Bobakki
@f1hog
Minun on jotenkin vaikea uskoa, ettei edes Sennan fani pitäisi häntä täysin häikäilemättömänä radalla - toisaalta se täydellinen periksiantamattomuus oli myös osa hänen suuruuttaan. Jopa kierroksellaohitukset hän teki niin pienillä marginaaleilla, ettei virheisiin jäänyt varaa. Vaikkapa se kuuluisa kolhu Schlesserin kanssa 1988, miksi niin hirveä kiire? Tai Australian sadekisa vuotta myöhemmin, jossa törmäsi Brundleen takasuoralla. Sennan näkemys ratatapahtumien suhteen oli hieman karrikoiden se, että hän määritteli oikean ja muut olivat väärässä. Esimerkkeinä vaikkapa peippailu tallikaveri de Angelisin kanssa Etelä-Afrikassa '85, saman vuoden Monacon aika-ajo, Estorilin lähtösuoran Prostin työntäminen kohti varikkomuuria '88, ohitusyritys Nanninista Unkarista 1990 tai Schumacherin pidättely hajoamassa olevalla autollaa Brasilian 1992 alkukierroksilla.
Jos verrataan Schumiin, niin ero on minusta siinä, että saksalainen oli laskelmoivampi - hän oli röyhkeä, kun se oli tarpeen, kun taas Sennan lähestymistapa oli liki koko ajan do or die. Sennalla oli mielestään aina oikeutus omille teoilleen, Schumacher nöyrtyi välillä jopa tunnustamaan virheensä.
En usko, että tuollainen kirja, johon kerättävät kommentit ovat väkisinkin ylistäviä, antaa kovinkaan älykästä kuvaa Sennasta. Samoin jos kysytään kommenttia kuolleesta legendasta, ei yleensä ole kovin korrektia kertoa mitään erityisen negatiivista. Toki on täysin selvää, että kilpakumppaneilla on suuri kunnioitus aikansa suurinta tähteä kohtaan - niin uskomattomia asioita teki Senna autolla parhaimmillaan. On myös huomioitava se, että Ayrton oli erittäinkin mukava niille, joiden ei kokenut olevan tasollaan, mutta toisaalta taas hyvin varautunut ja kummallinen niiden suhteen, jotka koki uhaksi (erityisesti Prost, vähemmässä määrin esim. de Angelis).
Esim. Jo Ramirez kuvaa Sennan persoonaa varsin monipuolisesti elämäkerrassaan. Ramirez oli sekä Sennan että Prostin ystävä (varmaan aika harvassa ylipäätään), ja antaisin hänen tekemilleen huomioille aika paljon painoarvoa. Hän, kuten monet muutkin, ovat korostaneet täydellistä peräänantamattomuutta ja kyvyttömyyttä myöntää omia virheitä tai oman lähestymistavan puutteita toisaalta osana suuuruutta, toisaalta syynä siihen, että hänestä jäi monille varsin kaksijakoinen kuva.
