Törni
Well-known member
- Liittynyt
- 5.11.2004
- Viestit
- 11306
Tämä kumpuaa tuolta toisesta topiikista. Siellä se olisi mennyt offtopikiksi joten päätin avata kokonaan uuden säikeen.
Suomen terveydenhuollon palveluita voidaan parantaa hyvin pienillä asioilla.
Otetaanpa yksi esimerkki. Jos menen Citymarketin lihatiskille, saan jonotusnumeron. Voin valotaululta seurata kuinka monta asiakasta on jonossa ennen minua. Sama tyyppinen palvelu toimii monessa muussakin paikassa. Kun menen terveyskeskukseen jonottamaan päivystävälle lääkärille, en tiedä tilanteesta mitään. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä joudunko odottamaan tunnin vai neljä tuntia. Minulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka monta potilasta on jonossa ennen minua. En uskalla mennä kahvioon tappamaan aikaa, koska vuoroni voi sillä aikaa mennä sivu suun.
Terveyskeskukset perustelevat tätä sillä, että lapsipotilaat ja kiireelliset tapaukset menevät jonossa edelle. Mutta mitä sitten? Ei se voi olla kovin monimutkaista päivittää tilanne aina kiireellisen potilaan kiilatessa jonossa edelle.
Ylipäätään asiakkaan pitäminen ajan tasalla terveydenhuoltojärjestelmän syövereissä parantaa palvelua dramaattisesti. Kävin taannoin sairaalassa tyttäreni kanssa. Meillä oli etukäteen tilattu aika. Jos olisimme myöhästyneet, olisimme joka tapauksessa joutuneet maksamaan poliklinikkamaksun. Lääkäri oli kuitenkin tässä tapauksessa puoli tuntia myöhässä. Kyllä minä sen ymmärrän, että sairaalassa voi tapahtua jotain joka aiheuttaa lääkärin myöhästymisen. Olisiko kuitenkin täysin ylivoimaista luoda järjestelmä, jossa asiakasta informoidaan lääkärin myöhästymisestä? Kyllähän myös asiakkaalla voi olla aikataulu. Hän voi pahimmassa tapauksessa kokea taloudellisia menetyksiä sen takia, että hänen aikataulunsa pettää sairaalassa käynnin ennalta arvaamattoman venymisen takia.
Odottelu on tietysti oma lukunsa. Terveydenhuoltojärjestelmä on totuttanut suomalaisen asiakkaan siihen, että häntä voi istuttaa odotusauloissa pitkiä aikoja informoimatta tilanteesta. Kansa on tottunut tähän huonoon palveluun. Yksi parannettava asia on myös sairaaloiden ensiapujen vastaanotto. Kyllä kipua kärsivän potilaan pitää saada välittömästi huomiota osakseen. Jo se auttaa että henkilökunta ylipäätään reagoi potilaan läsnäoloon jollain tavalla. Tämä tietysti on myös resurssikysymys.
Nämä ovat pieniä detaljeja. Näitä on kuitenkin paljon ja niistä muodostuu suuri kokonaisuus josta voidaan käyttää nimitystä palvelu. Ero yksityiseen terveydenhuoltoon on huima. Nämä ovat osittain resurssikysymyksiä, mutta paljon palvelua pystyttäisiin myös parantamaan ilman mittavia investointeja. Nämä asiat tulisi huomioida kun arvioidaan terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta.
Toinen erillinen kokonaisuus on sitten sen paljon puhuttu tehokkuus, jolla lyhennetään vaikkapa niitä leikkausjonoja. Siitä asiasta voi alustaa joku muu halukas.
Suomen terveydenhuollon palveluita voidaan parantaa hyvin pienillä asioilla.
Otetaanpa yksi esimerkki. Jos menen Citymarketin lihatiskille, saan jonotusnumeron. Voin valotaululta seurata kuinka monta asiakasta on jonossa ennen minua. Sama tyyppinen palvelu toimii monessa muussakin paikassa. Kun menen terveyskeskukseen jonottamaan päivystävälle lääkärille, en tiedä tilanteesta mitään. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä joudunko odottamaan tunnin vai neljä tuntia. Minulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka monta potilasta on jonossa ennen minua. En uskalla mennä kahvioon tappamaan aikaa, koska vuoroni voi sillä aikaa mennä sivu suun.
Terveyskeskukset perustelevat tätä sillä, että lapsipotilaat ja kiireelliset tapaukset menevät jonossa edelle. Mutta mitä sitten? Ei se voi olla kovin monimutkaista päivittää tilanne aina kiireellisen potilaan kiilatessa jonossa edelle.
Ylipäätään asiakkaan pitäminen ajan tasalla terveydenhuoltojärjestelmän syövereissä parantaa palvelua dramaattisesti. Kävin taannoin sairaalassa tyttäreni kanssa. Meillä oli etukäteen tilattu aika. Jos olisimme myöhästyneet, olisimme joka tapauksessa joutuneet maksamaan poliklinikkamaksun. Lääkäri oli kuitenkin tässä tapauksessa puoli tuntia myöhässä. Kyllä minä sen ymmärrän, että sairaalassa voi tapahtua jotain joka aiheuttaa lääkärin myöhästymisen. Olisiko kuitenkin täysin ylivoimaista luoda järjestelmä, jossa asiakasta informoidaan lääkärin myöhästymisestä? Kyllähän myös asiakkaalla voi olla aikataulu. Hän voi pahimmassa tapauksessa kokea taloudellisia menetyksiä sen takia, että hänen aikataulunsa pettää sairaalassa käynnin ennalta arvaamattoman venymisen takia.
Odottelu on tietysti oma lukunsa. Terveydenhuoltojärjestelmä on totuttanut suomalaisen asiakkaan siihen, että häntä voi istuttaa odotusauloissa pitkiä aikoja informoimatta tilanteesta. Kansa on tottunut tähän huonoon palveluun. Yksi parannettava asia on myös sairaaloiden ensiapujen vastaanotto. Kyllä kipua kärsivän potilaan pitää saada välittömästi huomiota osakseen. Jo se auttaa että henkilökunta ylipäätään reagoi potilaan läsnäoloon jollain tavalla. Tämä tietysti on myös resurssikysymys.
Nämä ovat pieniä detaljeja. Näitä on kuitenkin paljon ja niistä muodostuu suuri kokonaisuus josta voidaan käyttää nimitystä palvelu. Ero yksityiseen terveydenhuoltoon on huima. Nämä ovat osittain resurssikysymyksiä, mutta paljon palvelua pystyttäisiin myös parantamaan ilman mittavia investointeja. Nämä asiat tulisi huomioida kun arvioidaan terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta.
Toinen erillinen kokonaisuus on sitten sen paljon puhuttu tehokkuus, jolla lyhennetään vaikkapa niitä leikkausjonoja. Siitä asiasta voi alustaa joku muu halukas.