Örfil
Guest
Kannattaa siirtyä soijaan 100 prosenttisesti, niin tietää mitä syö.
Voi sitä pierukaasun määrää, mikä tuosta seuraisi.Kannattaa siirtyä soijaan 100 prosenttisesti, niin tietää mitä syö.
Yrittivät iskeä...liekö miehiä?Mistä joku persläpi on keksinyt, että käveleminen koiran kanssa on merkki halusta jutella tuntemattomien kanssa?
Minua ei edelleenkään kiinnosta havannointi, että aurinko paistaa tai jotta polku on aurattu.
Totta puhuen, liki kaikki tuttavuusuhteemme täällä aivan seinänaapureita lukuunottamatta ovat syntyneet koirakävelylenkeillä. Siinä semmoisia syntyy luonnollisesti, kun on yhteinen puheenaihe tai "pakko puhua".Mistä joku persläpi on keksinyt, että käveleminen koiran kanssa on merkki halusta jutella tuntemattomien kanssa?
Minua ei edelleenkään kiinnosta havannointi, että aurinko paistaa tai jotta polku on aurattu.
Luin väärin ja luulin että Toijalassa alkaa koirakouluttajan ura.Koira suojelee sinua ja kun kiristät hihnaa ja vedät viereen, se on vieläpä merkki että "haet turvaa koirasta" = intoutuu lisää. Näin koirakouluttaja kertoo asiasta. Tuosta pääsee hyväpalkkaisen kouluttajan kanssa eroon.
Jep, mekin tunnetaan ihmiset parhaiten koiriensa nimillä. Jos jonkun kanssa on esittäydytty, siihen on voinut mennä useampikin kuukausi ja monta tapaamista koirien kanssa eli kun on varmistunut että on paikallinen doggi ja asuu jossain lähellä.Juttukavereita koiran tiimoilta ilmestyy. Se on luonteva tapa tutustua. Kovin helppo on päätellä ketkä ovat juttuihmisiä ja ketkä eivät. Suuri osa lenkeillä tavattavista on ihmisten osalta ilman nimeä, mutta koirien nimet on tiedossa. :ahem:
Tästä postauksesta tulee mieleen eräs riihimäkeläinen forumisti.En ole ikinään selvinpäin ollut juttutuulella. Vielä vähemmän kiinnostaa jutella kenenkään kanssa säästä.
Siitä vaan telmimään. :thumbup:Tuossa se on. Tuijottaa mua silmiin ruskeilla silmillään ja öhisee. Haastaa leikkimäänkin.