Tie huipulle pitkä ja kivinen
8/21/2011 | Tuija Helander
Kalevan Kisat nostivat jälleen parrasvaloihin uuden nuoren urheilijan. Vasta 14-vuotias Johanna Matintalo teki suorastaan uskomattoman juoksun naisten 800 metrillä juosten ajan 2.05,87. Laskin äimistyneenä, ettei kahta kierrosta juosta peräkkäin 63 sekuntiin ilman jonkinmoisia nopeusominaisuuksiakin, joten kysymys ei voi olla pelkästään lapsuutensa lenkkipolulla kuluttaneesta kilometrinnielijästä.
Lisätutkinnan jälkeen havaitsin, että Matintalo on tehnyt kovia tuloksia myös pikamatkoilla. Tulokset 300m 40.14, 100m 12.92 (-0.6m/s) ovat nekin ällistyttävän kovia, samaa luokkaa mitä esimerkiksi Ella Räsänen on tehnyt saman ikäisenä. Näiden lisäksi Matintalo hallitsee kestävyysmatkat.
Nuorten lupausten jalostaminen kansainvälisen tason urheilijoiksi on aina puhuttanut yleisurheiluväkeä. Usein kuulee sanottavan, että ”järjestelmä” pilaa nämä lupaukset. Olisi hyvä joskus myös miettiä, millaista tietä tuloksiin on tultu. Onko taustalla monen vuoden systemaattinen valmennus, vai onko kyse enemmänkin vain monipuolisesti lapsena liikkuneesta luonnonlahjakkuudesta, vai molemmista?
Huippu-urheilu vaatii äärimmäisiä fyysisiä ominaisuuksia. Nykyään ongelmana on arkiliikunnan vähäisyys ja sen takia heikko pohjakunto urheilijoiden tullessa systemaattisen harjoittelun pariin. Lisäksi nuorten harjoittelun on todettu olevan hyvin lajinomaista, mikä lienee osittain seurausta hienoista sisähalleistamme. Riskinä on joko vammautuminen tai maksimin saavuttaminen ennen aikuisikää.
Entä miten nuori urheilija kestää harteilleen kasatut paineet ja odotukset sekä mahdolliset pettymykset ja vastoinkäymiset tulevaisuudessa? Pudotus nuorisohuipulta tavallisten kuolevaisten joukkoon on kova. Se voi tuntua jopa niin kovalta, että usko omiin kykyihin katoaa lopullisesti. Pohdin tätä ongelmaa Juoksijassa nro 8 syvemmin omien kokemusteni kautta. Nousu lupaaviin tuloksiin nuorena kun oli helppoa, mutta näiden lupausten lunastaminen aikuisena huomattavasti vaikeampaa
Nousu maailman huipulle yleisurheilussa edellyttää monen asian loksahtamista kohdalleen. On hyvä muistaa, että vaikka matka sekunneissa ja senteissä on lyhyt, ovat nuo sentit ja sekunnit sitä pidempiä mitä lähemmäksi huippua mennään, eivätkä lahjakkaimmankaan nuoren lupaavat tulokset takaa vasta kuin hyvän alun tälle kivikkoiselle tielle.
Nyt meillä näyttäisi olevan käsissämme kaikkien aikojen lahjakkuus. Toivotaan, että Johanna Matintalon kohdalla kivikot vältetään ja harjoittelu pysyy maltillisena, paikat ehjinä ja pää kylmänä.
