Kreikka-keskustelun tolkuttomuudet
Tänään maanantaina käydään Kreikan kannalta mahdollisesti kohtalokkaita neuvotteluita maalle aiemmin myönnetyn rahoituspaketin viimeisen erän maksamisen ehdoista. Pitkään jatkuneiden neuvotteluiden aikana suomalaisessa julkisessa keskustelussa on pyörinyt omituisia harhakäsityksiä, jotka ovat usein kertoneet enemmän näiden näkemysten lausujien omista mieltymyksistä kuin tosiasioista.
Seuraavassa käydään läpi viisi Kreikan tilanteeseen liittyvään usein suomalaisessa julkisuudessa esitettyä harhakäsitystä.
1 Kreikka on vältellyt julkisen talouden säästöjen sekä työmarkkinareformien tekemistä. Jos Kreikka olisi toimeenpannut rivakasti tiukan säästöohjelman sekä tehnyt riittävät työmarkkinareformit, maa ei olisi enää talouskriisissä.
Kreikka hyväksyi vuonna 2010 IMF:n, EKP:n ja EU:n määräämän sopeutusohjelman, jonka tavoitteena oli sopeuttaa maan julkista taloutta summalla, joka vastasi 16 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Tämän ja sitä seuranneiden ohjelmien seurauksena Kreikan julkinen sektori on supistunut huomattavasti. Finanssikriisiä edeltäneeseen vuoteen 2007 verrattuna Kreikalla on nyt yli 68 000 työntekijää vähemmän julkisella sektorilla.
Leikkaukset ovat kohdistuneet rankasti myös tulonsiirtoihin. Lähes aina syvät lamat ja työttömyyskriisit johtavat maksettavien sosiaalietuuksien summan kasvuun, mutta Kreikassa niiden nimellissumma on hämmästyttävästi vähentynyt. Säästöohjelmalla on ollut dramaattisia vaikutuksia maan bruttokansantuotteeseen, joka on nyt yli 25 prosenttia alemmalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä.
Jos työmarkkinareformeilla tarkoitetaan hintakilpailukykyä parantavia toimenpiteitä, on niitäkin toteutettu Kreikassa enemmän ja rivakammin kuin yhdessäkään toisessa länsimaassa toisen maailmansodan jälkeen. Reaalipalkat ovat laskeneet Kreikassa noin 30 prosenttia vuodesta 2010 alkaen ja ovat tippuneet nyt noin vuoden 2000 tasolle. Keskimääräiset vuosipalkat ovat Kreikassa noin 50 prosenttia Saksan vastaavista. Korkean työttömyysasteen lisäksi palkkoja ovat alentaneet monet konkreettiset työmarkkinaheikennykset, kuten muun muassa keskitetyistä palkkaneuvotteluista luopuminen.
2 Kreikan talous oli vahvalla kasvu-uralla vuonna 2014, mutta Syrizan nousu valtaan on estänyt Kreikan talouden elpymisen.
Syriza nousi Kreikassa valtaan vuoden 2015 alussa, mutta vuoden 2014 ensimmäisillä vuosineljänneksillä nähty aneeminen talouskasvu kääntyi talouden supistumiseksi jo vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä – siis ennen Syrizan hallituksen aloittamista. Lisäksi on olennaista havaita, että vuonna 2014 ainoa Kreikan talouden kasvava sektori oli turismi. Esimerkiksi rakennusala supistui peräti 16 prosenttia vielä vuonna 2014.
3 Neuvotteluiden jatkuva takkuaminen on johtunut Kreikan hallituksen haluttomuudesta tehdä myönnytyksiä.
Kreikan hallitus on joustanut lähes kaikissa vaatimuksissaan. Se on muun muassa esittänyt, että julkisen sektorin on pyrittävä kahden prosentin perusylijäämään (korkomenoista puhdistettu ylijäämä) vuonna 2016, 2,5 prosentin perusylijäämään 2017 ja tämän jälkeen 3,5 prosentin perusylijäämiin seuraavina viitenä vuonna*. Käytännössä tällaisen talouspolitiikan toteuttaminen edellyttää tiukan talouskurin jatkamista. Kreikan hallitus on siis jo hylännyt keynesiläisen elvytysohjelmansa ja on myöntynyt talouskurin toteuttamiseen. Kreikan hallitus on myös hyväksynyt varhaiseläkeiän korottamisen ja useiden arvonlisäverokantojen nostamisen.
Neuvottelujen hidas eteneminen ei ole johtunut Kreikan kompromissikyvyttömyydestä, sillä Syriza on jo käytännössä kokonaan hylännyt niin sanotun Thessalonikin ohjelman, jonka toteuttamiselle se sai mandaatin vaaleissa. Tosiasiassa neuvotteluiden hitaus johtuu troikan (IMF, EKP, EU:n komissio) täydellisestä kompromissihaluttomuudesta.
Toistaiseksi troikalle on kelvannut vain Kreikan ehdoton antautuminen pienimmissäkin asioissa. Neuvotteluissa Kreikka on pitänyt ehdottomasti kiinni ainoastaan lupauksestaan suojella pieniä eläkkeitä, sillä Kreikassa lähes puolet eläkkeensaajista elää köyhyysrajan alapuolella.
Etenkin IMF on kuitenkin vaatinut massiivisia leikkauksia eläkkeisiin. Eläkeleikkauksilla olisi tarkoitus saada kokoon yhtä prosenttia Kreikan bruttokansantuotteesta vastaava summa, mikä tarkoittaisi pienituloisimpien muutaman sadan euron eläkkeen leikkaamista kolmasosalla.
Sitä, että Kreikan hallitus ei ole toistaiseksi suostunut tällaisiin toimenpiteisiin, on vaikea nähdä todisteena kompromissikyvyttömyydestä.
4 Kreikan euroero tarkoittaisi sille väistämättä taloudellista katastrofia.
On totta, että eroaminen EMUsta aiheuttaisi Kreikalle ongelmia. Drakman devalvoitumisen myötä tuontituotteiden hinnat kohoaisivat ja erilaisten tuontihyödykkeiden saanti vaikeutuisi. Tämä todennäköisesti vaikeuttaisi Kreikan tilannetta entisestään noin puolen vuoden ajaksi, mutta oman valuutan liikkeellelaskun jälkeen olisi todennäköistä, että tilanne lähtisi nopeasti parantumaan.
Ennen kaikkea kotimainen kysyntä pääsisi elpymään, kun Kreikan hallitus voisi muuttaa finanssipolitiikkansa elvyttäväksi. Tämä on erittäin keskeinen seikka Kreikan kaltaisessa maassa, jossa bruttokansantuotteesta 75 prosenttia tulee kotimarkkinoilta. Lisäksi omaan valuuttaan siirtyminen auttaisi myös Kreikan vientisektoria.
On myös syytä ottaa huomioon, että Kreikassa on jo käynnissä täydellinen taloudellinen katastrofi. Työttömyysaste on yli 25 prosentissa, BKT ja palkkataso ovat romahtaneet, lääkkeistä sekä muista tuontihyödykkeistä on jo nyt pulaa ja monet tartuntataudit ovat lisääntyneet uhkaavasti. On siis kummallista esittää, että Kreikka saattaisi ajautua katastrofiin joidenkin toimenpiteiden seurauksena.
Kreikka on jo katastrofissa monivuotisen talouskuripolitiikan takia.
5 Kreikan kriisi on onnistuttu kapseloimaan eikä Kreikan euroerosta koituisi enää haittaa muille EMU-maille.
Kreikan eroaminen EMUsta johtaisi välittömästi etenkin Portugalin ja Espanjan valtionlainojen korkotason nousuun. Nousu saataisiin pysähtymään EKP:n OMT-ohjelman avulla, mutta OMT:n käynnistämisen edellytyksenä on Euroopan vakausmekanismista saatavan suoran tuen vastaanottaminen. Toistaiseksi EVM-lainojen edellytyksenä on kuitenkin ollut tiukan talouskurin toteuttaminen.
Näin ollen OMT:n käynnistäminen edellyttäisi sitä, että jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevat Italia, Espanja ja Portugali ajettaisiin yhä syvempään ahdinkoon, mikä pakottaisi koko euroalueen takaisin lamaan. Tämä johtaisi hyvin mahdollisesti etenkin eteläisessä Euroopassa laajamittaisiin poliittisiin muutosvaatimuksiin, jotka saattaisivat johtaa koko EMUn kaatumiseen.
On myös hyvin mahdollista, että Kreikan toipuminen eroa seuranneen alkushokin jälkeen lisäisi paineita euroeroa kohtaan muissakin kriisimaissa, vaikka ne onnistuisivat jotenkin välttymään korkokriisiltä. Joka tapauksessa yhden jäsenmaan eroaminen EMUsta johtaisi tilanteeseen, jossa minkä tahansa euromaan EMU-ero näyttäytyisi rahoitusmarkkinoille mahdollisena vaihtoehtona tulevaisuudessa. Tämä vähentäisi euroalueen houkuttelevuutta sijoituskohteena ja pakottaisi EKP:n käyttämään OMT:tä säännöllisesti tulevaisuudessa.
Lauri Holappa