Nokialainen: "Pitäkää tunkkinne"
Astuessani Nokian palvelukseen samoihin aikoihin toimitusjohtajana aloitti veropetoksiaan selittelemään joutunut Olli-Pekka Kallasvuo. Muistan vieläkin, miten hän kesäjuhlilla 2006 piti ensimmäisen puheensa toimitusjohtajana.
Humalainen yleisö katseli ihmeissään, kun lavalle nousi tankeroenglantia käyttänyt johtaja, joka puhui puuduttavaa johtajajargoniaan kädet taskussa oudosti eestaas keikkuen. Kallasvuon viesti ei ole jäänyt mieleen, mutta sen muistan, miten typerältä tilanne näytti.
Tuossako meillä on nyt uusi toimitusjohtaja, ajattelin. Uskottavuudesta tai esiintymiskyvystä ei ollut tietoakaan, eikä veropetosjuttu ollut vielä unohtunut ihmisten mielistä. Silloin jo mietimme, mitähän tästä kaikesta oikein tulee.
Viisi vuotta myöhemmin katson jälleen joukoille puhuvaa toimitusjohtajaamme. Nyt en enää katso Kallasvuota, vaan uutta superstar-toimitusjohtajaamme Stephen Elopia, joka on tullut pelastamaan Nokian siitä suosta, johon yhtiö muutaman viime vuoden aikana on uponnut.
Elop on vakuuttava esiintyjä. Hän on jämäkkä, puhuu selkeästi ja osaa ottaa yleisönsä. Hän melkein lumoaa kuulijansa.
Wau, onpa tuossa vakuuttava johtaja, ajattelen. Kaveri on niin uskottava, että hän voisi myydä vaikka eskimoille lunta.
Nokialaisilla herkkä
paskapuhehälytin
On helppo unohtaa, että karismaattisesti ja vakuuttavasti esiintyvässä johtajassa piilee aina riski. Tällainen johtaja voi saada yleisön puolelleen, oli hänen viestinsä sisältö mikä tahansa.
Historiassa on useitakin esimerkkejä siitä, mihin karismaattinen johtajuus voi pahimmillaan johtaa. Stephen Elopia ei tietenkään voi verrata mihinkään hirmuhallitsijoihin, mutta jos tarkastellaan yleisellä tasolla yleisön lumoamisen ilmiötä, tiettyjä yhtäläisyyksiä voidaan löytää.
Onneksi suurella osalla nokialaisista on niin herkkä paskapuhehälytin, että edes Elopin kaltainen taitava esiintyjä ei saa ihan mitä tahansa läpi – ei ainakaan enää.
Elopilla oli Nokia-taipaleensa alkuvaiheessa se etu, että kontrasti edeltäjään oli niin valtava. Vakuuttavasti esitettyihin kauniisiin sanoihin oli helppo uskoa. Nyt, kun Elop on ollut kuvioissa jo jonkin aikaa, ihan kaikki ei mene enää läpi.
Nokian sisäisessä propag . . . viestinnässä on painotettu voimakkaasti, että yhtiö on uusiutumassa sisäisesti. Hoetaan kerta toisensa jälkeen Elopin johtajuusteesejä, kuten avoimuutta ja vastuullisuutta. Puhutaan uuden organisaatiokulttuurin luomisesta ja uusista käyttäytymismalleista. Kuulostaa hienolta, mutta mikä tässä on oikeasti muuttunut?
No, ei tasan mikään!
Nokian työntekijöilleen syöttämä propaganda on edelleen sitä samaa huttua kuin ennenkin, ainoastaan hitusen aiempaa elegantimmassa muodossa.
Pyrkyreitä riittää
joka tasolle
Nokia on klassinen esimerkki yrityksestä, joka magneetin lailla vetää puoleensa narsistisia johtajia. Johtajien määrä organisaation eri tasoilla on valtava, ja pyrkyreitä riittää joka lähtöön. Mitä paremmin osaat kiillottaa oman kuvasi, sen korkeammalle voit nousta.
Virheet ja ongelmat peitetään ja kunnia toisten onnistumisesta omitaan itselle. Lisäksi on tärkeää nuolla isojen johtajien takapuolia toistelemalla monotonisesti heidän lauseitaan: "Muutos . . . avoimuus . . . vastuullisuus . . ."
Robotteja, sanon minä.
Nyt kun organisaatiota pistetään tavallista enemmän uusiksi, johtajaruletti käy kuumana. Pedot ovat haaskalla ja tappelevat parhaista paloista.
Sähköpostiin putoaa harvase päivä viestejä, joissa kerrotaan vanhojen johtajien uusista nimityksistä – samalla, kun tavalliset työntekijät elävät jatkuvassa epätietoisuudessa oman työpaikkansa suhteen.
Välillä joudun nauramaan ääneen, kun näen tutun nimen valittuna uuteen tehtävään: "Ei hyvää päivää, miten tuokin on voinut päästä tuohon paikkaan?!"
Tällaisina aikoina paskapuheen määrä nousee huippulukemiin. Yhtenä päivänä keskitason johtajat hokevat olevansa "sitoutuneita viemään projektin loppuun", seuraavana päivänä luemme heidän vaihtaneen uuteen organisaatioon ja jättäneen tiiminsä oman onnensa nojaan.
Kun tilalle tullut uusi johtaja puhuu uusille alaisilleen sitoutuneisuudestaan, yleisöstä kuuluu naurua. Niin varmaan!
Pitävätkö pomot
meitä idiootteina?
Keskiviikkona Nokia ilmoitti sitten odotetuista irtisanomisista. Suomesta paikkoja vähennetään 1 400, mutta ei kertarysäyksellä. Yt-neuvottelujen päätyttyä ihmiset saavat tietää, kuinka pitkälle tulevaisuuteen heidän työnsä jatkuu. Minäkin tulen saamaan ilmoituksen, jossa kerrotaan, että työtä on joko vuoden loppuun tai seuraavaan kesään asti.
Kuvittelepa itsesi nokialaisten tilanteeseen. Millaisella työmotivaatiolla tekisit töitä, jos sinulle ilmoitettaisiin, että puolen vuoden päästä saat kenkää?
En voi lakata ihmettelemästä, miten typerää henkilöstöjohtamista tässä yrityksessä ajoittain harjoitetaan. Pitävätkö he meitä idiootteina?
Luulevatko he tosiaan, että me vain kiltisti teemme työmme ja jäämme odottamaan potkuja?
Irtisanominen koristellaan kauniiksi tarjoamalla hienoja "ohjelmia" ja "vaihtoehtoja":
1) Voit etsiä Nokian sisältä uutta työtä!
2) Voit etsiä Nokian ulkopuolelta töitä!
3) Voit perustaa oman yrityksen!
4) Voit kouluttautua johonkin uuteen!
Ja vielä: 5) Löytää oman polkusi! (Eli painua helvettiin.)
Wau, mitä vaihtoehtoja!
Tilanne alkaa saada niin surkuhupaisia piirteitä, että yksiköiden omissa tiedotustilaisuuksissa työntekijät uskaltavat jo nauraa johtajilleen päin naamaa. Paskapuhe ei mene enää läpi. Näistä tilaisuuksista porukka lähtee naureskellen päiväkaljalle.
Henkinen irtiotto on tapahtunut, nyt keskitytään uusien töiden etsimiseen. Vaan kukahan ne jäljelle jääneet työt täällä tekisi?
Vaan miksipä se minua kiinnostaisi? Pitäkää tunkkinne.
Nokian työntekijän kirjoittama kolumni julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä. Hän etsii uutta työpaikkaa.