Miettii, mitä esimerkkejä useat heteroperheet ovat olleet. Miettii, kuinka maailma muuttuu - niin kuin sen pitäisi muuttua - normaalinpaan, avoimempaan ja älyllisesti vauraampaan maailmaan. Vastaan kyllä. Minulla on utopia.
Ei lapsi ole mikään helvetin lelu. Kyllä sitä pitää ajatella myös siltä kantilta, että lasta ei kiusattaisi koulussa eriarvoisena. Mihin en usko - lapsi hyväksyy kasvattajansa, olivat ne sitten susia tai juoppoja, melko nopeasti normaaleiksi kasvattajikseen. Tässä suhteessa lapsi tuskin katsoisi kasvattajiaan kieroon, varsinkaan, jos ympärillä on oikeasti rakastava perhe. Jokainen lapsi kokee myös lapsuudessaan hyväksynnän puutetta, se on miltei luonnollista. Jokainen lapsi kuulee joskus naljailua toisen vanhemmista.
Juopoilla, narkkareilla ja sun muilla hunsvoteilla on helvetisti paljon helpompaa adoptida skidi, ihan rikosrekisterin omaavillakin. Kuka meistä on oikea sanomaan, että he olisivat parempia vanhempia kuin homopariskunta, jotka ovat kenties puolet elämästään taistelleet oikeudestaan ei vain kasvattaa, vaan myös auttaa lapsia.
Tämän sanon lastenkodissa kasvaneen vahvalla rintaäänellä.