Tuosta puhtaasta demokratiasta taas niin ei ole olemassa mitään ihmisen tekemää puhdasta. Rajoituksia pitää olla ja niin niitä pitää olla myös vapaudelle.
Eikö demokratian lisäämisellä tarkoiteta juuri demokratian viemistä puhtaampaan suuntaan ja enemmistön tahdon tarkempaa toteuttamista? Demokratian parantaminen sen sijaan voi tarkoittaa monta muutakin asiaa.
Turkista piti tulla, tai ainakin vaara oli äärimmäisen suuri, teokratia, kun islamistit pääsee valtaa. Näin kertoi moni viisanakin pidetty asian tuntija. Saman sortin paskaa on moni muukin kertonut milloin mistäkin maasta, maanosasta, uskontoryhmästä tai rodusta. Koulutustaso suurimmassa osassa maailmaa on riittävä demokratiaan.
En ole kovin vakuuttunut siitä tavasta, millä käytännössä kaikissa maailman maissa uskonto on sotkeutunut politiikkaan. Suomessakin näyttävät olevan konservatiivinen avioliittolainsäädäntö, kirkon verotusoikeus, koulujen uskonnonopetus jne. olevan yllättävän sitkeässä. Ja saihan Halla-Ahokin juuri tuomion uskonrauhan rikkomisesta, kun taas muiden aatteiden rauhan rikkomisella ei ole yhtä suurta merkitystä. Yhdysvalloissa on merkittävissä vaaleissa käytännössä mahdotonta tulla valituksi, ellei ole uskovainen. Pätevyys on toissijaista.
Yksilön vastuun korostamisesta sen verran, että kovin usein sen käytännön sovellukset on tarkoittanut ihmisten jättämistä oman onnensa nojaan. Yksilön oma vastuu suhteessa yhteiskunnan osallisuuteen toteutuu keskimäärin aika hyvin vanhassa Länsi- Euroopassa.
Tuosta sen verran, että Suomessa on perinteiseen tapaan tuokin asia tietysti ymmärretty päin vittua. Parempi ois katsoa lahden yli länteen.
En kehottanut poistamaan täysin sosiaaliturvaa ja tärkeitä julkisia palveluita, vaikka toki muuttaisin monia yksityiskohtia niihin liittyen. Yhteiskunnassa on kuitenkin paljon sellaisia rakenteita, jotka ovat täysin turhia tai epäoikeudenmukaisia ja jotka ovat olemassa lähinnä perinteen vuoksi. Näitä absurditeetteja huomaa helposti myös kansalaisten keskustelussa. Otetaan esimerkiksi mainitsemani avioliittolainsäädäntö. Kovasti kiistellään sen yksityiskohdista, mutta harva kysyy, miksi valtion tulee ylipäätään säännellä tällaista asiaa ja liittää se sosiaalitukiin ja perinnönjakoon.
Vastaavia esimerkkejä on paljon. Miksi kouluissa on pakkoruotsia? Miksi yleinen asevelvollisuus koskee vain toista sukupuolta, vaikka muuten kannatetaan tasa-arvoa? Miksi ns. yleishyödylliset yhteisöt saavat verohelpotuksia, vaikka ne lähinnä ajavat omaa aatettaan tai tukevat kapeita eturyhmiä? Miksi tietyt perinteiset kulttuurin ja urheilun muodot saavat valtavia rahasummia, kun taas toiset eivät saa juuri mitään? Uskonnon mainitsinkin jo aiemmin. Ja tietenkin julkisen vallan liiallinen byrokratia hankaloittaa oman harkinnan käyttöä jatkuvasti.
Valtio pyrkii jatkuvasti ottamaan kantaa siihen, mikä on oikea tapa elää, myös silloin, kun sen ei tarvitsisi. Parantamisen varaa yksilön vapauksissa on edelleen huomattavasti.
Palatakseni talousteemaan toteaisin, että eurokriisin nykyisestä hoidosta monet syyttävät turhaan markkinaliberalismia. Nykyiset kriisitoimethan ovat tietyntyyppistä sääntelyä, kun taas markkinaliberalismin oppien mukaan pankit ja kriisimaat olisi päästetty kaatumaan. Ironista kyllä, juuri niiden kaatamista monet markkinaliberalismin vastustajina itseään pitävät toivovat.