Bobakki
@f1hog
Kyselläänpäs tällaista ajankohtaista asiaa. Tallimääräykset ovat olleet kielletty F1-säännöissä vuoden 2002 Itävallan GP:n tapahtumien jälkeen. Tuolloinhan Ferrari varsin tyylittömästi vaihtoi Barrichellon ja Schumacherin paikkaa kärjessä Schumin mestaruuden varmistamiseksi. Väsään myöhemmin jonkunlaisen kertauksen tallimääräysten historiasta, mutta seuraavassa pari argumenttia puolesta ja vastaan.
Tallimääräyksiä vastaan
Kilpailun voittajan tulisi olla se, joka voiton ansaitsee, ei tallin päättämä voittaja. Schumacherin voitolle Itävallassa on mahdotonta löytää urheilullisia perusteita, samoin Alonson voitolle nyt. Alonsosta voidaan toki sanoa hänen olleen kaksikosta nopeampi, mutta sehän ei yksin riitä voittoon.
Fanit ja julkisuuskuva. Lopputuloksen järjestäminen, oli se sallittua tai ei, vaikuttaa ainakin tökeröissä tilanteissa osan seuraajista käsitykseen lajista varsin negatiivisesti. Vaikka tiimillä vaikutusta kuljettajan suoritukseen onkin, korostuu F1:ssä nimenomaan kuljettajien taistelu, eikä laji ole profiloitunut todelliseksi joukkueurheiluksi vaikkapa pyöräilyn tapaan.
Tallimääräysten puolesta
F1 on joukkueurheilua. Kuljettaja ei koskaan voita tai häviä kilpailua yksin, vaan lopputulos riippuu hänen takanaan olevan tiimin ja mahdollisesti myös toisen kuljettajan työstä kilpailukyvyn eteen. Ääritapauksessa toivoton testikuljettaja voi toisen kuljettajan työn ansiosta saada käsiinsä todellisen raketin, jolloin voidaan väitellä siitä, kummalle voitto kuuluu. Historia tuntee tällaisen kaksikon - vuonna 1978 Mario Andretti oli osaltaan vastuussa Lotuksen loistavasta kilpailukyvystä ja tallikaveriaan tapauksittain selvästikin nopeampi Ronnie Peterson määrättiin yksioikoisesti jäämään tallikaverinsa taakse.
Historia. Tallimääräykset olivat täysin sallittuja vuosituhannen vaihteeseen saakka ja niillä on jo ammoisista ajoista ratkaistu niin mestaruuksia kuin yksittäisiä kisojakin. Historia osaltaan määrittää sitä, mitä laji nyt on ja sitä vasten katsottuna tallilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa kuljettajiensa keskinäiseen järjestykseen.
Tallimääräyksiä vastaan
Kilpailun voittajan tulisi olla se, joka voiton ansaitsee, ei tallin päättämä voittaja. Schumacherin voitolle Itävallassa on mahdotonta löytää urheilullisia perusteita, samoin Alonson voitolle nyt. Alonsosta voidaan toki sanoa hänen olleen kaksikosta nopeampi, mutta sehän ei yksin riitä voittoon.
Fanit ja julkisuuskuva. Lopputuloksen järjestäminen, oli se sallittua tai ei, vaikuttaa ainakin tökeröissä tilanteissa osan seuraajista käsitykseen lajista varsin negatiivisesti. Vaikka tiimillä vaikutusta kuljettajan suoritukseen onkin, korostuu F1:ssä nimenomaan kuljettajien taistelu, eikä laji ole profiloitunut todelliseksi joukkueurheiluksi vaikkapa pyöräilyn tapaan.
Tallimääräysten puolesta
F1 on joukkueurheilua. Kuljettaja ei koskaan voita tai häviä kilpailua yksin, vaan lopputulos riippuu hänen takanaan olevan tiimin ja mahdollisesti myös toisen kuljettajan työstä kilpailukyvyn eteen. Ääritapauksessa toivoton testikuljettaja voi toisen kuljettajan työn ansiosta saada käsiinsä todellisen raketin, jolloin voidaan väitellä siitä, kummalle voitto kuuluu. Historia tuntee tällaisen kaksikon - vuonna 1978 Mario Andretti oli osaltaan vastuussa Lotuksen loistavasta kilpailukyvystä ja tallikaveriaan tapauksittain selvästikin nopeampi Ronnie Peterson määrättiin yksioikoisesti jäämään tallikaverinsa taakse.
Historia. Tallimääräykset olivat täysin sallittuja vuosituhannen vaihteeseen saakka ja niillä on jo ammoisista ajoista ratkaistu niin mestaruuksia kuin yksittäisiä kisojakin. Historia osaltaan määrittää sitä, mitä laji nyt on ja sitä vasten katsottuna tallilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa kuljettajiensa keskinäiseen järjestykseen.