Mun mielestä sen pitää ollakin niin. Selkeä ero työn ja vapaa-ajan välillä. Kotiinlähdön aika on ilon hetki, perjantai-iltapäivä vielä iloisempi ja kesälomalle jääminen on vuoden kohokohta. Sit on huolestuttavaa, jos lauantaina nukkumaan mennessä alkaa vituttaa, että kohta se on taas viikonloppu ohi ja joutuu töihin.
Se ei ollut tarkoitettu vitsiksi. Näköjään on mahdollista joissain piireissä se, että lausetta voi perustellusti pitää vitsinä.
Kertoisitko tästä meille lisää viimeistään 16.13 2016?
Mä muistan nuo!
Vuorotteluvapaalta paluu on se korkein testi. Voi sisarukset että Närpes!
Kauanko vapailit? Oon sitä joskus itekkin miettinyt, että saattais olla muutaman kuukaudenkin vapaalta aika rankka palata töihin, jos on vaan lomaillut. Työkaveri oli vuoden pois, kolmea pikkumukulaa hoiti kotona, että kyllä se mielellään töihin palasi. Toisaalta en mä muista, että yhdeksän kuukauden työttömyyden jälkeen ois ollu vaikea työelämään totuttautua.
Olen ollut kerran puoli vuotta ja kahdesti 3 kuukautta v-vapaalla. Uuteen paikkaan meno on vähän eri asia, mutta v-vapaalta tulossa tietää mitä on odotettavissa. Työtoverit suattaa hiukan ilkeillä jne.
Työkaverilleni töihin paluu oli myrkkyä senkin takia, että hän oli saanut sen vuorotteluvapaakorvauksen (vai mikä se on) lisäksi kotihoidontukea ja kehuskeli, että tulee kannattavammaks olla se vuosi kotona kuin käydä töissä. Sitten joku taho muuttikin mielensä ja perivät kaikki vuoden aikana maksetut kotihoidontuet kerralla takaisin eli samoihin aikoihin kuin palasi töihin, tuli kotiin iso lasku ja sitten saikin mennä lainaneuvotteluun.
Heh. Ei vaan ollut ottanut asiasta selvää.
Mites tässä projektissa muuten kävi?
Kaippa tuo nousujohteisuus vaatisi itseltäkin toimenpiteitä -> Työpaikan vaihto muutaman vuoden välein. Ei tosin nappaisi jatkuvasti opetella uusia systeemejä ja henkilöitä.
Tuotahan se vaatii. Tai sitten on firmassa, joka on niin pieni, että muita urapolkuja ei ole.
