Jos nyt kuitenkin puhuttaisiin Pienoiskivääri-ampumahiihdosta. Ja unohdetaan ne sotilaskivääriajat kokonaan taakse. Ikolan menestyksistä suurimmat osin tulivat vielä järeällä Sotilaskivääri aseella. 1978 tehdyn aseen tyyppivaihdoksen jälkeen. Mies käytännössä romahti pois huipulta yhtä kisaa lukuunottamatta. Ikola saavutti vielä MM-kultaa 1981. Mutta kuitenkin hänen uransa tähtihetket oli koettu edellisellä vuosikymmenellä juuri ennen Pienoiskiväärin aikaa. 1974 Viestihopeaa, Neljäs 20:llä kilometrillä. Kärppä-Jussin (Juhani Suutarinen jota ei jostain syystä valittu 1974 vuoden urheilijaksi Suomessa. Syntyi ns. Lex Suutarinen.) voittaessa molemmat matkat. 1975 kultaa Anterselvassa, sekä viestistä että 20:llä kilometrillä.
Suomalaista suurin arvokisamenestyjä oli 1980-luvun alussa. Erkki Antila. (Timo Antilan isä.) Joka Lahdessa 1981 otti Pronssia 20:llä kilometrillä ja hopeaa pikakisasta. Viides Lake Placidissa ja menestystä muutenkin. Puurusta en pidä parin kisan ihmeenä miehen ura oli kun panostus oli täysipäiväistä todella hyvää. Ampumahiidon taso vaan on niin älyttömästi noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Poklijukan 20:llä voitettu mestaruus ei ollut mikään onnenkantamoinen vaan silloin viimeksi Suomella oli kunnon valmentaja kun Anatoli Hovantsev vastasi valmentamisesta. Suomalaisilla ei sitten Lahden 1981 ole ollut parhaita välineitä, eikä huoltoa tai valmennusta olla huipulla kui hetkittäin. Itävaltalaisten entisellä ampumavalmentajalla Josef Oberthalerilla osa lajivalmentajana on äärettömän iso, sillä on tässä menestyksessä valtava rooli.
Myöskään Saksan Rupholding ja Oberhof MC-kisoja ja pahaa paikkaa eli Anterselvaa (Antholtz) ei vielä ole käyty, ne ovat ohjelmassa ensi kuussa. Jos Mäkäräinen ei tänä vuonna saa sieltä vatsatautia kiusakseen tulokset voivat olla hyviä. Mutta jos tauti taas Anterselvassa uusii, voi totaalinen romahdus ennen Hanti-Mansiskia olla tosi asia. Pois ei Antholtzista voi jäädä koska siellä ovat äärimmäisen tärkeät Yhteislähtö kilpailu ohjelmassa.
