Kaikuja menneestä

[Il Tempo Gigante]

Haa

En muista onko forumille kukaan perustanut perustamani tojckin aihetta käsittelevää tojckia?

Jos ei ole, niin nyt on. Ja jos tuli tuplana, niin haetanneeko tuo mittään?

Niin, aiheeseen. Tähän tojckiin saa, ja jopa pitää postata varhaisia muistikuvia-, ja jälkiä omasta elämästä ja lapsuudesta.

Syynä muistelutojckin perustamiseen on tämä kappale, joka on jostain syystä soinut päässä koko lauantain. Isäukko laulaa hyritteli sitä hyvin usein, ollessaan selvin päin ja hyvällä tuulella.

 

[Tsuhna]

Ehkä varhaisin muistijälki on semmoinen kun käytiin katsomassa uutta asuntoa rakennusvaiheen ollessa vielä kesken. Talo oli muuten pystyssä ja noin, mutta mitään sisustuselementtejä ei vielä ollut olemassa. Betonia ja kipsilevyä vain, ei edes ovia (ainakaan huoneiston sisäpuolella, ulko-ovesta ei havaintoa). Koska muutto valmiiseen kämppään tapahtui kesällä 83, niin en tuossa vaiheessa ollut ehtinyt vielä kolmeen ikävuoteen.

 

[markoj]

Luultavasti vanhin muisto on noin kolmen ikäisenä, kun isukki tuli autolla kännissä mummulan pihaan ja ajoi mun kolmirattaisen yli. Ihan rikki meni pyörä. Traumaattinen kokemus jäi mieleen, vaikka seuraavana päivänä sainkin uuden fillarin.

 

[Dominic]

Itte muistan kun asuttiin vielä rivitalossa ja äidin kanssa katottiin uutena vuotena raketteja ikkunasta ja odotettiin että isi (bussikuski) tulis töistä kotiin.

Samoten muistan, että tehtiin siellä rivarissa sanomalehdistä semmosia koristeita saksilla.

Seuraava muistikuva onkin meidän omakotitalosta, kun käytiin katsomassa sitä.

Aika huisia oli elämä silloin.

 

[Dominic]

Oltiin mummolassa...vanha talo, joka oli ilmeisesti ukin kautta saatu/ostettu, alunperin rajavartioston omistuksessa ollut hirsimökki, en nyt muista termiä, jota käyttivät talosta, mutta oli ehostettu kodiksi. Mäen päällä sijaitsi - Konttimäki nimeltään.

Lähdettiin siskon kanssa pyöräilemään läheisiä metsäteitä ja löydettiin maan tasalle aikoinaan palanut talo. Pelkkä piippu pystyssä. Viereinen lato/autotalli/monitoimipuuhökkeli oli vielä vaivoin kuitenkin pystyssä. Sen verran suuri kuitenkin, että kyllä sinne yhden traktorin ainakin olisi parkkeerannut.

Eikun sisään ja "ullakolle", kun portaatkin löyty. Koko puuhökkieli natisi jatkuvasti jo pelkästä tuulen voimasta.

Mutta mikä parasta, sieltä "ullakulta" löytyi läjäpäin vanhoja Aku Ankkoja! Kellstuneita, oisko ollut 60-70 luvulta. Itte elettiin aikaa 80-90-luvun vaihdetta. Ladon seinälaudat oli niin väljät, että sisällä oli kuin päivä. Siispä lueskeltiin siellä Aku Ankkoja varmaan useampi tunti.

Ei kaatunut hökkeli. Mieletön mesta.

 

[Makkonen]

Oon joskus skidinä ajannut kartinkia.

 

[Knoukka]

Mummolassa kuumana kesäpäivänä ja kieltäydyn menemästä pesupaljuun. Itkupotkuraivaria saunan rappusilla. Voi olla valemuisto, jonka olen kehitellyt koska kyseisestä tapauksesta on valokuva.

Mutta ilman valokuvaakin noista varhaislapsuuden muistoista suurin osa on sepitteitä. Kuten myös myöhempien.

 

[Fagerholm]

Hiljattain tämän kirjoitin toiseenkin toikkiin, eli sikälikin kaiku menneisyydestä.
Eli omista ristiäisistä on "muistikuva" koko toimituksen ajalta. Kaikella todennäköisyydellähän se ei voi olla oikea muisto, vaan kyseessä lienee lapsena nähty uni joka on sitten sekoittunut todellisuuteen.

 

[Aanrii]

Mutta ilman valokuvaakin noista varhaislapsuuden muistoista suurin osa on sepitteitä. Kuten myös myöhempien.

Monet lapsuusmuistot taitavat olla mullakin vanhempien kertomusten perusteella muotoutuneita tai valokuvan aikaansaamaa mielikuvituksen tuotetta.

Tympii kun eräät väittävät ihan vakavalla naamalla muistavansa vaikka mitä ja vaikka miten syvältä nuoruudesta, lähestulkoon syntymästä alkaen. Joopa joo.

Yks varma muisto on, kun olin kotona joskus neljävuotiaana. Ukko tuli kotiin safkikselle ja paistoi makkaraperunoita pannulla itselleen ja mulle kans. Telkkarista tuli ruokatunnin aikana jotain kotimaista piirrettyä.

 

[Pobeda]

Syynä muistelutojckin perustamiseen on tämä kappale, joka on jostain syystä soinut päässä koko lauantain. Isäukko laulaa hyritteli sitä hyvin usein, ollessaan selvin päin ja hyvällä tuulella.

On naiselle suotu kaunis ja vakuuttava ääni. Suku äidin puolelta on Viipurista joten tämä oli sen suvun naisten suosikki. Valtosen sisaruksista tykkäsivät myös.

Oon joskus skidinä ajannut kartinkia.

Tota voiskin mennä joskus kokeileen ... jos uskaltais.

Poru kurkussa kävin kaikki vakkaripiilot moneen kertaan läpi, ja jossain vaiheessa näin pihan laidalta että ÄIJÄ SAATANA OLI KIIVENNYT TALON KATOLLE!

Pinna piteni sun suhteesi huomattavasti nyt kyllä kun tuli selitys.

Meikäläisen varhaisimmista muistoista toinen ehdokas taitaa olla hiekkalaatikolta kun kaivoin tunnelin reunan alitse, tai kakkua tehdessäni kaivoin aika syvältä ja tuli karkeaa hiekkaa ja kakku meni pilalle.
Toinen on se, kun hakkasin omalla pienellä vasarallani nauloja pölkkyyn. Sellainen vajaa 20 senttiä halkaisijalta ja vähän yli 20 senttiä korkea pölkky. Isä toi mulle jostain vääriä, käytettyjä nauloja joita suoristin ja yritin saada lyötyä polkkyyn. Se oli varmaankin jotain koivua kun ei oikein meinannut onnistua. Taisi kasvattaa musta kirvesmiestä mutta ei tullut. Ei tarvii isona kallonkutistajaa kun hakkaa nappulana nauloja pölkkyyn.

 

[Balthazar]

Isämuistoja: istun isän sylissä olohuoneessamme katsomassa uudenkarheasta mustavalkotelevisiostamme ohjelmaa. Kohta isälle tulee asiaa toisaalle. Isä siirtää minut syrjään, nousee ylös ja PIERAISEE SUORAAN NAAMAAN.

Lasken tämän parempien puutteessa ns. positiivisiin isämuistoihin.

 

[Knoukka]

Yks varhaisimpia, ellei jopa varhaisin lapsuusmuisto on, kun leikittiin isukin kanssa piiloleikkiä meidän pihalla. Oli mun vuoro etsiä, ja isukkia ei näy missään. Poru kurkussa kävin kaikki vakkaripiilot moneen kertaan läpi, ja jossain vaiheessa näin pihan laidalta että ÄIJÄ SAATANA OLI KIIVENNYT TALON KATOLLE! Siellä se sitten kyykki ja naureskeli kun mä ravasin pitkin pihaa sitä etsimässä. Eipä osannut ukko sääntöjä, ja pannahisen paniikin pojalleen päähän pisti.

Sun faija tässä!

 

[SamiJ]

Yks varhaisimpia, ellei jopa varhaisin lapsuusmuisto on, kun leikittiin isukin kanssa piiloleikkiä meidän pihalla. Oli mun vuoro etsiä, ja isukkia ei näy missään. Poru kurkussa kävin kaikki vakkaripiilot moneen kertaan läpi, ja jossain vaiheessa näin pihan laidalta että ÄIJÄ SAATANA OLI KIIVENNYT TALON KATOLLE! Siellä se sitten kyykki ja naureskeli kun mä ravasin pitkin pihaa sitä etsimässä. Eipä osannut ukko sääntöjä, ja pannahisen paniikin pojalleen päähän pisti.

En tiedä miksi, mutta tuli mieleen tämä Viikatteen Kuolleen miehen kupletti -kipale:

Kun piilosilla ollaan, isä laskee sovinnolla sataan
Kuuluvaan ääneen
Kun piilosilla ollaan, isä laskee sovinnolla sataan
Kuuluvaan ääneen
Vaan kun päästynä on kahteen tuhanteen
On silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen
Niin katson verhon takaa, kuinka isä pöydän päällä makaa
Kuuluvaan ääneen

 

[Jr-]

Taisin olla kolme tai neljä, mutta mieleen jäi se kun naapuri keitti rapuja.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Isäukko laulaa hyritteli sitä hyvin usein, ollessaan selvin päin ja hyvällä tuulella.

Toinen isäukon mielikappale oli Lesken Lempi. Sitäkin hää hyrisi hyvällä hetkellään.

"Elokaunokki yksin oli eksynyt vain tuonne viljapellon keskeen. En minä tyttösiä lempinyt, ja sitten rakastuinkin leskeen. Leskelle taitoin elokaunokin..."

 

[SamiJ]

Yksi mieleen tullut lapsuusmuisto on se, kun aloin voimaan pahoin meidän keltaisen Taunuksen takapenkillä, ja jonne sitten annoinkin ylen. Isä huusi.

 

[Olga]

Meidän isä lauleli Ilpon isän tavoin erityisesti silloin, kun oli hieman Herbaa maistellut.

Muistikuvia on kappaleesta "Juokse sinä humma, kun taivas on niin tumma". Joskus joulun alla pötköteltiin kamarin sängyllä ja katsottiin uunissa palavan tulen hiillosta ja isä lauloi "Jouluyö, juhlayö..." Oi niitä aikoja.

 

[Tsuhna]

En tiedä minkä ikäinen olin, mutta oltiin isän kanssa enon mökillä kun iski se karmein ukkosmyrsky jossa olen ikinä ollut. Isä oli varma että kuuli salaman iskeneen maahan lähistöllä, joten siirryttiin mökistä autoon suojaan. Uneton oli yö, pauke piti hereillä ja paksut eestaas huojuvat puunrungot pelottivat.

Ei kuitenkaan jäänyt mitään ukkosenpelkoa siintä.

 

[JPP]

Olisinkohan ollut ehkä noin 3-4 vuotias tai nuorempikin kun näin kotipihalta tien toisella puolella kasvavan auringonkukan. Pelkäsin sitä kun se oli niin iso enkä tiennyt mikä se oli ja menin sisälle turvaan.

 

[Knoukka]

Olisinkohan ollut ehkä noin 3-4 vuotias tai nuorempikin kun näin kotipihalta tien toisella puolella kasvavan auringonkukan. Pelkäsin sitä kun se oli niin iso enkä tiennyt mikä se oli ja menin sisälle turvaan.

Kasvoiko idän puolella tämä kukka?