Kirjoitellaanpas jotain fiiliksiä:
Epäviralliset harkat:
Auto (#313) tuntui hyvältä ja jarrut juuri sopivan purevilta. Rataan ei vielä ihan täyttä ymmärrystä löytynyt, mutta ajo tuntui kyllä oikein hyvältä.
Tuli ehkä tehtyä pieni virhe, kun kukaan ei liputtanut pois niin ajeltiin vissiin turhan pitkä stintti. Olisi voinut säästellä voimia oikeisiin karkeloihin.
Harkat:
Auto (#10) tuntui siltä, ettei käänny kunnolla oikealle, ja aiempaan autoon verrattuna jarruja ei ollut lainkaan. En oikein saanut rytmiä, ja etsiessäni jarrupaikkoja tuli käytyä vähän rengasvallissakin ensimmäisessä mutkassa.
Aika oli ihan siedettävä, Jussi teki samalla autolla sadasosalleen saman tuloksen. Siinä on hyvä mittari tämänhetkiselle kunnolle.
Aika-ajot:
Nyt oli tarkoitus laittaa kaikki peliin ja puristaa Jussin edelle ja suoraan A-finaaliin. Auto sopi lapikkaaseen vähän paremmin ja ratakin alkoi vihdoin hahmottua kunnolla. Kolmen kymmenyksen parannus, sijoitus kuudes ja suora A-finaali oli tosiasia. Ikävä kyllä muut tallikaverit löytyivät B-finaalista, joten oli pelko että ajelen yksinäni A:ssa.
Kisa:
Kisaan arpoutui taas auto #10. Tiesin jo valmiiksi, miten auto käyttäytyy, joten alusta asti fiilis oli luottavainen.
Startissa yritin kovasti hyökätä ja nousta ylöspäin, mutta ahdasta tuli ensimmäiseen mutkaan ja tila loppui. 4stroke tuli käsittämättömällä vauhdilla jostain takaa (ja osui tai ei) ja meni ohi. Osuin sitten kaiketi samalla Jussiin, joka jatkoi matkaansa Cmoneyn perässä nurmikolle.
Lähdin seuraamaan 4strokea ja DW:tä kuin hai laivaa, välillä hieman kauempana ja välillä kun tuli tehtyä ajovirheitä hieman kauempana. Oli positiivinen yllätys etten jäänyt paljoa vaan pystyin ajamaan kärkikuljettajien vauhtia.
Koska kilpakuljettaja iskee silloin kun mahdollisuus tapahtui se mitä sitten tapahtui. Näin että DW lähti ohittamaan 4strokea ja ilmeisesti osuivat myös toisiinsa. Vauhti oli mallia kävely ja rako oli olemassa. Siitä sitten yritin mutta aivan ei loppuun asti riittänyt. DW osui vahingossa takarenkaaseen ja kohta katselinkin kun Cmoney tuli takaa ohi (ei sentään moikannut).
Lähdin vielä perään, mutta aika luovuttanut fiilis oli. Koska DW:llä oli vielä vähän enemmän vastaava olo, nousin sitten lopputuloksissa kuudenneksi. Parempi fiilis olisi jäänyt jos olisi saanut tuon ajamalla.
Paluumatkalla pettyneiden tallitoverien matka vei Tammisaareen ruokailemaan. Pihvi oli hyvää ja ilmeisesti piristi ihmisiä. 25-tiellä juutuimme evankelista-ruuhkaan, mutta hyvällä draivillä päästiin vielä ohi ja vältettiin tutkat.
Vauhti kärjen suhteen oli nyt kuitenkin yllättävän hyvä ja tästä pitää lähteä hyvillä mielillä kohti Turkua. Viime vuonna siellä meni hyvin ja tarkoitus on parantaa viime vuoden sijaa.
Tässä vielä incar A-finaalista:
http://www.youtube.com/watch?v=veEepVKN_88