapallo kehittyy liikaa ja alkaa ihan oikeasti kiinnostaa ihmisiä. Silloinhan Apu-lehden mainoksen joutuisi laittamaan muuallekin kuin Hartwall-areenalle…
teksti: LAURI HOLLO"
http://www.soneraplaza.fi/urheilu/artikkeli/0,2926,h-8560_a-221979,00.html
Noista kotisivuista oikeesti näkee futiksen tason suomessa :jaska:
Esim. Jazzin hienot (jossain mainostettu ilm. jopa uudistettuina) kotisivut... http://www.fcjazz.fi/ :mad_old:
Ett silleen!!!!!!!!!
