Nuo Ylösen perustelut ontuvat joissakin kohdin. Lähinnä siten, että hän esittää liian yksikertaistavia väittämiä. Tässä pari:
- Säästöpolitiikan sijasta pitäisi elvyttää. Tämähän on Keynesiläistä teoriaa. Nyt keskeinen ongelma on, että sitä elvytystä on jatkunut yhtäkestoisesti vuosikymmeniä putkeen. Eli velkaa on kasattu velan päälle. Politiikot eivät muuten itsenäisesti ole ajaneet maita säästökuureille. Sen ovat tehneet markkinat, jotka eivät enää halua lainata velkamaille rahaa.
Ainoaksi vaihtoehdoksi elvyttää jäisi keskuspankin lisärahan painaminen. Se tie taas päätyisi pahimmillaan koko valuutta- ja talousjärjestelmän romahtamiseen. Tästä on lukuisia esimerkkejä viime vuosisatojen ajalta. Yksikään fiat-rahasysteemi ei ole pystyssä pysynyt.
- Velkasaneerauksesta maalaillaan uhkakuvia, joiden tueksi ei löydy konkretiaa. Mitähän tuo konkretia tarkoittaa? Eiköhän se ole aika selvää, että velkamaiden velkajärjestelyt aiheuttaisivat eurooppalaisessa systeemissä laajan pankkikriisin. Tämä johtuu pankkien ja valtioiden välisestä symbioosista, jota esim. amerikkalaisessa järjestelmässä ei ole.
Joka tapauksessa olen siitä samaa mieltä, että velkajärjestelyjen kautta nämä pitäisi hoitaa. Se olisi todellista uusliberalismia, koska markkinoiden oletetaan oikeisevan virheistä. Nythän politiikka on jotain ihan muuta, kun valtiot sotkeentuvat asiaan.
