Edustuksellisessa demokratiassa kansa antaa valtakirjan edustajilleen. Noiden edustajien odotetaan sitten toimivan maan parhaaksi. Hypoteettinen ääripää on se, että eduskunnassa ei äänestetä ollenkaan, vaan äänestysnappulat ovat kansalaisten kotona. Edustuksellisen demokratian synnyn syyt ovat selvät. Kansalaisilla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia perehtyä kaikkiin asioihin niin syvällisesti kuin päätöksenteon kannalta olisi tarpeen.
Sanonta, kyllä kansa tietää, ei pidä monessakaan mielessä paikkaansa. Kansan ”tiedon” väheksyminen tunnutaan kuitenkin hyvin herkästi tulkittavan demokratian väheksymiseksi ja ”komentoyhteiskunnaksi”. Jos kansan näkemyksiä (galluptuloksia) eri asioissa vertaillaan analyyttisesti, löydetään lukuisia ristiriitaisuuksia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että gallupeissa pääosa ihmisistä antaa vastauksen muutaman hetken mietittyään pelkästään kysyttävänä olevaa asiaa. Ihmiset eivät mieti galluppeihin vastatessaan asioiden riippuvuussuhteita toisiinsa tai niiden laajakantoisia vaikutuksia.
Tämän takia meillä on edustuksellinen demokratia. Sen tehoa vesittää melkoisesti tuo topiikin avauksessa mainittu galluppolitikointi. Jos edustajan tärkein tehtävä on varmistaa valintansa seuraavalle kaudelle (kuten se ikävän usein on), on seurauksena tapahtumaköyhää ja tasapaksua politiikkaa.