Puolen tunnin lisä ohjelma-aikaan kieltämättä on onnistuneesti tuonut lisäarvoa tähän formaattiin. Enemmän juttelua ja taustaa sekä päivän artistin, että muiden artistien lähestymiskulmien kannalta. Plus tietysti ne täysimittaiset esitykset.
Laura Voun "sexyversio" Tänä yönä taivaaseen -biisistä on ehkä kahden ensimmäisen jakson kohokohta, eikä se kantriversio Särkyneestä enkelistäkään lainkaan huono ollut.
Nikke Ankara, kuten räppärit aiemminkin on onnistunut odotuksia paremmin. Ensimmäisen esityksen jälkeen kaveri vapautui vähän jännityksestään. Nyt tuotanto (ja Nikke mukana) virittää jotain "säpinää" Niken ja Petran välille, vaikka Petra on onnellisesti naimisissa. No, showta pitää olla.
Lindholmia veikkasin kauden tylsimmäksi versioijaksi, mutta kuten Kuustosenkin kanssa, erehdyin raskaasti. Punk-Ollin paluu oli hieno oivallus. Enemmän punkhuutoa olisin kaivannut, mutta toisaalta viisi päivää vielä pitäisi laulaa, joten ei voi huutaa ääntään hajalle. Ja kunhan näette Robinin jakson...
Samu Haber on vetänyt hienosti, mutta vailla sitä viimestä "awe"-efektiä. Minulle tuli yllätyksenä, että kaveri on noinkin baritoni. Kuvittelin tenoriksi, koska ylä-äänet toimivat niin vahvasti.
Päätän raporttini artisteista tältä osin tähän toteamalla, että vahvasti koukuttaa tämäkin kausi.