Kalevan puolikas
Viime pyhänä luisteltiin Kalevan kierroksen puolimatkojen kisa, 21,1 km, Seinäjoen tekojääradalla. Luistelu on siis kierroksen ensimmäinen osalaji kuudesta. Olen ehtinyt harjoittelemaan jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut. Pakkaset kera tuiverruksen estivät lajiharjoittelua.
Innostuin osteskelemaan pikaluistimia pari viikkoa ennen kisaa. Minulla on retkiluistimet, jotka ovat radalla vähän hitaammat kuin oikeat pikaliukuimet olisivat. Valkeni, ettei pikaluistimia myydä urheilukaupoissa, vaan niitä hankitaan maahantuojilta suoraan. Heidän varastot puolestaan ovat jo tyhjänä. Syy: Hollannin kanaalit ovat jäässä taas ja hollantilaiset ovat jo ostaneet koko tuotannon. Suurin osa valmistajista on hollantilaisia. Vielä ymmärsin, että uudet luistimet kaipaavat mittavaa kunnostusta ennen käyttöä. Terää väännetään loivalle kaarelle vasempaan, ja sitten hiotaan pieni kuperuus. Tämä vie useita viikkoja, joten olin pahasti myöhässä.
Vuokrasin kuitenkin paikanpäältä ne luistimet. Kokeilin ennen lähtöä ja homma tuntui onnistuvan, vaikka asiaa ensimmäisen kerran eläessäni kokeilin. Kuvittelin, että nilkat nuljuaisivat, mutta olo oli varsin vakaa. Kaarteen luistelu on pikaluistimilla helpompaa kuin retkiluistimilla, mutten sitä kaarretta hallitse vieläkään. Vauhdin pitäisi kiihtyä kaarteessa ja nopeus pidetään yllä suorilla. Minulla menee päinvastoin, tai oikeastaan vauhti hiipuu kaarteessa.
Oma erä lähti. Ensin luisteltiin nollakisaajan perässä lämmittelykierros, jolloin letka venähti. Sitten pamahti laukaus ja kisa alkoi. Vain 53 kierrosta 400 m:n radalla edessä. Rataluistelu perustuu peesaukseen. Pitäisi olla ryhmä samantasoisia luistelijoita, jotka etenevät vuorovedolla. Löysin kaksi nuorta miestä, joiden peesissä pysyttelin. Heidän vauhti oli kuitenkin turhan kova, en olisi jaksanut maaliin asti. Jäin porukasta, eikä uutta löytynyt, joten etenin yksin. Jonkin verran masensi, kun oli vielä 38 kierrosta jäljellä ja tuntui jo väsyvän.
Kummasti kuitenkin jaksoi, ja kun oli enää 20 kierrosta jäljellä olo taas virkistyi. Viimeiset 15 kierrosta luistelin taas letkassa. Olisin itse päässyt vähän kovempaa, mutta toisaalta en millään kyennyt irtautumaan tuosta ryhmästä. Viimein koitti maali.
Aikani parani reilun kolme minuuttia viime vuoteen nähden. Tähän olen hyvinkin tyytyväinen, vaikka hävisin toki parhaalle huomattavasti edelleenkin. Varmaan kalusto auttoi merkittävästi. Ehdin myös luistella enemmän ennen kisaa kuin viimeksi. Tänä vuonna en kaatunutkaan. Siitä tuli jo paljon hyvää.
Nyt täytyy keskittyä hiihtoon, sillä se on seuraava osalaji maaliskuun loppupuolella. Mistähän sitä epoa?:doubtful: