Vain elämää 2013

[WebSlave]

Nyt kun viimeinenkin jakso tuli ulos, niin jonkinlainen loppukaneetti. Yritin tiivistää.

JUKKA POIKA
Musiikki: Ne biisit, jotka JP varioi omaan tyyliinsä toimivat sinällään mainiosti, mutta varsinaiset propsit tulee kahdesta yllätyksestä, eli Juppihippipunkkarin jatsiversiosta ja Hanhiniemen Lautalla-kappaleen new age-versiosta. Kaveri selvisi mainiosti mukavuusalueensa ulkopuolella.
Persoona: Leppoisuudestaan ja näennäisestä rentoudestaan huolimatta jäi jotenkin vähän etäiseksi ja laskelmoivankin oloiseksi sanomisissaan. Oman tiensä kulkija, eikä siinä mitään.

ILKKA ALANKO
Musiikki: Pysyttäytyi aika pitkälti omalla alueellaan, paitsi Hanhiniemen biisissä, jonka pisti jatsiksi. Plussaa myös Jukka Pojan varhaistuotannosta poimitusta kappaleesta. Kuten aiemmin totesin, tulkintaskaala on aika kapea. Sen kyllä hallitsee täydellisesti rutiinillaan.
Persoona: Rock-kukosta löytyi pehmeämpikin puoli, mutta oli muuten kaiken kaikkiaan odotetun kaltainen. Toimi tilanteessa kuin tilanteessa kuitenkin luontevasti ja osallistuvasti.

ANNA ABREU
Musiikki: Osaamistaan ei käy kieltäminen. Oli epämukavuusalueella kielen ja tyylilajien takia, mutta klaarasi sen mainiosti. Tulkinnoissa ehkä oli vähän sellaista meininkiä, että tietynlaista tulkintaa imitoitiin sen sijaan, että oltaisiin tulkittu itse. Kokonaisuutena yllätti kuitenkin positiivisesti.
Persoona: Hauska ja impulsiivinen ja ihan hyvin kartalla vanhempien artistien kanssa. Jännittäminen ehkä vähän yllätti, uraa on kuitenkin jo jonkin verran takana.

MAARIT HURMERINTA
Musiikki: Odotin enemmän, koska pidin Maaritia armoitettuna tulkitsijana. Ei kuitenkaan ollut ihan kotonaan muiden artistien biisien kanssa. Klaarasi toki, muttei saanut kappaleita ihan syttymään niin paljon kuin oletin. Pysyi pitkälti mukavuusalueellaan. Ehkä ikä alkaa vaikuttaa ääneen. Oma biisi (duetto) toimi parhaiten.
Persoona: Ainut yllätys oli vesisotajekutus, muuten pitkälti sellainen porukan emo, kuin odotinkin.

PAULI HANHINIEMI
Musiikki: Pauli tekee biisistä kuin biisistä oman kuuloisensa. Vakuuttavasti, mutta on myös tyylinsä vanki. Totesi useammankin kerran, että muut jollain tavalla tulkitsivat hänen biisinsä sanoituksen (musiikillisesti) paremmin kuin hän. Siideripissis ja Kurt Weil-versio Abreun biisistä sentään olivat irtiottoja tutusta.
Persoona: Kova puhumaan ja hakee filosofiaa ja symboliikkaa kaikesta. Ego siis ainakin kohdillaan. Vahvuus ja heikkous samalla, mutta mukava ja rento tyyppi.

LAURA NÄRHI
Musiikki: Ei poistunut mukavuusalueelta. Tulkintatapa on kapea, mutta sopii hänelle. Ei pidä "eteeriseksi" kutsumisesta, mutta sitä hän kaikista biisestä jollain tavalla tekee. Kauniisti toki, mutta siinä mielessä naispuolinen Ilkka Alanko - yhden äänen artisti.
Persoona: Mukava, mutta ei erityisen mieleenjäävä. Koki ne tunteet, joita pitikin tuntea, mutta jotenkin oma persoona ja syvyys ei välittynyt, jos niitä oli.

JUHA TAPIO
Musiikki: Abreun lisäksi porukan yllättäjä. Ehdoton ammattilainen ja aivan käsittämättömän hyvä laulaja (tarkoitan ääntä ja puhtautta). Pystyi vaihtamaan tyylilajia, joskin veti sitten vähän yli showelkeissä irtautuessaan rockimpaan meininkiin. Stadion/festarimeininki vaikuttaa epäuskottavalta, kun yleisönä on kuuden hengen pöytäseurue.
Persoona: Mukavan ja maanläheisen oloinen kaveri, arvot kohdillaan. Koska minulla ei ollut aiempaa tietoa, niin positiivinen yllätys tältäkin osalta.

 

[PeeVee79]

Mää yllätyin siitä, kuinka paljon tykkäsin sarjasta. Tässä menneiden viikkojen aikana on useaan otteeseen tullut katseltua esityksiä uudestaan ja uudestaan Ruudusta. Yleensä en pahemmin perusta kotimaisista ohjelmista, tai musiikkiohjelmista, puhumattakaan kotimaisista musiikkiohjelmista, mutta jokin tässä vain koukutti.

Kolme esitystä on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Juha Tapion Springsteenmäinen Music Everywhere, Pauli Hanhiniemen sydäntäriipivä Minä olen, sinä olet ja Anna Abreun energinen Valehtelisin jos väittäisin.

Suurin positiivinen yllätys oli ehdottomasti Anna Abreu. Likka on kehittynyt muutamassa vuodessa ihan hemmetisti. Eväitä olisi todennäköisesti vaikka mihin asti, mutta valitettavasti edustamansa musiikkityyli tuppaa hukkumaan massaan. Muutamat aika selkeästi kopioidut maneerinsa alkoi jo ottamaan silmään, mutta ne annettakoot anteeksi.

Persoonana eniten yllätti Hanhi Pauliniemi. Vanhan liiton suomirokkareista nyt vaan on muodostunut päähän jonkinasteinen kuva ja tuon kuvan ohjelma romutti ainakin Paulin osalta täydellisesti. Mielettömän karismaattinen esiintyjä, loistava tyyppi. Ton jätkän höpöttelyä vois luultavasti kuunnella pidemmänkin aikaa.

Laura Närhestä hokasin vasta viimeisessä jaksossa sen, että ääni on parhaimmillaan korkeammalla. Heti jos pitää laulaa matalempaa, niin ääni katoaa. Tehosekoittimen biisissä Laura kuulosti pirun hyvältä, mutta aika monta muuta kappaletta meni ohjelmassa heikommin.
Muutenhan Laura on ihana...

Juha Tapion musiikista en ole koskaan pahemmin piitannut, mutta eihän tuon ammattitaitoa voi kiistää. Ääni on parasta a-luokkaa ja tekemisestä huokuu ammattitaito.

Ilkka Alangon tuotanto on ittelle jäänyt aina aikalailla etäiseksi. Kyllähän noita biisejä on radiosta aina kuullut, mutta Ilkan ääni ei koskaan ole oikein miellyttänyt. Muutaman kerran pääsi kuitenkin yllättämään ja ääni kuulosti jopa hyvältä.

Maarit ja Jukka Poika oli sitten ne, jotka ei meikään iske. Maaritilla taisi joku ok-veto sarjassa olla, mutta muuten ei kumpikaan uppoa.

 

[Mosse]

Arvostelu itselle: Älä dumaa etukäteen ihmisiä.

Ajattelin, ettei tämä voi mitenkään nousta ykköskauden veroiseksi, mutta niinpähän vaan nousi. Miehet olivat herkempiä luonteiltaan kuin jotkut Nipat ja Cheeckit. Naiset heittäytyivät enemmän epämukavuusalueelle kuin Kutri-Helena tai Kaija Koo.

Suurin yllättäjä Anna. Pettymyksiä ei edes ollut.