Se oli keväällä 2002, alikkina, hölli+velvi. Torspai-iltana vielä kotiin päästyä siemailin kaljaa kuin ei mitään. Persjantai-aamuna ihan kuollut olo. Kuumetta oli lähemmä 39, lauantaihin mennessä jo 40. Sunnuntaina mietin jo hakeutumista Hyrylän veksiin koska jo sängystä ylös pääseminen tuntui ylivoimaiselta, saati matkustaminen kassulle. Päätin kuitenkin purra hammasta ja hankkiutua kotikasarmille. Aamulla avolle ja tuomion antamiseen ei montaa minuuttia mennyt: osastolle. Maanantai kului pääasiassa samoin kuin se velvikin, nukkuessa. Tiistaina alkoi olo olla jo verrattain hyvä, keskiviikkona ei kuumetta enää lain. Pitivät kuitenkin vielä torstain osastolla, päästivät perjantaina pois ja seuraavalle velville.
Vittumaista siinä oli se voimattomuuden tunne, kun pahimmassa vaiheessa ei tahtonut pystyssä edes pysyä. Myöhemmin ajatellen se hampaan pureminen oli väärä toimenpide, meinaan miehän altistin ne lomabussin muut jätkät tartunnalle myös. Olis vaan pitäny suosiolla sanoo faijalle että vie miut Hyrylään.
