Siihen asti kunnes toisin todistetaan, elämme tässä maailmassa uskon varassa. Puoleen tai toiseen.
Hyvä näin.
Itse olisin hyvin tyytyväinen, jos jostain maailman pienimmästä partikkelista, esim. kvarkista löytyisikin teksti "made by God". Olisin hyvin tyytyväinen - silloin tässä elämisessä olisi jotain järkeä. Ilman Luojaa tämä pieni vaellus täällä on aivan turha ja järjetön asia. Näin vanhemmiten sellainen kliseinen kysymys kuin "mikä on elämän tarkoitus" alkaa kristallisoitua.
Yksinkertaistus elämästä:
<20 elämä oli silkkaa odottelua että olisi täysi-ikäinen
20-30 odotti että saisi perustettua perheen ja valmistuisi ja saisi hyvän duunin.
30-40 mietti vain duuniasioita, oli liki kuolematon, mutta takalistossa oli jo jokin ajatus...
40-50 alkaa jo tuntua siltä että elämässä on muutakin kuin työ ja velkojen maksu, omien vanhempien menetys alkaa olla jo tosiasia ja sitä myötä oman elämän pituus alkaa olla mielessä...ne kun on vain 20-30 vuotta itseäni vanhempia. Aika on rajallista.
...tämän pitempään pohdintaan mulla ei ole kokemusta.
Mutta olisin erittäin iloinen jos saisin kokea oikeasti ja aidosti sen tunteen että jokin suurempi asia olisi olemassa - ei pelkästään kirkollisveroa maksamalla vaan silloin kun menen nukkumaan ja ristin käteni ja kiitän menneestä päivästä. Että silloin tuntisin jonkun "suuremman" läsnäolon ja voisin lakata pelkäämästä väistämätöntä ja odottaisin sitä porttina jonnekin toisaalle.
Ymmärrän hyvin 20-30 v. forumistien "ateistisia" kommentteja, koska tuossa iässä ihminen on "kuolematon". Kuolema on silloin vielä vain "paskaa säkää" jollekin tai peruskauraa vanhoille tyypeille. Mutta aika kuluu, tukka lähtee päästä ja alkaa makkaraa kertymään vyötärölle, alkaa tajuamaan että yhtä kuolevainen sitä on kuin kaikki maailman ihmiset tähän saakka muutenkin.
Ei sitä auta murehtia, päinvastoin. Joka päivästä kannattaa iloita entistä enemmän. Hengissä ollaan.
Mutta jos ihminen omaa tässä vaiheessa sisimmässään uskon johonkin, joka ei tuomitse ketään väärin perustein, mikä sen parempi eväs loppuelämään?
Toivon että sen saan sisimpääni jossain vaiheessa. Se olisi helpotus.