Olipas kaunis syysilta. Ajelin kotiin Hattulasta ja ihastelin laskevaa aurinkoa ja syksyn väriloistoa sen säteissä, sen mitä punavihervärisokeudeltani pystyn.
No, keltainen ainakin loistaa silmääni kuin hälytysvalot!
Eilen piti fillarillakin ajella varjopaikoissa mutkatiellä varovasti, vaikkei se toki jäätä ollut, mutta mustana kosteudesta asfaltti ja kun on kylmä keli = kylmät renkaat, voi käydä kuten Alpulle käy paremmissakin olosuhteissa kartingradalla = metsän poika tahdon olla ma!
Eilen aamulla pyörätiellä pelästyin et joku tulee takaa autolla pitkät päällä. Mut se olikin vaan joku himomankeloija joka oli hiukan liioitellu valonheittimien kanssa.