Tapahtumia & sattumuksia taloyhtiössä/naapurustossa.

Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ei tuo oo kyttäämistä vaan normaalia kunnon kansalaisen harjoittamaa ympäristön observointia epäilyttävien ja mahdollisesti vaarallisten tilanteiden varalta.
 
Meidän taloyhtiössä on myös tuollainen obseraattoripariskunta. Minun katolta tippuu heidän postilaatikoiden päälle vettä ja ovat joka aamu aivan jäässä, että kannattaisko kattoo vähän niitä kattotiiliänsä. Häh?!
 
Kiistin kaiken. Hän muuten kerrankin sanoi minulle, että sinähän olit pitkään kylässä, vaikka samana päivänä palasin. Siihen hän vielä jatkoi, että ei hän kyttää... :rolleyes:

Kysäise tältä naapurilta mikä on kyttäämisen raja, kun sulle itsellesi asia on hieman epäselvä.
 
Naapuri muksuineen rimpautti ovikelloa ja toi unilelun sekä leipomuksiaan. Tuolla laill änkeävät pannahiset, pakko oli pari sanaakin vaihtaa siinä oven suussa:mad:
 
Jotkut pässit päättivät vetää vessasta alas vaippoja ja viemärit tukkeutuivat. :doubtful:
 
Haa

Ovikello soi tovi sitten.

Ai niin, kelloa soitti kaunis, tummasilmäinen ja tummatukkainen, noin kaksikymmenvuotias tyttö. Hän esitti lappua, johon oli printattu jotakin matematiikanopiskelusta ja rahan hankkimisesta taiteen avulla. Toisssa kädessään hällä oli muovipussissa paperisia muotoonleikattuja kissanpääpiirroksia.

Kieltäydyin kohteliaasta 'No, thank you' lausumalla ja suljin oven pamauttamatta.
 
Ai niin, kelloa soitti kaunis, tummasilmäinen ja tummatukkainen, noin kaksikymmenvuotias tyttö. Hän esitti lappua, johon oli printattu jotakin matematiikanopiskelusta ja rahan hankkimisesta taiteen avulla. Toisssa kädessään hällä oli muovipussissa paperisia muotoonleikattuja kissanpääpiirroksia.

Kieltäydyin kohteliaasta 'No, thank you' lausumalla ja suljin oven pamauttamatta.

Ts. tyttö oli myymässä mirriä.
 
Rasitusvammaksi alkaa kulumaan eräs naapuruston sairaseläkeläinen. Pienistä ystävällisistä sanoista kadulla tavatessa on kuukausien mittaan kehittynyt pikkupummaamisen kierre. Tyyppi on niin kaveria vailla kuin voi olla ja rahaakin on vähän, niin on näköjään päättänyt ratkaista nämä ongelmat kertaheitolla.

Tikusta asiaa joka käänteessä kun vaan pystyy. Pidän autoani kadun varrella parkissa ja jos sinnepäin kävelee, niin melko varmasti tyyppi hyökkää lymystään ja on jotakin asiaa. Täysin turhia juttuja pulpattaa. Yleensä kyse on siitä miten hän on niin helvetin kiireinen, joka on aika omituista, onhan tyyppi nelikymppinen sairaseläkeläinen. Kamalan paljon on vaan asioita hällä koko ajan toimitettavana. Siinä pitäisi sitten kait olla vaikutettu ja myötätuntoinen.

Kaava alkaa vaan paljastumaan. Juttuun pitää päästä ja sitten alkaa verenimeminen. Kyselee mihinkä olet autollasi lähdössä, niin jos vastaan että marketeilla käyn, on sellaista pientä sitten mitä voisit samalla hälle tuoda. Kun ei hän nyt itse kerkiä mihinkään. Kuten purkki maitoa, yksi kurkku, sytkäri, ranskanleipä jne. Aina jotakin pientä yksi kerrallaan, mistä ei kehtaa pyytää maksuakaan takaisin. On kyllä hyvin huomionut tämän.

No mikäs tuossa. Ei ole järin merkityksellistä. Mutta viimeaikoina on alkanut avautumaan mt-eläkeasioistaan ilmeisen varmana siitä että nyt ollaan jo kavereita. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa oikeasti vituttamaan oma sosiaalisuus ja ystävällisyys. Selkeästi näkee, että onhan siihen ihmisillä syynsä kun eivät tutustu omituisiin höpöttäjiin liian herkästi. Aina pitää kaikki kantapään kautta oppia.

Vappujuomia ajattelin käydä alkosta hakemassa vielä tänään, mutta verhojen välistä kadulle pälyilyksi menee ettei se hyyppä hyökkää taas autolle ja vongu jotakin itselleen tuotavaksi. Typerintä olisi ainakin sanoa mihin on menossa. Todennäköisesti heti tulisi että kun kerran olet siihen suuntaan menossa niin tuoppas mulle samalla...
 
Sanot joskus takaspäin että "joo voin tuodakin, jos sinä vastavuoroisesti tuo minulle...." :)
 
Troyn naapuri vaikuttaa niin kiireiseltä, että jatkossa Troyn seuraavat tilipäivätkään ei välttämättä pysy vauhdissa. Sanoo vaan, et tulee vasta perjantaina, nyt viimeiset eurot hernekeittoon. *kilistää taskuja*
 
Itse tinttaisin nokkaan tuollaista lois -naapuria.
Sen jälkeen sais varmaan olla rauhassa.

Olen pari kertaa suorittanut sen ja voin sanoa että tehoaa ;)
 
Onneksi en ole Troyn kaltainen ystävällinen luonne vaan pohjimmiltani lähes Pyryfin veroinen mulkku (miehen jolta ei vanhalle työkaverilleen pientäkään palvelusta heru), joten en pysty samaistumaan, mutta tsemppiä toivotan silti. Laitan tarinan korvan taakse ja jatkossa varon entistä enemmän ajautumasta moro-tuttavuuksiin kenenkään lähistöllä asuvan kanssa.
 
Väkivalta kuulostaa just hyvälle ratkaisulle:nope:

Näinpä! Viimeisen päälle ojasta allikkoon ratkaisu olisi tuon tyypin kanssa ryhtyä sotaan. Kyllä mä alan vetämään sitä samaa roolia kuin tuokin, eli olen ihan saatanan kiireinen kokoajan. Sillä erolla että en edes kerkeä juttelemaan.
 
Rasitusvammaksi alkaa kulumaan eräs naapuruston sairaseläkeläinen. Pienistä ystävällisistä sanoista kadulla tavatessa on kuukausien mittaan kehittynyt pikkupummaamisen kierre. Tyyppi on niin kaveria vailla kuin voi olla ja rahaakin on vähän, niin on näköjään päättänyt ratkaista nämä ongelmat kertaheitolla.

Tikusta asiaa joka käänteessä kun vaan pystyy. Pidän autoani kadun varrella parkissa ja jos sinnepäin kävelee, niin melko varmasti tyyppi hyökkää lymystään ja on jotakin asiaa. Täysin turhia juttuja pulpattaa. Yleensä kyse on siitä miten hän on niin helvetin kiireinen, joka on aika omituista, onhan tyyppi nelikymppinen sairaseläkeläinen. Kamalan paljon on vaan asioita hällä koko ajan toimitettavana. Siinä pitäisi sitten kait olla vaikutettu ja myötätuntoinen.

Kaava alkaa vaan paljastumaan. Juttuun pitää päästä ja sitten alkaa verenimeminen. Kyselee mihinkä olet autollasi lähdössä, niin jos vastaan että marketeilla käyn, on sellaista pientä sitten mitä voisit samalla hälle tuoda. Kun ei hän nyt itse kerkiä mihinkään. Kuten purkki maitoa, yksi kurkku, sytkäri, ranskanleipä jne. Aina jotakin pientä yksi kerrallaan, mistä ei kehtaa pyytää maksuakaan takaisin. On kyllä hyvin huomionut tämän.

No mikäs tuossa. Ei ole järin merkityksellistä. Mutta viimeaikoina on alkanut avautumaan mt-eläkeasioistaan ilmeisen varmana siitä että nyt ollaan jo kavereita. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa oikeasti vituttamaan oma sosiaalisuus ja ystävällisyys. Selkeästi näkee, että onhan siihen ihmisillä syynsä kun eivät tutustu omituisiin höpöttäjiin liian herkästi. Aina pitää kaikki kantapään kautta oppia.

Vappujuomia ajattelin käydä alkosta hakemassa vielä tänään, mutta verhojen välistä kadulle pälyilyksi menee ettei se hyyppä hyökkää taas autolle ja vongu jotakin itselleen tuotavaksi. Typerintä olisi ainakin sanoa mihin on menossa. Todennäköisesti heti tulisi että kun kerran olet siihen suuntaan menossa niin tuoppas mulle samalla...


Ens kerralla kun tyyppiä näkyy, juokset iloisena häntä vastaan ja kehut kiten kiva oli nähdä, koskaolet vailla sitä-ja-tätä ja että naapuri sairaseläkäleisenä varmaan tuot sinulle sellaisen koska olet itse liian kiireinen hakemaan.

Toimii ainakin pubipummeihin: Jos kerkeet joka kerta pummaamaan niiltä ekaksi, alkavat pysyä kaukana.
 
Ens kerralla kun tyyppiä näkyy, juokset iloisena häntä vastaan ja kehut kiten kiva oli nähdä, koskaolet vailla sitä-ja-tätä ja että naapuri sairaseläkäleisenä varmaan tuot sinulle sellaisen koska olet itse liian kiireinen hakemaan.

Toimii ainakin pubipummeihin: Jos kerkeet joka kerta pummaamaan niiltä ekaksi, alkavat pysyä kaukana.

Just tuon taktiikanhan se Troyn naapuri on ottanu.
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös