Bobakki
@f1hog
Kuten toisessa otsikossa mainitsin, niin tallimääräyksiä on nähty niin kauan kuin Grand Prix -kisoja on ajettu. F1:n edeltäjän, 1930-luvulla ajetun Grand Prix -kisojen EM-sarjan talleilla oli yleensä selkeät marssijärjestykset, ja asemansa vakiinnuttanut ykköskuski pyrittiin saamaan voittajaksi. Selkein järjestys oli Mercedes-Benzillä, jossa Rudolf Caracciola on kiistämätön ykkönen. Turhautunut Luigi Fagioli vaihtoi jopa tallia Caracciolan aseman vuoksi. Sama meno jatkui sodan jälkeen, kun Achille Varzi ja myöhemmin Jean-Pierre Wimille olivat Alfa Romeon kiistämättömät kärkinimet. 1950-luvulla Fangio sai kaikissa talleissaan ykköskuskin kohtelua, samoin Stirling Moss Vanwallilla. Ferrari erottui joukosta - Enzon mielestä oli hienoa, mikäli eri kuljettaja voitti eri viikonloppuina, se kun korosti kaluston hyvyyttä. Toki myös Maranellossa määräyksiin turvauduttiin, mikäli mestaruus oli kyseessä, kuten 1958 (Hill antoi viimeisessä kilpailussa tilaa Hawthornille) ja 1964 (Bandini antoi tietä Surteesille).
Seuraavassa muutamia mieleen tulleita onnistuneita ja epäonnistuneita tallimääräyksiä historian lehdiltä. Tämän ei ole tarkoitus olla kattava listaus, vaan tarkoituksena oli poimia hieman erikoisempia tai muutoin mielenkiintoisia tapahtumia.
1956
Kauden päätöskilpailussa Monzassa pistejohtaja Juan Manuel Fangio joutuu keskeyttämään. Tallikaveri Peter Collins tuo oman Ferrarinsa varikkokäynnille ja hänelle selitetään tilanne. Empimättä Collins luovuttaa auton idolilleen huolimatta siitä, että hänellä itsellään olisi yhä ollut mahdollisuus mestaruuteen.
1961
Ranskan GP:ssä Ferrari määrää Richie Gintherin ja Giancarlo Baghettin päästämään mestaruutta jahtaavan Wolfgang von Tripsin edelleen. Sekä Ginther että von Trips joutuvat kuitenkin keskeyttämään ja Baghettista tulee F1-historian ainoa ensimmäisen GP:nsä voittanut kuljettaja.
1967
Fordin kotikilpailuun Watkins Glenissä voittaja päätetään Lotus-tallissa ratkaista ennalta; mikään ei saa mennä vikaan autonvalmistajan tärkeimpien johtajien edessä. Kolikonheiton voittaa Graham Hill, mutta lopulta Jim Clark joutuu ajamaan maaliin ensimmäisenä Hillin teknisien ongelmien hidastaessa häntä niin paljon, että ohi päästäminen olisi näyttänyt naurettavalta.
1978
Kun Lotus valitsee Mario Andrettin tallikaveriksi Ronnie Petersonin, tehdään ruotsalaiselle selväksi, että Andretti on selkeä ykköskuski ja Peterson joutuu antamaan hänelle tietä. Andretti on 1977 voittanut enemmän kilpailuja kuin kukaan muu, ja Colin Chapman haluaa palkita hänet tallin eteen tekemästään työstä. Alkukaudesta Andretti on vielä Petersonia nopeampi, mutta pian asetelmat kääntyvät ja monessa kilpailussa "Superswede" päästää hitaamman Andrettin edelleen.
Lopulta Mario itse kertoo koko kauden voimassa olleesta tallimääräyksestä heinäkuisessa Brands Hatchin kilpailussa kunnioituksesta tallikaveriaan kohtaan. Yhteen kuljettajaan keskittyminen palkitaan, kun Andretti varmistaa mestaruuden kahta kuukautta myöhemmin Monzassa. Päivä on kuitenkin synkkä, kun Peterson menehtyy lähtökolarissa saamatta omaa mahdollisuuttaan valokeilassa.
1981
Alan Jonesille on sopimuksessa taattu ykköskuljettajan asema Willamsilla. Jos kakkoskuski Carlos Reutemann johtaa alle seitsemällä sekunnilla ja Jones on toisena, tulee hänen päästää Jones edelleen. Kauden toisessa kilpailussa Brasiliassa tilanne on edellä kuvattu, ja varikotaulussa lukee kierros toisensa jälkeen 1) Jones 2) Reutemann. Argentiinalainen ei taivu, vaan ajaa voittoon. Kauden viimeiseen kipailuun Reutemann lähtee pistejohdossa, mutta murtuu täysin ja häviää mestaruuden Nelson Piquet'lle.
1982
Gilles Villeneuve johtaa Didier Pironia Imolan kilpailun viimeisillä kierroksilla. Ferrarilla käytäntö on, että kaksoisjohdossa tilanne on loppukierrokset jäädytetty. Tätä tukee varikolta polttoaineen loppumisen pelossa näytetty SLOW-teksti. Pironi ohittaa viimeisessä mahdollisessa paikassa Villeneuven, joka menettää täysin hermonsa. Kaksi viikkoa myöhemmin Gilles on kuollut. Pironi vakuuttaa kuolemaansa asti, ettei hän tiennyt tallimääräyksestä, ja että hän luuli ajavansa kilpaa tallikaveriaan vastaan.
--
Renault'n Alain Prost on mukana mestaruustaistossa saavuttaessa tallin kotikilpailuun Ranskassa. Ennen lähtöä sovitaan, että René Arnoux päästää Prostin edelleen, mikäli kuljettajat ajavat peräkanaa. Kilpailussa johtoasemassa etenevään Arnoux'hun iskee muistikatkos, ja hän matkaa voittoon Prost kannoillaan. Prost häviää mestaruuden, joskaan Ranskan tapahtumilla ei ole vaikutusta asiaan.
1991
McLaren lähtee kauden toiseksi viimeiseen kilpailuun Suzukassa ratkaisemaan mestaruutta. Päätetään, että paalulle ajanut Gerhard Berger ajaa niin kovaa kuin pääsee renkaittensa kunnosta piittaamatta tarkoituksenaan saada Ayrton Sennan ainoa haastaja Nigel Mansell lämpenemään. Taktiikka toimii täydellisesti, kun Mansell tekee virheen jo kilpailun alkuvaiheessa yrittäessään tavoittaa Bergerin. Lopussa Senna päästää Bergerin edelleen kiitokseksi avusta.
1992
Ennen Monzan kilpailua Williamsilla sovitaan, että koko kauden toista viulua kuuliaisesti soittanut Riccardo Patrese saa voittaa kotikilpailunsa. Mansell tottelee, mutta millä tavalla - hän ajaa alkumatkan kuin riivattu ja kiskoo hurjan etumatkan tallikaveriinsa. Lopulta Mansell hidastaa rajusti ja päästettyään Patresen ohi liimautuu tämän kantaan näyttääkseen, kuka on nopein.
1997
Päätöskilpailuun Jereziin tultaessa Williamsin Jacques Villeneuve on pisteen jäljessä MM-taistoa johtavaa Michael Schumacheria. McLarenin vauhti on loppukaudesta riittänyt kärkikahinoihin ja brittitallit sopivat ennen kilpailua, että Mika Häkkinen ja David Coulthard eivät sotkeudu mestaruustaistoon.
Viimeisillä kierroksilla McLarenilla nähdään tilaisuus Mikan avausvoittoon ja talli käskee toisena olevaa Coulthardia päästämään suomalaisen edelleen. Coulthard ei ole yhteistyöhaluinen, ja vasta työpaikan menetyksellä uhkaaminen saa hänet väistymään. Samalla kisainsinööri Jock Clear muistuttaa Villeneuvea McLaren-kuljettajien avuliaisuudesta ja viimeisellä kierroksella Villeneuve vastaa palvelukseen päästämällä hopeiset autot kaksoisvoittoon.
1998
Avauskilpailussa Australiassa Häkkinen johtaa, mutta kuulee sitten olemattoman kutsun varikolle ja putoaa Coulthardin taa toiseksi. Coulthardille kerrotaan tilanne ja hän päästää Mikan ohitseen ja voittoon. FIA reagoi ensimmäistä kertaa tallimääräyksiin toteamalla, että tulosten järjestely on kiellettyä.
Itävallan kilpailussa Ferrari sumplii Schumacherin Eddie Irvinen edelle tekosyynään jarruongelmat. FIA:n maailmanneuvosto julkaisee seuraavan tarkennuksen: "On täysin sääntöjenmukaista, että talli päättää yhden kuljettajansa kilpailevan mestaruudesta, ja että toinen kuljettaja tukee häntä. Sitä vastoin maailmanneuvoston mielestä mikään järjestely, joka vaikuttaa kilpailun lopputulokseen, ja jota ei voi perustella tallin mestaruustavoitteilla, ei ole hyväksyttävää."
Seuraavana vuonna Max Mosley toteaa: "Minusta on hyväksyttävää, mikäli teet jotain tallisi kanssa mestaruuden eteen, mutta et voi vain päättää 'No, nyt he vuorottelevat' tai teet jotain, mikä vaikuttaa jollain tapaa järjestetyltä. Meidän näkemyksemme on, ettei kisoja saa järjestää."
2002
Ferrari on hallinnut kautta ylivoimaisesti ja Itävallan kilpailun lopussa tallin autot ovat kaksoisjohdossa. Rubens Barrichello johtaa, mutta Jean Todt tekee yllättävän päätöksen: "Let Michael pass for the championship, Rubens please" kuuluu viesti. Barrichello vastustelee, mutta päästää lopulta Schumacherin ohi hieman ennen maalia.
Indianapolisissa nähdään omituinen jatko-osa, kun Schumacher hidastaa johdossa maaliviivalla ja Barrichello ehtiikin hänen edelleen.
Kauden päätteeksi sääntöihin lisätään pykälä, joka kieltää "kilpailun lopputulokseen vaikuttavien tallimääräysten" antamisen.
Seuraavassa muutamia mieleen tulleita onnistuneita ja epäonnistuneita tallimääräyksiä historian lehdiltä. Tämän ei ole tarkoitus olla kattava listaus, vaan tarkoituksena oli poimia hieman erikoisempia tai muutoin mielenkiintoisia tapahtumia.
1956
Kauden päätöskilpailussa Monzassa pistejohtaja Juan Manuel Fangio joutuu keskeyttämään. Tallikaveri Peter Collins tuo oman Ferrarinsa varikkokäynnille ja hänelle selitetään tilanne. Empimättä Collins luovuttaa auton idolilleen huolimatta siitä, että hänellä itsellään olisi yhä ollut mahdollisuus mestaruuteen.
1961
Ranskan GP:ssä Ferrari määrää Richie Gintherin ja Giancarlo Baghettin päästämään mestaruutta jahtaavan Wolfgang von Tripsin edelleen. Sekä Ginther että von Trips joutuvat kuitenkin keskeyttämään ja Baghettista tulee F1-historian ainoa ensimmäisen GP:nsä voittanut kuljettaja.
1967
Fordin kotikilpailuun Watkins Glenissä voittaja päätetään Lotus-tallissa ratkaista ennalta; mikään ei saa mennä vikaan autonvalmistajan tärkeimpien johtajien edessä. Kolikonheiton voittaa Graham Hill, mutta lopulta Jim Clark joutuu ajamaan maaliin ensimmäisenä Hillin teknisien ongelmien hidastaessa häntä niin paljon, että ohi päästäminen olisi näyttänyt naurettavalta.
1978
Kun Lotus valitsee Mario Andrettin tallikaveriksi Ronnie Petersonin, tehdään ruotsalaiselle selväksi, että Andretti on selkeä ykköskuski ja Peterson joutuu antamaan hänelle tietä. Andretti on 1977 voittanut enemmän kilpailuja kuin kukaan muu, ja Colin Chapman haluaa palkita hänet tallin eteen tekemästään työstä. Alkukaudesta Andretti on vielä Petersonia nopeampi, mutta pian asetelmat kääntyvät ja monessa kilpailussa "Superswede" päästää hitaamman Andrettin edelleen.
Lopulta Mario itse kertoo koko kauden voimassa olleesta tallimääräyksestä heinäkuisessa Brands Hatchin kilpailussa kunnioituksesta tallikaveriaan kohtaan. Yhteen kuljettajaan keskittyminen palkitaan, kun Andretti varmistaa mestaruuden kahta kuukautta myöhemmin Monzassa. Päivä on kuitenkin synkkä, kun Peterson menehtyy lähtökolarissa saamatta omaa mahdollisuuttaan valokeilassa.
1981
Alan Jonesille on sopimuksessa taattu ykköskuljettajan asema Willamsilla. Jos kakkoskuski Carlos Reutemann johtaa alle seitsemällä sekunnilla ja Jones on toisena, tulee hänen päästää Jones edelleen. Kauden toisessa kilpailussa Brasiliassa tilanne on edellä kuvattu, ja varikotaulussa lukee kierros toisensa jälkeen 1) Jones 2) Reutemann. Argentiinalainen ei taivu, vaan ajaa voittoon. Kauden viimeiseen kipailuun Reutemann lähtee pistejohdossa, mutta murtuu täysin ja häviää mestaruuden Nelson Piquet'lle.
1982
Gilles Villeneuve johtaa Didier Pironia Imolan kilpailun viimeisillä kierroksilla. Ferrarilla käytäntö on, että kaksoisjohdossa tilanne on loppukierrokset jäädytetty. Tätä tukee varikolta polttoaineen loppumisen pelossa näytetty SLOW-teksti. Pironi ohittaa viimeisessä mahdollisessa paikassa Villeneuven, joka menettää täysin hermonsa. Kaksi viikkoa myöhemmin Gilles on kuollut. Pironi vakuuttaa kuolemaansa asti, ettei hän tiennyt tallimääräyksestä, ja että hän luuli ajavansa kilpaa tallikaveriaan vastaan.
--
Renault'n Alain Prost on mukana mestaruustaistossa saavuttaessa tallin kotikilpailuun Ranskassa. Ennen lähtöä sovitaan, että René Arnoux päästää Prostin edelleen, mikäli kuljettajat ajavat peräkanaa. Kilpailussa johtoasemassa etenevään Arnoux'hun iskee muistikatkos, ja hän matkaa voittoon Prost kannoillaan. Prost häviää mestaruuden, joskaan Ranskan tapahtumilla ei ole vaikutusta asiaan.
1991
McLaren lähtee kauden toiseksi viimeiseen kilpailuun Suzukassa ratkaisemaan mestaruutta. Päätetään, että paalulle ajanut Gerhard Berger ajaa niin kovaa kuin pääsee renkaittensa kunnosta piittaamatta tarkoituksenaan saada Ayrton Sennan ainoa haastaja Nigel Mansell lämpenemään. Taktiikka toimii täydellisesti, kun Mansell tekee virheen jo kilpailun alkuvaiheessa yrittäessään tavoittaa Bergerin. Lopussa Senna päästää Bergerin edelleen kiitokseksi avusta.
1992
Ennen Monzan kilpailua Williamsilla sovitaan, että koko kauden toista viulua kuuliaisesti soittanut Riccardo Patrese saa voittaa kotikilpailunsa. Mansell tottelee, mutta millä tavalla - hän ajaa alkumatkan kuin riivattu ja kiskoo hurjan etumatkan tallikaveriinsa. Lopulta Mansell hidastaa rajusti ja päästettyään Patresen ohi liimautuu tämän kantaan näyttääkseen, kuka on nopein.
1997
Päätöskilpailuun Jereziin tultaessa Williamsin Jacques Villeneuve on pisteen jäljessä MM-taistoa johtavaa Michael Schumacheria. McLarenin vauhti on loppukaudesta riittänyt kärkikahinoihin ja brittitallit sopivat ennen kilpailua, että Mika Häkkinen ja David Coulthard eivät sotkeudu mestaruustaistoon.
Viimeisillä kierroksilla McLarenilla nähdään tilaisuus Mikan avausvoittoon ja talli käskee toisena olevaa Coulthardia päästämään suomalaisen edelleen. Coulthard ei ole yhteistyöhaluinen, ja vasta työpaikan menetyksellä uhkaaminen saa hänet väistymään. Samalla kisainsinööri Jock Clear muistuttaa Villeneuvea McLaren-kuljettajien avuliaisuudesta ja viimeisellä kierroksella Villeneuve vastaa palvelukseen päästämällä hopeiset autot kaksoisvoittoon.
1998
Avauskilpailussa Australiassa Häkkinen johtaa, mutta kuulee sitten olemattoman kutsun varikolle ja putoaa Coulthardin taa toiseksi. Coulthardille kerrotaan tilanne ja hän päästää Mikan ohitseen ja voittoon. FIA reagoi ensimmäistä kertaa tallimääräyksiin toteamalla, että tulosten järjestely on kiellettyä.
Itävallan kilpailussa Ferrari sumplii Schumacherin Eddie Irvinen edelle tekosyynään jarruongelmat. FIA:n maailmanneuvosto julkaisee seuraavan tarkennuksen: "On täysin sääntöjenmukaista, että talli päättää yhden kuljettajansa kilpailevan mestaruudesta, ja että toinen kuljettaja tukee häntä. Sitä vastoin maailmanneuvoston mielestä mikään järjestely, joka vaikuttaa kilpailun lopputulokseen, ja jota ei voi perustella tallin mestaruustavoitteilla, ei ole hyväksyttävää."
Seuraavana vuonna Max Mosley toteaa: "Minusta on hyväksyttävää, mikäli teet jotain tallisi kanssa mestaruuden eteen, mutta et voi vain päättää 'No, nyt he vuorottelevat' tai teet jotain, mikä vaikuttaa jollain tapaa järjestetyltä. Meidän näkemyksemme on, ettei kisoja saa järjestää."
2002
Ferrari on hallinnut kautta ylivoimaisesti ja Itävallan kilpailun lopussa tallin autot ovat kaksoisjohdossa. Rubens Barrichello johtaa, mutta Jean Todt tekee yllättävän päätöksen: "Let Michael pass for the championship, Rubens please" kuuluu viesti. Barrichello vastustelee, mutta päästää lopulta Schumacherin ohi hieman ennen maalia.
Indianapolisissa nähdään omituinen jatko-osa, kun Schumacher hidastaa johdossa maaliviivalla ja Barrichello ehtiikin hänen edelleen.
Kauden päätteeksi sääntöihin lisätään pykälä, joka kieltää "kilpailun lopputulokseen vaikuttavien tallimääräysten" antamisen.
Viimeksi muokattu: