Itse näen asiassa neljä astetta: kiinnostuminen, ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen.
Kiinnostuminen
Toisen ihmisen persoona tai ulkonäkö (tai molemmat) saavat aikaan halun tutustua kyseiseen ihmiseen paremmin. Jollei ole itse ujo, johtaa yleensä lähestymisyrityksiin. Vaivihkaa omia intressejä paljastamatta tai rohkeammilla suoremmin.
Ihastuminen
Sen tiedostaminen, että juuri tuon ihmisen kanssa haluaisi päästä lähempiin tekemisiin. Kohdehenkilöstä tiedetään jo jonkin verran, eikä tiedetyt asiat haittaa, päinvastoin, ne tukevat positiivista mielikuvaa kohdehenkilöstä. Tässä vaiheessa kiinnostus muihin vähenee, koska omilla toiveilla on selkeä kohde.
Rakastuminen
Tässä vaiheessa järki heitetään nurkkaan. Ollaan hullaantuneita, koetaan fyysisiä oireita siitä, ettei olla kohteen kanssa. Tunne vie miestä/naista ja työ tai opiskelu on toissijaista. Yleensä on myös jo saatu vastakaikua tunteille, koska aivot ovat antaneet "luvan" rakastua.
Rakastaminen
Löytyi varmuus. Hän on se, jonka kanssa halutaan jakaa elämä, mieluiten loppuelämä. Tiedetään jo, ettei hän ole täydellinen, mutta hänen vikansa eivät haittaa. Enhän täydellinen ole minäkään. Luultavasti vähemmän täydellinen. Molemmat rakastavat ja sietävät toisiaaan sellaisina kuin ovat. Yhdessä on hyvä olla hyvinä ja huonompinakin päivinä.
Toisin sanoen "asteikolla" eteenpäin siirtymiseen vaaditaan aina enemmän tuntemusta kohdehenkilöstä. Kiinnostuksen ja ihastumisen tapauksessa kyseessä on enemmän omassa päässä muodostetusta mielikuvasta, usein vielä rakastumisessakin (koska hullaantuminen estää näkemästä huonoja puolia/välittämästä niistä). Mutta rakastamisessa toinen hyväksytään nahkoineen karvoineen.
