Kyllä minä vaan jaksan hämmästellä tuon Fitnesspäivkirjatin esiintyjien itsekuria.
Äsken yksi hihkui ilosta herätessään aamuvarhaisella siitä, että tänään on se päivä jolloin saa syödä 40g puuroannoksen sijasta 50g!
Männäkaudelta mieleeni painui ikuisesti kun yksi ei meinannut jaksaa salille lain, mutta sai itsensä orientoitua sinne innosta puhkuen muistettuaan, että saa syödä banaanin salitreenin jälkeen. Ihan kokonaisen banaanin!
Hämmästyttää ja kummastuttaa. Voiko tuosta tulla oikeasti ihmiselle noin niinkun yleisesti hyvä olo?
Hirvi ylitti kerran tien n. 20 metrin päästä kun olin polkupyörällä liikenteessä. Läheltä piti.
Heh, tuli mieleen kaverin muija. Tämä aloitti noin vuosi sitten käymään salilla ja siitä lähtien on ollut merkkejä, että tähän suuntaan ollaan menossa. Nyt hän elää täyttä fitnesselämää ja tuntuu ihannoivan niitä kaiken maailman fitnesstähtiä, joilla on kumitissit ja botoxia huulessa, koska *fitness*
Oli aika hurja juttu tuo Savolaisen tarina, sen mitä lehdistä luin.
Mutta tuo tapaus on verrattavissa vaikkapa työnarkomaniaan. Joskus sen seuraukset voivat olla mullistavia, joskus tuhoavia, kuten tässä tapauksessa.
Kyllä nuo ihmiskunnan "isot keksinnötkin" ovat olleet hullun lailla raatamisen tulosta, suorastaan neuroottista omistautumista jonkin asian pariin. Joskus sen kohde voi sitten tuhota immeisen.
Isoja juttuja ei synny "9-17:00" mentaliteetilla, virkamiestyönä, minivaatimukset täyttäen.
Onhan noita lajissa kuin lajissa. Pasi Ikonen (suunnistus), Esa Mursu (hiihto) esim.
Suurimmat ongelmat alkaa kun se ura loppuu. Pullo on usealle tuttu. Joillekin ihan huumetkin.
Kyllä :ahem: Kuvio on valitettavan tuttu. Tavallaan ymmärrettävää, kun elämän sisältö katoaa, se mistä tuli ennen ne kovimmat kiksit.
Nykyään urheilijoiden valmennuksessa tuohon lienee jo kiinnitetty huomiota määrätietoisesti?
Raportti varmaankin saadaan?
Ko. henkilö jota mainitulla tavalla tervehdin vastasi samoin elein, mutta ei sanonut mitään. Jospa se kuuluu kulttuuriinsa?