Antipatiani Dufvaa kohtaan kumpuaa pelkästään Ipa-sarjan kahdesta tapahtumasta.
- kommentti Teemu Kesän loukkaantumiseen. Kesä siis kamppaili Jyp-pelaajan kanssa kiekosta maalin takana, voitti kamppailun, mutta taakse jääneen vastustajan maila jaloissa, tahallisesti tai tahattomasti, ei väliä, pisti Kesän kaatumaan eteenpäin. Samalla hetkellä pamahti Jääskeläisen "taklaus" sivulta suoraan päähän. Kyynärpää koholla, puolen kentän vauhdilla, hypyllä tehostettuna. Kesän ura on vaarassa loppua tuohon teilaukseen. Risto Dufvan kommentti: "ei olisi pelännyt ja kaatunut, niin ei olis käynyt kuinkaan". Vittu mikä spede.
- up yours -tyylinen toistuva kuittailutuulettelu suoraan Ilveksen penkille sarjan juuri ratkettua. Siinä vaiheessa, kun joukkueiden muu pelinjohto valmistautui kättelemään vastustajaa ja kiittämään sarjasta ja toivottamaan hyvää jatkoa. Penkille, jossa Pasi Määttänen valmistautui viimeiseen vaihtoonsa pitkällä urallaan. Risto Dufva ei muuten kätellyt ketään. Katsoin tätä ennennäkemätöntä klovnitouhua niin läheltä, että meinas laatta lentää. Edes junnupeleissä ei moiseen törmää. Vitun löysätakki.
Ennen näitä tapahtumia pidin häntä suomikiekon kovimpana taktikkona. No joo, RD hävisi kyllä henkilökohtaisella ylimenneellä provoilullaan semit Tepsille, että se siitä. Jyp siis hävisi viime vuonna, koska *Risto Dufva*. Toivottavasti JYP häviää nyt Bluesille, koska *Risto Dufva*.
Nämä kaksi tapausta riittävät minulle tästä tyypistä. Kyseessä ei ole kiekkomies. Kyseessä on nilkki. Vetäköön siis vitun päähänsä.
Sorry vaan Sam.
Siksi: Go BLUES!